Agata Jewel on vain virtuaalihevonen.
Agata Jewel is only a sim-game horse.
Agata Jewel on tarjolla jalostukseen. Ota yhteyttä omistajaan mailitse, jos halajat tammasta varsaa.

| Nimi | Agata Jewel, "Agata" |
| Syntymäpäivä | v 2005 |
| Ikä, ikääntyminen | 11v (3v + 6kk=1v) |
| Rekisterinumero | VH-21910 |
| Rotu | Tanskanpuoliverinen |
| Väri | Musta |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 160cm |
| Ex-omistaja | Shuichi, lopettanut |
| Kasvattaja | Kultakengän Siittola, Shuichi |
| Omistaja, asuintalli | Oresama, JG | Painotus | Esteratsastus |
| Koulutustaso | Int.II, 150cm | Saavutukset | YLA2 (127p), ERJ-II (115p), KRJ-IV (55p) |
Agata on maailman kiltein hevonen. Se on kiertänyt maailmaa missä sattuu, eikä sen tarkka syntymäpäiväkään ole enää tallella. Tamma ei silti ole koskaan mussuttanut vastaanväitteitä suustaan kun sille on kesäkuun viidentenä päivänä tuotu porkkanaa ja vietetty sen syntymäpäiviä. Ei kai se pieni heitto haittaa, pääasia että arki sujuu hyvin. Kesäkuumalla saattaa tamma hermostua paarmojen takia, tuskastua ihan, ja siitäkös se riemu repeää kun iso tamma alkaa raivoamaan. Yleisesti ottaen Agatalle käy aivan kaikki.
Tässäpä tamma joka osaa käytöstavat. Se rohkaisee epävarmaa hoitajaa rauhallisella toiminnallaan uskaltamaan hoitaa. Kokeneemmankin kanssa se yrittää olla niin kiltti kuin ikinä. Agataa ei niin haittaa vaikka tekisi kuinka virheitä, kunhan ei kovin kauaa harjaa vastakarvaan tai satuta hevosta liikaa vahingossa. Tämä tamma ei ole kertaakaan elämässään purrut saatiko potkaissut ihmisiä, vaikka hevoslaumassa saattaa välillä olla hyvinkin äksy.
Tämä on kyllä ratsuhevonen, mutta ei se välitä vaikka se laitettaisiin vetämään rekeä tai kärryä, tai vaikka sen perässä olisikin ihminen suksilla. Se ei ole väliinpitämätön, tylsistynyt tai taantunut, vaan se on kiltti.
Kisaolosuhteetkaan eivät tammaa hätkäytä. Ei ole väliä onko sen rooli olla talutusratsu vai luokan voittaja, se on aina kiltti ja rauhallinen, alusta loppuun. Ratsastaja saa olla vaikka kuinka paniikissa, silti Agata tottelee virheettömästi ja välittömästi. Onneksi tällaisiakin hevosa on vielä.
Kisasuoritusta Agata ei tee yliampuen eikä haluttomasti, vaan normaalilla nopeudella ja tottelevaisuudella, kuten kotonakin tekisi saman.
Kisatykki Agata osaa myös rentoutua, ja pitääkin eniten maailmassa lasten kanssa touhuamisesta. Vaikka se on hevonen, pikkuihmiset saavat sen suojeluvaiston heräämään. Tämä herkkä kisahevonen muuttuu hetkessä rauhalliseksi ja ystävälliseksi talutuasratsuksi.
Kaikkein rasittavin osa hevosen puhdistamisessa, kavioiden siivoaminenkin, on helppoa ja hauskaa Agatan kanssa. Se nostaa kavionsa ja antaa sen olla nykimättä hoitajan käessä. Kun kavio lasketaan takaisin alas, Agatalla ei ole mitään vimmaa nostella sitä uudelleen maasta omaksi huvikseen. Myös takakaviot käyvät yhtä helposti.
Tamma saattaa kyllä vähän pullistella satulavyölle, mutta ei sekään juttu pahasti vikaan mene. Kohta se jo unohtaa koko vastustelunsa ja keskittyy katsomaan vaikka perhosta korvat hörössä.
Kuolaimia Agata ei haluaisi ottaa suuhunsa, mutta hammasloman pelkkä koskettaminen avaa sen suun, ja kun kuolaimet ovat suussa niin tammalla ei ole enää mitään tarvetta sylkeä niitä ulos. Agata on kaikin puolin helppo ja ihana hoidettava.
Agata on estepanotteinen, joten estepuolelle se treeni taitaa eniten kuitenkin mennä. Tammalla onkin pehmeät, sopusuhtaiset askeleet ja hyvä hyppy. Laukaa se kylläkin menee kuin laiskiainen, isoilla askeleilla, jotka kyllä näyttävät hyvältä ja ryhdikkäältä, mutta tuntuvat tehosekoittimessa pyörimiseltä. Näinollen aloittelevankin ratsastajan hyppääminen onnistuu ravissa, mutta laukka saattaa tuntua vähän kamalalta. Mikäs siinä jos pysyy vain selässä, koska ratsastaja voi olla varma ettei tamma lähde käsistä ja pysähtyy heti ääniavuistakin, tai jos huomaa että ratsastajaa pelottaa.
Kouluratsastuskin sujuu, liikkeethän näyttävät hyviltä, ja vielä kun ratsastaja esittää että laukkakin tuntuu mukavalta, niin hommahan toimii ulkopuolisen silmin katsottaessa. Agata ei ihan kaikista vaativimpia liikkeitä hallitse, mutta aina se yrittää parhaansa.
Kisahevosesta tamma muuttuu sekunnissa maastoratsuksi, ja sen selässä uskaltaa päästää kenet tahansa tunarin minne tahansa. Voi olla varma, ettei tamma säikähdä mitään, ja että se osaa takaisin kotiin vaikka ratsastaja eksyisi ja luovuttaisi. Osaahan se olla omapäinen, eikä se suostu kulkemaan ihan harhaan, vaan itsepäisesti kääntyy takaisin kotiin jos huomaa ettei ratsastaja tiedä mitä tekee. Kokenut ratsastaja saa Agatan varmoilla avuilla menemään uusillekin paikoille, koska määrätietoisista avuista ratsu huomaa heti että nyt ratsastaja osaa hommansa.
