Kuvat © Nimi

Hoidettaessa Kati koettaa pysyä hienosti paikallaan, mutta välillä se unohtaa, kun jokin toinen asia vaatii pikaista huomiota. Se voi olla vaikka ohi lentävä paarma, kauempana suhahtava lumipallo tai hoitajan äkkiliike, mutta Kati hyppää joka tapauksessa liikkeen suuntaan tavoittaakseen hampaillaan tuon asian, joka ilmiselvästi haluaa leikkiä. Tamma tajuaa tietenkin nopeasti, jos liike tuli hoitajan kädestä, eikä nappaa sitä kiinni, mutta kärpäsen kuolemaksi pelkkä ohi lentäminen voi koitua. Hoitajan taas kannattaa varoa varpaitaan, vaikka Kati ei tahallaan hypikään.
Kumma kyllä, neiti malttaa pysyä nahoissaan kavioiden siivoamisen ajan. Ei tarvitse pelätä, että jalka edes nykisi, koska Kati ei oikeastaan pelkää mitään. Ei kovia ääniä eikä äkkiliikkeitä. Sitä vain kiinnostaa mielettömästi lyhyesti sanoen kaikki.
Montésatula on kiva. Kati kannattaa pitää tiukalle sidottuna satuloimisen ajan, koska muuten sen utelias pää ilmestyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään hoitajaa. Kati ei tee pahaa tahallaan, mutta sen mielestä nyt vain on tosi hupaisaa nykiä omaa satulaansa ja kuolata siitä roikkuvia jalustimia. Sama homma on suitsien kanssa - jos niitä ei vain sujauta tämän hevosen päähän, se kyllä aivan varmasti nappaa kiinni vaikka turparemmistä eikä sillä ole aikomustakaan päästää irti.

Suosittelen silmälappuja Katilla joka tilanteessa. Sitä nimittäin kiinnostaa juoksemisen lisäksi kaikki muukin mahdollinen. Oli sitten kyseessä hiitti, treeni tai rento maastolenkki, Kati kävelisi pää vinossa ja sillmät suurina, jos silmälaput poistettaisiin. Jos ratsastajalla riittää energia, tottahan maastossa voi hevosen antaa vähän katsella ja haistella, koska Katilla on varmat jalat eikä se säpsy sivupoluillakaan.
Tamma ei kulje raipanpeloissaan, ja sitä on ihan turha vedellä millään muullakaan välineellä. Se ei tietenkään säpsy mukana olevaa raippaa - mutta se johtuu siitä, että tätä ujoa, herkkää neitiä ei olla koskaan muuta kuin napautettu tarpeen vaatiessa. Luulen, että jos neitiä ottaisi ja löisi kunnolla, se menettäisi motivaationsa kokonaan, koska pelkäisi jatkuvasti tekevänsä väärin.
Muiden kanssa yhdessä Katia on vaikea saada menemään hyvin. Se jäisi mielummin juoruoamaan muiden tammojen kanssa orien tekemisistä, mutta onneksi silmälaput helpottavat asiaa taas vähän.

Kilpatilanne on haastava sekä Katille että sen ratsastajalle. Yleensä niin utelias ja iloinen tamma vetäytyy kuoreensa, koska paikalla on jo liikaa uusia ääniä ja hajuja, ja tuttujen ihmisten homma onkin saada juoksija rentoutumaan. Kati ei muutu aggressiiviseksi tai ylpeäksi, vaan sen sijaan entistä haavoittuvaisemmaksi.
Kun aja-käsky kuuluu, ratsastajan on ymmärrettävä ohjata Kati mahdollisimman ulos ja eteen, koska siinä se juoksee parhaiten, kun ei näe muita hevosia. Jos tämä onnistuu, nopealla tammalla on mahdollisuus sijoittua, mutta mikäli se jää taakse tai pussiin, koko lähtö on jo menetetty.