-

Amar (FSRa) - Karos Polka
Tällä kertaa huritselin Crimsonin tallipihan parkkipaikalle kesäisen aurinkoisessa säässä kuljetuskopin sisällä trakehnerorini Karos Polka. Se kopsuttelu tyynesti lämpimään ulkoilmaan ja ilmoitti mehevällä hirnunnalla itsensä saapuneeksi, saaden yhden jos toisenkin tamman pään kääntymään. Varustin Karosin melko rauhallisella tallipihalla, jossa tutustuin vähän muutamaan muuhunkin "raviratariehuntaan" osallistuvaan henkilöön samalla kun Karos vilkuili ahkerasti ympärilleen. Kun oripoikani oli harjattu ja varustettu, suojat ja pintelit pistetty jalkoihin, oli aika lähteä kävellen raviradalle, jonne tupsahdettuamme totesimme siellä olevan yllättävänkin paljon porukkaa. Karos oli jo muutenkin innoissaan uudesta ympäristöstä ja siitä ettemme suunnanneet kouluratsastuskentälle, ja kylläpä se innostuikin vielä lisää kun näki muita hevosia jotka jolkottelivat raviradalla enemmän tai vähemmän reippaassa ravissa! Jouduin kääntämään pää pilvissä tepsuttavan, pörisevän oripoikani muutamallekin voltille ja tekemään tusinan puolipidätteitä ennen kuin uskalsimme loikata radalla ravaavan porukan mukaan pitäen reilun välin muihin hevosiin. Kohta tapahtumasta vastaava Oresama pyysi kaikkien paikalla olijoiden huomiota ja muistutti yleisistä pelisäännöistä. Tämän jälkeen jatkoimme vielä hetken aikaa raviverryttelyä ennen kuin nostimme laukan ensimmäistä kertaa. Olimme Karosin kanssa sijoittuneet ratsukkojoukon alkupäähän muiden vauhdikkaiden, energisimpien hevosten kanssa ja saimmekin heti alkuun laukata aika reippaasti - siirtyessämme raviin sain tosiaan tehdä töitä saadakseni Karosin hidastamaan, se kun olisi halunnut jatkaa laukkaa väsyksiin asti! Jonkin aikaa radalla ravailtiin ja rauhoiteltiin pahiten kuumuneita hevosia, kun sitten taas ne jotka jaksoivat säntäsivät uudelleen laukkaan energioitaan purkamaan - minä ja Karos toki myös! Eräässä vaiheessa toinen ori tuli Karosin mielestä turhan lähelle ja se luimisteli kovasti korviaan, mutta onneksi toisen orin ratsastaja siirsi hevosensa taas kauemmas eikä Karos päässyt kunnolla kiukuttelemaan, vaan pystyi loppuajan keskittymään korvat luimussa laukkaan joka sai veden valumaan silmistäni ja maisemat vilisemään ohitse yhtenä massana! Jonkin aikaa laukkailimme ja ravailimme enemmän tai vähemmän muun porukan tahdissa, kunnes Karoskin alkoi viimein osoittaa väsymyksen merkkejä kuumassa säässä. Silloin jatkoimme rauhallista ravia ja siirryimme käyntiin kun huomasin joidenkin jo siirtyneen syömäpuuhiin ja hevosia juottamaan radan ulkopuolelle. Liityin minäkin sitten tähän ruokailijoiden joukkoon Karosin juotettuani, jaksaakseni sitten taas parin radan suoran mittaista laukkapätkää, jotka Karos nyt liiti jo varsin hillitysti ja suorastaan rauhallisesti! Emme ottaneet osaa muutamien ratsukkojen ravi- / laukkakilpailuun, yllättäen Karoskin tyytyi katselemaan vähän kauempaa eikä yrittänytkään sännätä mukaan - ilmeisesti olimme senkin mielestä spurttailleet jo tarpeeksi. Huvin vuoksi emme heti Karosin hengityksen käynnissä tasaannuttua lähteneet kotiin, vaan jutustelin muiden käyntiä ratsastavien kanssa monen monta kierrosta raviradan ympärin Karosin lompsiessa energiansa purkaneena eteenpäin pää alhaalla. Lopulta suuri osa porukasta lähti valumaan pois radalta, kuten mekin Karosin kanssa. Trailerilla riisuin sen varusteista, pesaisin sienellä nopeasti, heitin loimen selkään ja talutin sen sitten traikkuun rouskuttamaan heinätuppoa. Hyvillä mielin muille vilkutellen lähdin kotia kohti, ja siellä totesin tällaisen reilun spurttailun tehneen Karosillekin todella hyvää: koko päivän se oli itseni tapaan ollut mainiolla tuulella mutta nyt niin väsynyt että heti karsinaan päästyään vetäytyi karsinan pohjalle kuorsaamaan.

-

Mukana vahteina myös Miro ja Dirtier Than Money

Alkuun sovitaan pelisäännöt: ohittelua vain ulkoradalta, liikaa kuumuvat ratsut ohjataan ulos, nopeimmat hevoset lähtevät liikkeelle aina ennen hitaita. Koska muita ei ole, voimme kiertää rataa myös "vastakarvaan", eli oikealla kierroksella, ravihevosten lämmittelysuuntaan. Tärkeintä kuitenkin on se, että kaikki säntäävät aina samaan suuntaan! Jos päätetään ravata, sitten ravataan eikä nosteta laukkaa. Yksi laukkaaja villitsee muitakin. Toki vauhdikkaampaankin askellajiin saa heittäytyä, mutta vasta kun kaikki ovat onnistuneet lämmittelemään ravissa kunnolla.

Välillä voimme laukata yhtä soittoa rataa ympäri, välillä ottaa ravispurtteja pitkillä suorilla, kuka mitenkin. Jokainen tuntee oman ratsunsa parhaiten: älkää väsyttäkö huonokuntoisia liikaa, mutta antakaa äkäisten kaahaajienne purkaa paineitaan nyt kun siihen on kerrankin mahdollisuus ja kokonainen ravirata käytössä. Jos innokkaita löytyy, voidaan siinä pitää leikkimielessä ihan vaikka mailin (1609m) laukka- tai ravikisa selästä käsin. Tähän leikkiin eivät voi ryhtyä ne, joiden hevosella on ohittamisesta ja voittamisesta pakkomielle.

Välillä Crimson tarjoaa radan ulkopuolella hevosille vettä ja ratsastajille kahvia, mehua, maitoa ja pienen aterian riisistä ja kanasta. Sen ja pienen levon jälkeen ryntäilemistä voidaan vielä jatkaa hetki.

Kukin lähtee radalta omien tuntemustensa mukaan, omaan aikaansa. Kaukaa tulleiden hevosille on automaattisesti varattu koko illaksi ja päiväksi yksi karsina ja yksi haka, joissa hevonen voi asua sen illan ja yön. Crimsoniin majoittuvat saavat vielä halutessaan illalla palatakin radalle Miron kanssa (eikä kukaan estä naapurin hevosia liittymästä seuraan).