Monikäyttöhevonen kokee taas uuden muodonmuutoksen kun pieni lapsi laitetaan sen selkään. Se yrittää askeltaa oikein erityisen pehmeästi ja varoo vahingossakaan nostamasta päätään tai siirtämästä korviaan liian taakse jottei lapsi sen selässä säikähdä.
Vaikka Agata osaa monenlaista, maastolenkit ja lapsien kanssa puuhaaminen ovat sen lempiasiat.
Tammalla ei koskaan ole niin kiire hakaan, jottei se jaksaisi olla talutuksessa ihmisiksi. Haassa se puolustaa heikompia tammoja sekä kaikkia varsoja joskus hyvin rajustikin pomottajia vastaan. Ihmisille se ei uhittele haassakaan, päin vastoin, se tulee aidan lähelle syömään hiekkaista heinää pikkulasten käsistä ja ottamaan vastaan taputuksia vanhemmilta hevosihmisiltä.
|
Zaiga Light dwb evm |
Lihghtning (evm.) | Thunderstorm (evm.) |
| Mama I'll Go Away (evm.) | ||
| Zaiga Queen (evm) | Go Go King (evm.) | |
| Zaiga Luna (evm.) | ||
|
Princess of Egypt dwb evm |
Prince The Brave (evm.) | King-Wing (evm.) |
| Faith (evm.) | ||
| Egyptian Famous (evm.) | Only a Joke (evm.) | |
| Famous Neverheard (evm.) |
Zaiga Light ei esittelyjä kaipaa. Agatan isäorihan on kuuluisuuksien kuuluisuus. Seitsenvuotiaana se oli jo mestari Tanskassa ja muutti Ranskaan. Siellä se menestyi aivan yhtä hienosti ja sen omistaja sai hullun idean. Kierrätetään Zeroa ympäri Eurooppaa ja tuodaan se moninkertaisena mestarina kotiin. Niin Zero lähti. Se koki Saksan, Italian, Ruotsin ja Suomenkin. Se voitti, se sijoittui, se työskenteli uupumatta. Zero oli Euroopan huippuratsastajien kanssa esteradoilla. Sitten tuli aika muuttaa jälleen. Itävallassa ori kaatui esteradalla, eikä noussut enää ylös. Etujalassa oli kivulias ja vaikea murtuma. Kuuluisuus Zaiga Light koki kamalan lopun. Se kuoli vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä, kisapaikkansa tallin takana pellolla eläinlääkärin toimesta.
Huippuori Zaiga Lightin siitti aikoinaan Lightning-niminen massiivinen ori. Se tulee samalta kasvattajalta kuin kuuluisuutta niittänyt J-Rock tuli vuosia myöhemmin. Toisaalta taasLight ja Roki eivät liity toisiinsa - Light syntyi Detlef Hofmanin ensimmäisellä farmilla Tanskassa ja Roki toisella farmilla Saksassa. htä kyvykäs Light silti on. Se on Agatan muusta suvusta poiketen kouluratsu ja kuuluisa ulkomaillakin, vaikka ei olekaan itse Tanskan rajojen ulkopuolella käynyt.
Zaiga Queen oli arvoltaan, tuloksiltaan ja luonteeltaan erittäin sopiva synnyttämään Lightningin viimeisen varsan. Ena ei kisannut monessa kisassa - mutta voitti joka ikisen kahta ensimmäistä lukuunottamatta, joissa se keikkui viimeisillä sijoilla. Hyvien suoritustensa ansiosta tamma sai lopettaa kisauran aikaisin ja siirtyä tuottamaan maailmaan huippuvarsoja. Enalla on viisi varsaa, kaikki eri oreista.
Princess of Egypt sai yhden Zeron kolmesta pakasteesta ja näin sai Agata Jewel alkunsa. Priso on yhä tänä päivänä hyvässä kisakunnossa ja jatkaa uraansa. Se oli samanlainen ihmehevonen kuin Zero parhaina päivinään, mutta enää ei yhtä hyvin kisaa. Sen treenaus onneksi oli maltillisempaa ja esteet sopivan kokoisia - Priso onkin edelleen terve ja kisaa nykyään vain pikkukisojen matalissa luokissa. Kun tamman huippukausi oli ohi, se myytiin yksityishevoseksi vanhalle miehelle, joka on entinen kilparatsastaja. Nuo kaksi viihtyvät erittäin hyvin yhdessä.
Prince The Brave oli hyväkuntoinen monikäyttöhevonen. Se taisi niin koulun kuin esteetkin mutta sen lisäksi myös toimi vaunuhevosena hääkuljetuksessa ja astui monta tammaa. 12-vuotiaana Bry ruunattiin ja siitä tuli mitä parhain ja rauhallisin vammaisratsu paikalliseen ratsastuskouluun. Nykyään ori on jo kuollut, mutta se muistetaan ikuisesti monesta asiasta.
Egyptian Famouskin löytyy Agatan suvusta. Kyllä, se on juuri se tamma, joka on Famous Neverheardin varsa. Se sama, joka sijoittui satakaksikymmentäyksi kertaa esteratsastuskisoissa ja neljätoista kertaa kouluratsastuksessa. Juuri se, joka varsoi yhden ainoan varsan, josta uusi omistaja maksoi hurjan korkean hinnan. Eline on legensa yhä edelleen, vaikka vanhuuden takia on jo lähtenyt tästä maailmasta.
Thunderstorm ei koskaan ole ollut häävi ori kisakentillä. Se on nuoresta lähtien ollut aivan liian raisu ja kovapäinen kisaratsuksi. Stormia käytettiin jalostukseen vain periksiantamattoman luonteensa takia. Tulos näkyy eniten Stormin pojanpojassa Zaiga Lightissa, mutta on Agatakin vähän päättäväisyyttä ja lujatahtoisuutta saanut osakseen.
Kovapäinen ori astui lempeän Mama I'll Go Anyway -tamman, joka on siis Lightningin emä. Tämä Maria pärjäsi ulkonäöllään kilpasuorituksiaan paremmin. Se todellakin oli poikkeuksellisen kaunis tummanruunikko tamma ja esiintyi edukseen jopa mutaisessa haassa. Tätä ominaisuutta Maria periytti kaikille neljälle varsoistaan.
