Kuvat ovat Crimsonin omaisuutta!

Tamma ei erityisesti perusta taputteluista, mutta hoitaminen on hyvä juttu. Neiti ei milloinkaan käänny antamaan ylitsevuotavia hevosenkiitoksia, mutta seisoo kohteliaasti paikallaan. Joskus, kun Ninan energiaa ei olla purettu mihinkään rakentavaan, tamma saattaa viuhtoa hännällään levottomasti ja polkea jalallaan kiukkuisesti. Se ei potkaise tai pure, mutta varpaitaan kannattaa silti varoa.
Onneksi Nina ei ole kouluratsu. Sillä eivät hermot riittäisi paikalla olemiseen niin kauaksi aikaa, että hieno kampaus saadaan laitettua valmiiksi. Nytkin Ninan hoitajan on tyydyttävä pikaiseen taputukseen ja mahdollisimman ripeään harjaukseen jotta kavoiden käsittelyn aikana ei syntyisi ongelmia. Tamma nimittäin nykii jalkojaan hermostuksissaan, vaikka nopean ja reipasotteisen hoitajan kanssa osaakin pysyä paikallaan rentoja ja rauhallisena. Ainakin niin rauhallisena, kuin tältä tapaukselta voi odottaa. No, ainakaan Nina ei koskaan yritä satuttaa hoitajaa tahallaan, joten siinä mielessä jalkojenkin kanssa voi kyykkiä aivan huoletta.
Viimeistään valjastuksessa tamman hermot pettävät. Se irvistelee jo kun rintaremmiä ripustetaan sen kaulalle, niin voi uskoa, että jalat huitovat ilmaa, kun ollaan mahavyön kiinnityksessä asti. Neidillä on kiire töihin, mutta vaikkei se mitään ilkeyttään teekään, sitä pitää ehdottomasti kieltää riehumasta ja pompottelemasta valjastajaa. Kärryjen aisat kannattaa vain sujauttaa nopeasti Ninan silojen aisalenkkeihin. Se ei kärryä säikähdä, vaikka ne tulisivatkin yhtäkkiä ja nopeasti, mutta alkaa kyllä hävittämään paikkoja, elleivät ne pian jo tule. Sitten vain aisaremmit kiinni ja lyhyt rintaremmi aisoihin, sitä kun Ninan kärsimättömyyden vuoksi käytetään kotonakin.

Vauhtia ja juoksuintoa Ninalta löytyy, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta tamma on turhan herkkä laukkaamaan kotonakin. Kuskin ei niinkään tarvitse ajaa neitiä eteenpäin hiitillä tai harjoituksissa, vaan pidättää ja hillitä sitä mutkissa ja liian pitkillä suorilla, jottei laukka nouse tai kompastuminen tapahdu. On aivan varmaa, että tamma juoksisi vaikka puusta läpi, jos sitä ei väkisin ohjaa kääntymään. Ninan kuskin ei saa siis pienistä säikähtää tai pelätä vauhtia. Niin, ja kannattaa laittaa vaikka parit putsit päällekkäin neidin etujalkoihin, niin ne eivät nouse aivan niin keveästi sinne laukan puolelle.
Jos ajellaan maastopolkuja, kannattaa valita joko haarniska tai joku muu hevonen. Nina rymistelee eteenpäin täyttä ravia vaikka ikuisesti, ja energia kuluu sen hillitsemiseen. Kaiken lisäksi tamma on ensimmäisen ylämäen jälkeen maitohapoilla, jos kuski ei ole saanut tätä ylienergistä höyryjunaa rauhoittumaan jo ennen sitä. Ohjista kiskominen ei todellakaan auta, vaan tarvitaan aivan oikeaa taitoa.

Suosittelen lämpimästi sekin pitämistä mahdollisimman löysänä raveissa. Nina kannattelee itse päätään, mutta jos se vedetään ylös väkisin, laukka nousee helpommin. Samoin suussa roikkuminen tulee jättää väliin, koska Ninan tapana on juosta kuolainta vastaan ja silloin puhti loppuu jo matkan ensimmäisellä puolikkaalla. Hyväksi taktiikaksi on koettu Ninan ajaminen melko ulkona alkumatkasta, sen jälkeen sillä riittää energiaa ja vauhtia ohittaa muut ja kilpailla parin parhaan hevosen kanssa voitosta. Ja ainahan lähdöistä rahaa tulee, jos kuski vain osaa pitää Ninan poissa laukalta.