Kuvat ovat Crimsonin omaisuutta.

Rutiinillahan se hoitaminen kotona menee, koska hoitajilla on aikaa taputella tammaa ja jutella sille. Muutkaan hevoset ympärillä eivät saa tyttöä säikkymään, kiukuttelemaan tai miettimään muuta. Varsinkin taluttelu on mukavaa, Capulet kun ei koskaan vedä tai hidastele, ei edes tarhamatkoilla.
Valjastamisen kanssa tuppaavat kaikki tamman uudet tuttavuudet tuskailemaan. Kuinka voi saada rintaremmin suosiolla roikkumaan niskasta sellaiselle hevoselle, joka polkee jalkaa ja kiukuttelee? Ei se helppoa olekaan, mutta Capuletin saa seisomaan nätisti yksinkertaisesti joko komentamalla tiukasti tai työntämällä sen uteliaasti haistelevan turvan kunnolla kauemmas. Maharemmiä kurotellessaan taas ei päätään kannata sinne vatsan alle asti laittaa kurkistelemaan, koska tytöllä on välillä tapana antaa etukaviota tuskastuneena.
Kun on aika vetää kärryt tamman perään, se muuttuu totaalisen rauhalliseksi kuin taikaiskusta. Moni kuvittelisi, että se pyörisi kuin väkkärä ja väistelisi aisoja minkä ehtisi, mutta eipä vain. Melkein tylsistyneen näköisenä se vain katselee, ja antaa hoitajien kiinnittää aisat aivan rennosti.

Ajo on samanlaista sekä kotona että kilpailuissa, jos Capuletin käytöksestä puhutaan. Neiti inhoaa puolivillaisia kuskeja, ja odottaa jatkuvasti jotain ohjeita tai kieltoja. Mikäli liian pitkä aika kuluu liian löysillä ohjaksilla, harppaa Capulet sellaiseen kiitoon, että uinuva kuski horjahtaa kunnolla. Potkuremmikin on tytöllä oltava, koska pukkia tulee pukinkin perään, mikäli vauhti ei neitiä miellytä. Yleensä tyttö saa kuitenkin juosta ihan reippaasti, ja kaikki hölkkää nopeampi on sen mielestä mukavaa.
Kun muita hevosia tulee mukaan harjoituksiin, suurin osa Crimsoninkin juoksijoista liimaa korvansa luimuun ja painaa äkäisenä eteenpäin minkä kavioistaan pääsee. Hullua on, että Capulet ei tee niin. Sen korvat nousevat sojottamaan pystyssä kireinä kuin viulun kielet, ja pääkin on uteliaasti ojossa kuin pikkuvarsalla kesälaitumen ensimmäisissä leikeissä. Capuletin voittamattomuus taitaakin piillä juuri siinä, että se nauttii saadessaan juosta muiden kanssa, kun taas muut hevoset ottavat työnsä vakavasti ja juoksevat kuin kuolemaa paeten.