Go Go King eli lyhyen, tapahtumarikkaan elämän. Ori eli kahdeksanvuotiaaksi, aloitti kisauransa nelivuotiaana. Kingiä kisattiin jatkuvasti 160-senttisissä luokissa. Minkään hevosen polvet eivät kestä tällaista ja ori jouduttiin lopettamaan jatkuvien jalkavaivojen takia.
Zaiga Queenin emä oli nimeltään Zaiga Luna. Sen omisti Tanskalaistyttö, jolla ikää oli 15 vuotta Zaiga Queenin syntymän aikaan. Luna kisasi satunnaisesti pikkukisoissa, mutta pääasiassa vietti onnellista elämää omistajansa ensimmäisenä ikiomana hevosena. Ena jäi Lunan ainoaksi varsaksi.
Bryn isä, King-Wing saa olla ylpeä poikansa lisäksi myös itsestään. Ori nimittäin palkittiin Tanskan näyttävimpänä orina kolme- ja viisivuotiaana. Seitsenvuotiaana Wire oli Euroopan näyttävin ori. Eihän Wire vain ulkonäöllään koreillut, se toimi nimittäin kenttäratsuna. Kestävä, kovakuntoinen ja rehellinen ori kilpaili kuusi kokonaista kautta ja lopetti uransa siihen. Hevonen sai viettää koko elämänsä samalla tilalla.
King-Wing astui kuusivuotiaana kahdeksanvuotiaan Faith-tamman. Siihen aikaan Faith oli vielä huippukunnossa, mutta sen kisakauden piti päättyä ensimmäiseen varsaan, Bryhyn siis. Niin ei käynyt. Vuosi varsomisen jälkeen Faith oli uudelleen kilpailukunnossa ja jatkoi vielä kaksi kautta lisää. Sitten kunto alkoi kunnon treenin puutteessa laskemaan ja tamma varsoi kolme varsaa. Varsojensa jälkeen Faith eli onnellista harrasteratsun elämää vuokralla nelihenkisellä perheellä.
Elinen isästä, Only a Jokesta eli Jakesta suunniteltiin ratsastuskouluheppaa tai harrastehevosta, koska sen suku ei häävi ole. Toisin kuitenkin kävi ja Jake sai nimensä moneen kertaan hevosten historiaan. Kuuluisimmat jutut orin elämästä ovat varsa Egyptian Famous sekä se, kuinka se vaihtoi omistajaa kymmenenvuotiaana. Siihen aikaan Jake oli uransa huipulla, mutta katosi hyvin nopeasti. Moni ei tiedä minne huippuori jäi, mutta moni arvasi oikein. Huhu, että Jake myytiin Suomen rahassa viidelläkymmenellä eurolla Ranskaan harrastehevoseksi pitää täysin paikkansa.
Famous Neverheardista puhumisesta ei kukaan tule saamaan koskaan tarpeekseen. Se on kuollut iät ajat sitten, se oli äkäinen ja pahatapainen, mutta yhä vielä ja silti, ehkä juuri sen takia siitä hevospiireissä puhutaan. Huhu kertoo, että Fare ei ole kertaakaan sijoittunut kakkossijaa huonommalle sijalle esteratsastuksessa. Uskokoon ken tahtoo, se ei ole enää todistettavissa. Puolestaan se, että Fare hyppäsi yli 160-senttisen hakansa aidan yli useammin kun käveli portista on täysin tosijuttu. Hyppytyylikin oli orilla erikoinen, ehkä erikoisin koskaan, mutta silti mitä mahtavin, tarkin ja nopein.
Kisakalenterissa vain sijoitukset.
Kirjoitettu 26.10.-09
Kirjoitettu 03.04.-09
Kirjoitettu 22.01.-09
Kirjoitettu 26.01.-09
Kirjoitettu 04.01.-09
Kirjoitettu 03.01.-09
Kirjoitettu 24.12.-08
Kirjoitettu 06.10.-08
Kirjoitettu 03.10.-08
Kirjoitettu 28.09.-08
Kirjoitettu 26.09.-08
Kirjoitettu 13.09.-08
Kirjoitettu 12.09.-08
Kirjoitettu 11.09.-08
Kirjoitettu 10.09.-08
Kirjoitettu 09.09.-08
Kirjoitettu 08.09.-08
Kirjoitettu 06.09.-08
Kirjoitettu 05.09.-08
Kirjoitettu 04.09.-08
Kirjoitettu 30.08.-08
Kirjoitettu 29.08.-08
Kirjoitettu 24.08.-08
Kirjoitettu 20.08.-08
Kirjoitettu 17.08.-08
Kirjoitettu 11.08.-08
Kirjoitettu 07.08.-08
Kirjoitettu 03.08.-08
Kirjoitettu 02.08.-08
Kirjoitettu 01.08.-08
Kirjoitettu 30.07.-08
Kirjoitettu 20.07.-08
Kirjoitettu 11.07.-08
Kirjoitettu 07.07.-08
Kirjoitettu 05.07.-08
Kirjoitettu 02.06.-08
Kirjoitettu 31.05.-08
Kirjoitettu 27.05.-08
POP'n Roll G (i. I'm a Ruder)
Chinese Jewel FAM (i: Djoehem Cash Play)
Señor Sweden G (i: Sobrate DK)
Online Lover G (i: Agony 13th
Beautyfool G (i: Agony 13th
Goodbye Agata G (i: K.S. Nefertiti's Falcon Star
Kaikki kisat 010107-300607: x
Kaikki kisat v 2007 lopulta: x
Agata on vajaa kuukausi sitten tutkittu polviensa takia Alegren eläinlääkäriasemalla. Alta löytyy diagnoosi.
Agata Jewelille tehty laaja terveystarkastus, jonka yhteydessä etupolvi ultraäänitutkittiin. Polvessa oli koko polven nivelet hyvin huonossa kunnossa, joten suosittelisin jättämään ratsastuksen ja kärryillä ajon kokonaan pois jos ei halua polven kuntoa pahentaa entisestään. Pieniä rauhallisia kävelylenkkejä voitte tamman kanssa tehdä, kumminkin maksimissaan puolen tunnin mittaisia kerrallaan ja ehdoton polven kylmäys lenkin jälkeen.
Muuta erityishuomiota vaativaa en tammasta löytänyt, mutta vitamiinilisiä voisitte alkaa syöttämään, jotta hevonen pysyy hyvässä kunnossa jatkossakin. Jos kumminkin polven kunto huononee yhtään, niin tulkaa samantien näyttämään sitä uudestaan.
