Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Hoidettaessa Manki käyttäytyy hyvin huomaavaisesti ja rauhallisesti ihmistä kohtaan. On mukavaa olla puhdas ja saada veri kiertämään paremmin ja poitsuhan ymmärtää ettei tämä onnistu ilman harjaamista. Se ei ole niin herkkä tapaus, että kutiaisi tai saisi kipeää jos uskaltautuu harjaamaan ihan kunnolla. Pienet, lyhyet vedot pölyharjalla saavat sen näkemään punaista hetken kuluttua, mutta muuten ei sitä ärsytä kummallisinkaan tapa käyttää harjaa.
On niin kumma asia aina, kun orihevonen nostaa itse kavionsa pelkästä maiskautuksesta ilman kosketusta ja pitää sitä vielä itse ylhäällä rasittamatta hoitajansa selkää. Manki tekee juuri näin ja se on joka ikinen kerta yhtä mukava asia, vaikka oria olisikin hoitanut sen koko elämän pituisen jakson ajan joka ikisenä päivänä.
Valjastuksessa tämä ori on kuin pieni lapsi. Sitä on pidettävä tarkasti silmällä, se kun kerkeää aina sorkeutumaan johonkin remmiin. Normaalin hevosen voi antaa seistä silat selässään mahavyö auki sen ajan kun vastaa puhelimeen ja kuuntelee muutaman sanasen, mutta Mankipas on totaalisesti umpisolmussa heti kun selkänsä ehtii kääntää. Muutenhan se käyttäytyy hyvinkin rauhallisesti ja viisaasti aina valjastamisesta kärryjen laittoon asti, siitä saa todellakin olla ylpeä!

Ei ole niin väliä, mitä käy kuskille, kunhan koni ja kärry ovat ensimmäisetmaalissa - jos ajetaan kotona, niin tallilla. Ori käyttää hyväkseen joka ikisen pienen kuskin keskittymisen herpaantumisen ja säntää matkaan, sama se sitten että mihin suuntaan. Ohjia se myös nykii itselleen minkä vain ehtii. Ne kannattaa kokeneenkin ajajan vaikka sitoa kiinni kärryihin ettei taas kerran pääse käymään niin, että tämä mies tulee kotiin yksinään, rikkinäiset ohjat perässään roikkuen, vetäen koppakärryjä joissa on enää vain yksi pyörä. Noh, jos tosiaan kokee kykenevänsä otin täydelliseen hallintaan sen vauhdin suhteen jatkuvasti, tulee lopulta se turvallisuuden tunne. Siinä vaiheessa kuski ja hevonen tuntevat jo toisensa ja pystyvät yhdessä hyviin tuloksiin.
Jos on mukana menossa muita, Mankin tajunta näyttää olevan jossain muualla. Se kuulee kyllä kuskinsa kehotukset, mutta viittaa niille kintaalla mikäli ne ovat pidättäviä tai rauhoittelevia. Jos kärryillä istuu yhtä hurjapää ihminen kuin Manki on, hän takuuvarmasti antaa orin juosta, ja siitäkös poika pitää. Se ymmärtää että se sai luvan juosta eikä sitä pakotettu ja näin varoo itse automaattisesti vaarallisia juttuja, kuten törmäyksiä.

Raveissa on niin mukavasti hälinää ja mielettömästi hyväkroppaisia oripoitsuja, että Mankihan menee ihan sekaisin! Se seisoo kaula kenossa kun sitä valjastetaan ja tarvitsee silmälaput päälleen vain muiden hevosten takia, vaikka ei todellakaan käytä niitä kotona. Jos se näyttää loikkivan kummallisia hyppyjä mistä tahansa syystä, laitetaan sille myös harjashimmennin onnettomuusriskin pienentämiseksi.
Kun tämä valjaskauppiaan unelmakoni aloittaa juoksemisensa, se näyttää vanhenneen viisi vuotta. Se juoksee vanhan hevosen kokemuksella, mutta valitettavasti siihen sisältyy myös se vauvahevosen into ja ihmettely. Se vain vetäisi mutkat suoriksi voittaakseen. Onneksi ohjastajan käskyt menevät läpi ihan mukavasti, myös ne hidastavat. Vai onkohan niin, että Manki muistaa näyttävänsä kauniimmalta hitaammassa ravissa?