Olemme toipuneet hyvin tästä yhteisymmärryksenpuutteesta - tosin se on vaatinut niin paljon treeniä omalla kentällä, että on molemmilta mennyt hermo useaan otteeseen. Minä olen perusluonteeltani sellainen, että vihaan tyyppejä jotka yrittävät pomputella minua: pomoja, opettajia, työnantajia, valmentajia ja uhmakkaita hevosia. Agata taas ei anna milliäkään periksi jos kuvittelee tosissaan olevansa oikeassa. Kamalaa vääntöähän nämä kuukaudet ovat luonteenpiirteidemme takia olleet, mutta nyt alamme olla kunnollisessa kisakunnossa pitkästä aikaa. Ei kuin kenttiä valloittamaan, viimeistä kertaa.
Laukkaa, laukkaa, LAUKKAA idiootti. Minä tein kaikkeni, mutta tuo tammanhyväkäs ei viitsinyt edes nostaa laukkaa pyynnöstä, kuten ennen. Ensin suutuin, mutta sitten huolestuin. Ehkä Agata on kipeä? Parin tunnin päästä pyysin eläinlääkäriä katsomaan ratsua, eikä siinä mitään vikaa ollut. Kapusin uudelleen selkään. Uusi yritys nostaa laukka - ja sittenhän se tamma lähti menemään pehmeästi kuin keinuhevonen. En minä vain tiedä että mikä sen oli, mutta onneksi oli nyt kotona, eikä vaikka kesken kilpailun...
Noh, kerrottavaahan on paljon - mutta päiväkirjan sivuja jäljellä kovin vähän. On siis puhuttava lyhyesti. Jätettävä jaarittelut. Ensimmäinen asia on varsoista, niitä on nyt viides massussa kasvamassa. Sieltä tuleva prinssi tai prinsessa jää meille kotiin kasvamaan, korvaa sopivasti Agatan sitten kisatiimissä, tamma kun alkaa jo kilpailunsa olla kilpaillut. Terve ja nuorihan tämä vielä on, mutta turhaa rasittaa sen hermoja, nyt kun kaikki laatiksetkin ovat auki. En halua pitää rakastani täällä kärsimässä, haluan että se on iloinen. Sitäpaitsi, jos kisareissaaminen jää pois tammani osalta, jää enemmän aikaa vietettäväksi ihan kaksin, maastossa. Minä jotenkin rentoudun paremmin vain tämän parhaan heppakaverini kanssa ihan kahdestaan, valmentajat sun muut hermostuttavat vähän meitä molempia.
Cullen Stablesin Edward on ollut nyt tosiaan valmentamassa meitä kisakaudella vähintään kahdesti viikossa. Tuttu mies auttaa asiaa paljon, Agata menee kouluakin innostuneemmin kuin ennen, ja esteillä jalka on kuntoutettu loppuun. Sormeni syyhyävät jo päästä hoitamaan uutta pientä varsaa - mutta parempi on nyt keskittyä näihin kisatouhuihin vielä kuukausia ennen kuin jäädään kotiin massua kasvattelemaan.
No, nyt Agata sitten saatettiin kantavaksi, pahempia harkitsematta, Nessin pakasteella. Jos se uskaltaakin epäonnistua varsansa suhteen niin tasan tarkkaan suutun, en minä huvikseni törsää hienon ruunan harvoja pakasteita ties mihin kolmipäisiä, kuolleita lehmänvasikoita muistuttaviin pikkuhevosiin. No, järkevästi puhuen, eihän se Agatan vika ole ollenkaan. Yleensä tamma nyt vain on tullut kantavaksi heti ensimmäiselläm yrityksellä ja toivoisin, että niin nytkin. Vähän ajan päästä saadaan sitten varmuus. Varsasta toivoisin oria.
Siis voi herttileijaa miten nopeasti aika menee. Vastahan Agatani syntyi - ja nyt se on jo ehtinyt olemaan kanssani samassa tiimissä neljä kokonaista IRL-vuotta, saavuttamaan pari palkintoa ja kehittynyt metrin hyppääjästä ja helpon C'n menijästä kunnon konkariksi iän myötä - ja tuntuu kuin olisin vielä eilen jahdannut ylitunteellista, dramaattisesti tunteitaan liioittelevaa pientä varsaa Kultakengän Siittolan pihassa saadakseni sen lastattua onnellisesti kuljetusautoon ja viedäkseni kotiin. Palataksemme nykyhetkeen, me hypimme loukkaantumisenjäkeisen ennätyksemme tänään, 135cm naapurin kuivassa maneesissa kunnon pohjalla. Ei mitään ongelmaa, aivan kuin olisimme treenanneet ihan lähiaikoina samaan tapaan kuin ennen onnettomuutta. Tammani näytti oikeastaan naureskelevan typerälle esteelle, koska se oli niin matala.
Jos puhumme nyt sitten vaihteeksi tulevaisuudesta, suunnittelen Agatalle jälleen uutta varsaa. Tällä kertaa en käyttäisi oria pikkuisen isänä, vaan ottaisin yhden Nessi-ruunan neljästä pakasteesta Agatani käyttöön. Vielä on varsa suunnitteluvaiheilla, mutta jos pian nyt astuttaisi niin ensi kesänä olisi sitten uusi tanskanpuoliverinen kehissä.
Hyvää joulua vain kaikille! Minä ja Agata emme anna aatonkaan paljon poiketa arkipäivistä, koska olemmehan ennen kaikkea urheilijoita. Ei sovi jättää treeniä pois tai syödä kuin hullu. Vähän mekin hemmottelimme itseämme kuitenkin, Agata söi ekstraomenan aamiaisella ja vei minut sitten sen jälkeen pitkälle käyntiretkelle kirpeään talvimaastoon. Oli kyllä luksusta rentoutua, vaikka sitten vain treenaamalla vähän eri tavalla kuin yleensä.
Ostin Agatallejni joululahjaksi uuden joulunpunaisen loimen ja siihen sopivan riimun ja narun. Toivottavasti se pitää niistä, kun saa ne illalla!
Mahtavaa! Agatani palkittiin KRJ-laatuarvostelussa KRJ-IV. Palkinto ei ole huimaava, mutta täysin estepainotteisella puoliverisellä tällainen saavutus on kerrassaan aikamoinen. Keskitymme vielä ahkerasti kouluvääntöihin hetken aikaa, otamme kisaspurtin ja sitten yritämme korottaa palkintoa. Tämä korotusyritys kuitenkin vasta ensivuoden puolella, meillä molemmilla kun on kunto päässyt repsahtamaan ja pahasti.
Aikaiset hörähdykset! Tänään me aloitimme Agatan kanssa nimittäin tasan kello neljältä aamuyöllä. Tamma oli saanut levätä edellispäivänä paljon enkä minä saanut unta, joten päätimme lähteä yhdessä hieman myöhäiselle yölenkille. Agata sai pukea ylleen uuden ratsastusloimen ja uudet pintelit, joissa on heijastimia. Kyllä oli huippureissu. Kävelimme rauhassa ensin kylälle ja jatkoimme siitä kaupungille asti, aikaa kun oli tuhottomasti. Aamuyöstä kukaan ei edes kummastellut sitarin edessä kuljeskelevaa isoa hevosta.
Kotiin palasimme seitsemän aikaan. Agata meni hakaan, minä töihin.
Agata astutettiin tänään! Eilenhän meille JG'hen tuli uusi ori Tanskanmaalta, sellainen kuin Agony 13th ja nyt se sitten on Agatan tulevan pikkuvauvan isäukko. Harmi sinänsä, että Señor Sweden G on Agatan varsa, koska nyt siitä tulee eno. Jos se olisikin ollut Aten varsa, siitä tulisi nyt setämies!
Pyydän anteeksi pitkää taukoa kirjoittelussa. Se johtuu yksinomaan laiskuudestani. Agata nyt patisti minut tähän kertomaan hänen kuulumisiaan pitkästä aikaa, kiittäkää sitä.
Ensinnäkin, estepuoli. Olen niin onnellinen, me hyppäämme taas. Eilen hypättiin tasaisella alustalla 95-senttinen este yksinäisenä ja mentiin ratana 60cm! Eikä polvi oiri yhtään! En uskalla toivoakaan, että koskaan pääsisimme samalle tasolle, mitä Agata ennen oli, mutta hyvä on näinkin. Itse asiassa en uskonut enää hyppääväni KOSKAAN Agatalla ja näin sitä vain mennään pikkuesteitä. Tammani haluaisi jo korkeampiakin, mutta korotan puomeja vasta sunnuntaina.
Noh, enimmäkseen silti olemme menneet maastossa. Tänä vuonna on niin mielettömän kaunis, sateeton syksy, että olemme päässeet joka päivä monen tunnin lenkille. Menemme rauhallisesti, niin emme väsy. Otin muutaman kuvankin, lisään ne tänne päiväkirjaan vaikka huomenissa!
Noh, pakkohan se Agata oli päästää karvoistaan. En jättänyt sille mitään satulan alle enkä loimen mallista karvakasaa, otin kaiken pois vain. Tulee sitten tästäkin talvesta taas sellainen kamala loimirumba. Kahden tunnin välein vaihdettava loimi eripaksuiseen kun lämpötila vaihtelee. Ja minne minä muuten laitoinkaan keväällä sen ratsastusloimen...? Taisi tulla ullakkoreissu!
Kyllä se talvikarva vain venähtää äkkiä. Agata ei niin paksua turkkia kasvata itselleen kuin esimerkiksi suomenhevoset, mutta ongelmia se silti tuottaa. Jos en aja karvaa lyhyemmäksi, tamman suorituskyky kärsii ja se väsyy treeneissä enemmän. Jos taas ajan karvan, neiti kyllä menee hyvin treenissä, mutta paleltuu ulkona ilman loimea. Hmph. Pitäisi tässä huomenna leikellä neidon harja ja häntäkin lyhyemmäksi, ne kun tuovat nyt enemmän mieleen peikon kuin kilparatsun. Ehkä Agata onkin tuollainen pieni rölli.
ERJ-tilaisuus meni sivu suun. Huomasin sen vasta, kun se oli jo täynnä. Kyllä minua harmittaa. Agataa ei, se ei ymmärrä tällaisista asioista. Sille kuuluu palkinto. Noh, ei voi muuta kuin odottaa kaksi kuukautta...
Voi luoja mikä hevonen minulle onkaan siunaantunut! Olen niin ylpeä tästä tytöstä. Siitä on tullut upea, todella kaunis, nopea ja kiltti, vaikka se tuli minulle äksynä, laihana ja karva kiillottomana. Se ei osannut mitään. Agata meni koulupuolella helppoa C'ta ja hyppäsi nipin napin 90-senttisiä esteitä. Kaikkein suurin muutos kuitenkin on tammani luonteessa.
Tullessaan tyttö oli hieman ilkeä ja vaikka heppakavereiden kanssa mainiosti viihtyikin, rökitti ihmisiä sata-nolla. Se ei antanut kiinni haasta muuten kuin narraamalla ja saattoi kesken talutuksen saada hulluuspuuskan ja juosta vaikkapa täysillä päin seinää. Tottapuhuen luulin, että neidillä olisi aivokasvain. Eipähän ollut, huonot tavat ja äkkipikainen luonne vain.
Olemme nyt kokeneet yhdessä kaikenlaista. Kaikkien kiemuroiden kautta olemme kasvaneet yhteen. Muistelen aina välillä Agatan täyssiskoa, jonka ostin samaan aikaan tämän tamman kanssa. Millainen Goldysta olisi tullut, jos se olisi saanut elää luonani pidempään? Kenties samanlainen hyppääjä? Goldy ei koskaan, ei koskaan ole ollut hetkeäkään minulle yhtä rakas kuin tämä Agata Jewel.
Olen neidille yrittänyt nyt etsiä ratsastajaa, joka kokeilisi esteitä. Ei ole tärpännyt, pitänee ottaa yhteyttä vielä muutamaan huippuratsastajaan. Jos kukaan ei viitsi neitiä kokeilla, on minun pakko luottaa omiin kykyihini.
Katsaus kisakalenterin puolelle: juuri tänä päivänä saldo on tämä:
YLA2 (127p)
45 ERJ-sijoitusta (joista 1 porrastettu)
18 KRJ-sijoitusta (joista 1 tarinaluokasta)
1 VKL-sijoitus
176 ERJ-rp (v 07 ja 08 yhteensä)
46 KRJ-rp (v 07 ja 08 yhteensä)
Polvi sen kuin vain kestää, vaikka Agatalla hypätäänkin vähän. Annan jonkun paremman ratsastajan vähän kokeilla neitokaista ja antaa hänestä arvionsa.
Silti olemme nyt etupäässä keskittymässä koulutreeniin. Miksi? Siksi, hyvät lukijat, että ilmoitin Agatani KRJ-laatikseen! Aiomme saada jonkinnäköisen palkinnon. Huonoinkaan palkinto ei todellakaan olisi mitenkään huono saavutus tältä estepainotteiselta mammalta. Sitä on aikaa sitten korottaa. Olen tyytyväinen vähään tämän laatiksen suhteen, mutta voihan sitä silti treenata, turhaa sitä tahallaan ottaa huonoa palkintoa.
Varsatkin ovat menestyneet kouluratsastuksen saralla niin hienosti, että niistä tyttö saa aivan varmasti suuren plussan. Kukapa ei pitäisi niin osaavista, hienoista ja rauhallisista pikku-Agatoista?
Ei mitään vialla polvessa vaikka eilen hypättiin! Pitää odottaa nyt hetken aikaa ja hypätä sitten muutamia kunnon esteitä ja taas näyttää eläinlääkärille. Hitsi vie, niin varmasti meistä tulee huipputekijöitä uudelleen vielä jonain päivänä!
Suunnittelin tänään muuten niinkin pitkälle, että Agata jäisi 17-vuotiaana kokonaan pois kisakentiltä. Se voisi auttaa minua tuon nuorison valmentamisen kanssa olemalla hyvänä esimerkkinä.
Jos joku muuten haluaisi auttaa meitä, Agatalla voisi käydä ratsastamassa ja kirjoittaa lyhyen kommentin tunnin kulusta. Haluan tietää miten se toimii ja tottelee muiden ratsuna.
Eläinlääkäri käväisi aamusta tarkistamassa, mihin suuntaan neitokaiseni polven kanssa on oikein edetty. Hän joutui arvailemaan paljon, koska oireita ei ole enää ollenkaan. Yhdessä päätimme, että Agata saa harjoitella viisitoista minuuttia matalia esteitä suorista kulmista kevyen ratsastajan kanssa ja huomenna katsotaan uudelleen asiaa. Jotta saisimme homman mahdollisimman helpoksi ja rennoksi neitokaisellemme, hyppäsimme kaksikymmentä senttiä korkeita esteitä. Minä istuin neidin selässä ja tallimestari ystävällisesti talutti meidät ravissa esteiden yli.
En tuntenut hypyissä ollenkaan mitään tavallisesta poikkeavaa tai vaikka liiallista varovaisuutta, joka viittaisi edelleen arkaan polveen. Huominen näyttää meille, mitä teemme. Tuolla tuo tytär nyt ainakin näyttää tyytyväisenä tarhailevan polvineen...
Voih, YLA'sta tuli tulokset tänään. Olisitte nähneet, kuinka minä tallin toimistossa postiani availin ja huomasin VRL'sta tulleen kirjeen. Sormet vapisten sitä jyrsin auki, huomasin sen kannessa näen YLAn leiman. Sain jonkun ihme hengenahdistuskohtauksen kun luin kirjeen ja säntäsin täysillä onnittelemaan ihanaa, mahtavaa tammaani. Agata sai YLA2-palkinnon!! Paljon paremmin kuin odotin! Kymmenen pistettä ja risat päälle niin olisi tullut ihan ykköspalkinto. Mutta en minä valita. Eikä Agatakaan herkkuvuorensa kanssa. Minä ihan halkean ylpeydestä (ja Agata liian rajuista halauksista). Nyt neitokainen ansaitsee kyllä paljon kehuja, vaikkei itse kyllä taidakaan tajuta mistä sitä kehutaan.
Huomenna päästän tamman koko päiväksi Manan kanssa laitumelle. Kesä on ohi, mutta suurella laitumella vapaapäivän viettäminen tarhailun sijaan on todella pieni palkinto siitä vaivannäöstä, joka tarvittiin noin hyvään palkintoon.
Tiedättekös, Agata on ensimmäinen ja tällä päivämäärällä AINOA ratsuni, joka on yltänyt minkäänlaiseen laatuarvostelupalkintoon. Pupulla on ch, mutta sen se on ansainnut ulkomuodollaan, ei kyvyillään. Agata on taitava, vaikkei ehkä maailman kaunein. Minulle tamma on kuitenkin kauniimpi kuin mikään muu hevonen.
Jo pian aamuruokinnan jälkeen me, minä ja Agata, lähdimme maastoilemaan. Erikoista siinä oli se, että Pieta oli mukana. Ei muuten, mutta Agatahan vihaa Pietaa ja toisinpäin. Haassa nuo kaksi olivat kuitenkin olleet omalla astekollaan niin hyvää pataa, että päätin ottaa pienen riskin.
Yllätyin, kun kultamussukkani ei kulkenutkaan satulan alla luimien ja kytäten, vaan jutteli leppoisasti riimunarun päässä olevalle Pietalle. Uskon, että minun käytökseni vaikutti. Agata saattoi rentoutua huomatessaan, että minä tosiaan ratsastin sillä ja vain talutin Pietaa.
Kyllä siinä vain kieltämättä homma repeää, kun on kasvimaa. Tänään oli aika nostella viimeisetkin perunat ylös maasta. Naapurin ukkoa huvitti kovasti, kun nostelin perunoita jätesäkin päälle, joka oli ajo-ohjilla kiinni Agatan rintaremmissä. Tammani kävi tallimestarin johdolla vetämässä perunat lasti toisensa jälkeen päärakennuksen eteen. Pidin touhua normaalina kunnes näin kuvat, jotka armas tallimestarimme oli meistä ottanut.
Huomenissa haluaisin viettää päivää erittäin rauhallisesti ja leppoisasti.
YLA meni eilen, mutta tuloksia ei ole. Agata kyllä oli edukseen, parempaan se ei olisi pystynyt. Jos tulee hyvä palkinto, hyvä niin. Jos ei tule palkintoa ollenkaan, turha olla surullinen, me emme olisi pystyneet parempaan. Minä olen tehnyt kaikkeni, Agatakin teki kaikkensa.
Tänään minä juosutin tammaa kentällä kevyesti. Huomasin, että kenkkuileva polvi ei enää naksu kun tammani astuu sille siinä tietyssä kulmassa. Se on varmasti merkki paranemisesta. Ehkäpä vielä jonain päivänä me saamme mennä maastoon ja hypätä lepipuunrunkomme yli.
Olen viettänyt paljon aikaa muruni kanssa viimeaikoina. Prinsessani on minulle niin tuttu ja aina ollut todella turvallinen, että uskalsin lähteä tänään kylille ilman satulaa. Minä olen aika arka ratsastaja, mutta Agata-kultani tietää sen eikä ole ennenkään käyttänyt sitä hyväkseen. Ja sitäpaitsi on neidillä säkäkorkeuskin niin surkea, että en minä korkealta alas joutuisi liukumaan jos tiukka paikka tulisi. Ja sitähän ei tulisi.
Ravasimme tasaista matkaauhtia hiekkateitä torille ja ostimme jäätelöä minulle ja Agata sai juoda sangosta vettä, jäätelökoju tarjosi. Talutin kahta innokasta pikkutyttöä ja heidän murkkuikäistä isoveljeään muutaman ringin ja Agatahan nautti huomiosta. Kotimatka meni kuten kunnon hevosella kuuluukin.
Hah, en todellakaan uskonut, että hevonen osaisi murjottaa! Agatapas osaa! Tänään ostin kaksi uutta hevosta, joita tammani vihaa. Varsinkin Pieta näyttää käyvän prinsessani hermoille kovasti. Vaikka se ei ole edes samassa haassa vaan viereisessä, yleensä niin lempeä Agatani ajaa sitä korvat luimussa kauas aidasta. On se kumma, miten hevoset osaavat valikoida seuransa...
Ihanaa, kun on syksy! Käymme nykyään melkein joka päivä kävelemässä maastossa Agatan kanssa joko selästä käsin, kärryiltä tai ihan vain taluttaen. Minä rakastan juuri tämän hevosen kanssa toimimista. Sitä paitsi, polviongelmat ovat parantumaan päin sinnikkäiden maastoharjoitusten jälkeen jo näin pian! Emme me enää koskaan varmastikaan kilpaile esteillä - ja jos kilpailemmekin, niin paljon alle metrin luokissa.
Yksikään varsa ei onneksi ole perinyt Agatan surkeita polvia. Kinkiistä on tulossa yhtä kova kilpatykki kuin emästään ja Pinja-tyttönen on kerännyt jo parikymmentä sijoitusta tililleen. Agatani TODELLA periyttää hienoa motivaatiota harjoitella. Toivottavasti pian syntyvä varsa tulee olemaan samanlainen. Jos se on ori, haluan sen nimeksi Señor Sweden G.
Olemme Agatan kanssa vihdoin päättäneet mitä tehdä ERJ-laatuarvostelun suhteen. Menemme siitä läpi. Jos ei ykköspalkintoa meille suoda, lepäämme hetken ja yritämme vielä kovemmin. Jos ykköspalkinto siunaantuu, tähtäämme seuraavaksi KRJ-laatuarvostelusta sinnillä läpi. Silloin Agatalla on tekemistä enkä joudu myymään sitä. Minusta tuntuu, että jo vuosikausia hyppäämisestä kärsineille polvillekin tekee hyvää että siirrymme kulkemaan maata pitkin. Eläinlääkärin mukaan tyttö toipuu hyvin, mutta olen erittäin huolissani silti. Tämä jalkashow on käyty läpi jo niin monta kertaa. Ehkä pyydän toisen eläinlääkärin arvion asiasta.
Pian varsakin syntyy. Odotan niin kovasti uutta suloista karvakorvaa telmimään tänne JG'hen. Sitten onkin edessä Agatan äitiysloma taas kerran. Ei se minua haittaa ollenkaan. Jätän tytön vaikka ikuiselle lomalle, jos se tekee sen onnelliseksi. Agata Jewel on rakkain hevoseni.
Nyt sijoituksia on Agatalla 44. Sen varsoilla niitä on yhteensä 13. Kestävyys ja kauneus ovat huipussaan. Tammani on viimein valmis laatuarvosteluun. Silti.. Haluanko minä viedä sen sinne? Se tarkoittaa yhteisen taipaleemme päättymistä. Agata Jewel olisi pakko myydä parempaan kotiin, tai ainakin vuokrata pois. Miksikö? Siksi, että kaksikko Manaja ja K.S. Nefertiti's FalconStar vaativat paljon aikaa ja tämän parhaan tammani elämä olisi ihanampaa muualla, ilman minua riippakivenä. En voi luopua Agatastani. En voi viedä sitä laatuarvosteluun. Tamma on minulle liian tärkeä. Ehkä vien sen läpi laatiksista ja myyn jonkun nuoremman hevosen pois. Pitää katsoa.
Olemme maastoilleet tänään kaksi tuntia. Harjoittelimme mahdollisimman vaikeissa kohdissa. Meidän oli pakko, koska vain kiipeily ja vaikeat maastot parantavat Agataani. Vaikka kuljimme vain ripeää käyntiä, olimme kumpikin hikisiä palattuamme tallille. Itse asiassa kävimme samassa suihkussakin - Agata onnistui kastelemaan minutkin kun pesin sitä!
Eläinlääkäri katsoi tammani polvea eilen, ja totesi että kyllä, lihasharjoittelu auttaa. Hän sanoi, että olemme edenneet esteharjoittelussa aivan liian nopeasti ja olemme venyttäneet toistemme taidot ja sietokyvyn äärimmilleen. Paras ottaa rauhallisemmin jatkossa. Valitsen mielummin terveen pullaponin kuin huippumenestyneen uljaan kisaratsun. Varsinkin, kun kyseessä on suurisydäminen Agata Jewel.
Polven parantumisessa kokonaan kesti kymmenen päivää! Herttileijaa, ennen se on parantunut viidessä saatuaan kolhaisun. Pitää näyttää tyttöä eläinlääkärille. En kestä jos on minun vikani että neiti joutuu ennenaikaiselle eläkkeelle tai jotain. Ehkä jalkojen lihasten vahvistaminen auttaa polvivaivaan?
Tamman polvi alkoi taas reistailemaan. Agata oli tarhailemassa Mayimm-tamman kanssa, musta tyttö potkaisi tätä kevyesti ja sattui kaviollaan raapaisemaan sitä huonoa polvea. Pitää nyt sitten katsoa että mitä tämän tyttären kanssa tekisi. Polven kuntoon tuleminen vie aina niin julmetun pitkän ajan. Ei, en minä Agataa aio lopettaa missään nimessä, mutta ehkä olisi syytä ostaa meille joku kiva poni, joka ei yltäisi aina juuri siihen kipeään polveen suuttuessaan...
Sijoituksia on nyt kasassa tasan 40 ERJ'sta, yksi porrastettu ERJ'sta ja muutamia KRJ'sta. Meidän molempien mielestä hyvä tavoite kisojen suhteen on tasan sata sijoitusta. En minä pollestani silti kisakonetta halua, pidän Agatasta vaikka se olisi haan perällä loikoileva mutainen ex-ratsastuskouluponi. Tavoitteita silti on oltava. Me voisimme mennä pian valmennukseenkin, se tekisi meille molemmille hyvää.
Olemme treenanneet niin kovasti nyt viimeaikoina, että tarvitsimme molemmat rentoutumista ja lomaa. Valjastin esteratsuni Agata Jewelin tänään kärryjen eteen ja lähdimme kylän torille ostamaan perunoita ja porkkanoita ja kaikkea muuta tavaraa minulle itselleni. Tammahan nautti kovasti reissustamme, oli niin erilaista puuhaa kuin yleensä.
Hyvinhän meillä menee, vaikka kirjoittelussa on pitkä tauko ollutkin. Kisakalenteria päiviteltiin - ja huh huh, neitokainenhan on sijoittunut aika lailla! Miettikäähän nyt, ostin tämän surkean tamman kauan sitten, ja hyvässä hoidossa siitä on muuttunut oma lempihevoseni, paras hevoseni koskaan. En tiedä, mitä teen kun Agata lopulta kuolee...
Tamma on täysin terve ollut nämä päivät siitä ähkystä huolimatta. Treenasimme kovan estetreenin nyt, kun terveitä päiviä oli ollut jo muutama. On ollut niin ikävä tammaa sen Intimatessa viettämänsä vuokra-ajan kuluessa. Onneksi se on taas kotona!
Agatalla oli vähän ähkynpoikasta aamulla, mutta se oli ihan terve jo puoleenpäivään mennessä. Eläinlääkäriä ei tarvittu, rauhallinen puhe, taputtelu ja pieni kävelyttely olivat tarpeeksi. Edelleen Agata Jewel vaikuttaa hieman apaattiselta, ja epäilen vahvasti että sillä on edelleen kova ikävä Crestiä, vuokraajaa, josta se piti niin kovasti. Toivottavasti nämä kaksi vielä näkevät toisensa, Agata ainakin olisi iloinen.
Agata Jewel oli vuokralla Intimatessa vuoden 2008 alusta puoleenväliin. Tammalla on ikävä Crest-vuokraemäntää ja Petra-tammaa. Agataa estää masentumasta 25. päivä toukokuuta syntynyt tammavarsa Chinese Jewel FAM, jonka isä on tokkon ori Djoehem Cash Play.
Pinja jäi meille kotiin muutamaksi vuodeksi syntymänsä jälkeen ja lähti sitten 2009 nykyiseen asuinpaikkaansa. Tamma on emänsä tapaan huipputekijä kisapaikalla, tarkka hyppääjä ja menee kouluakin ihan hyvin. Hyvänluonteinen neitokainen on sijoittunut jo kymmeniä kertoja sekä este- että kouluradoilla ja metsästää todennäköisesti laatuarvostelupalkintoja tulevaisuudessa.
Kinkii on Guarilla Familyn mailla syntynyt pikkuneiti, joka myytiin Zurückiin kisahevoseksi. Tilastohevonen on perinyt loistavat hyppylahjat kummaltakin vanhemmaltaan ja jatkaa sinnikkäästi kilpailu-uraansa. Melko matala tamma on ahkera puurtaja ja emänsä Agatan tapaan hyvin kiltti. Kinkiin tavoitteena ovat laatuarvostelut.
Nori on Agatan varsoista se suosikkini ja aivan täysin omaa käyttöäni varten suunniteltu, kuin mittatilauksena tehty. Se on kuin kuva emästään, joskaan ei haalistunut ja jäykkä, vaan elävä ja värikäs. Kieltämättä emä on nyt poikaansa kauniinpi tässä roolijaossa, mutta sen sijaan Norilla on enemmän luonnetta ja sisua kuin kiltillä Agatalla. Tamman ensimmäinen orivarsa on nyt jo niittänyt mainetta ja kunniaa ja aikoo selviytyä lävitse laatuarvosteluista.
Lana lähti muualle heti vieroituksen jälkeen. Siitä ei suunnitella kummoistakaan kisaratsua, mutta luonne on sitäkin mukavampi. Kiltti tyttö toimii omistajansa rakkaana lemmikkinä, ja vaikka se ei muiden varsojen tapaan mitalikoneen lailla kilpailuja voitakaan, sitä rakastetaan yhtä paljon. Tämä tammavarsa on se sitkein puurtaja ja luotettavin ratsu, juuri kuin tehty maastoilukaveriksi - ainakin se metsään tuntuu paremmin sopivan kuin isoille kilparadoille.
Leikkisä, pirteä hevonen tulee vielä joskus näyttämään kyntensä sekä este- että koulukentillä. Luonteikas Fiina on perinyt emältään reippaan elämänasenteensa ja suurenmoiset estehyppytaitonsa, kun taas isän puolelta tulivat komea ulkomuoto ja satumainen koulutaituruus. Tältä nuorelta ratsulta voi odottaa vielä paljon tulevaisuudessa, vaikka se on vielä kilpailematon ja koulutusvaiheessa. Keskikokoinen tamma elelee Twisty Puzzlessa.
Tämä varsa on kuuluisan, mahtavan Agata Jewelin viimeinen suuri lahja maailmalle ja hevosihmisille. Kiltti ja herttainen tammavarsa on luonteeltaan kuin ilmetty emänsä ja siksi saa kantaa tämän kuuluisan tamman nimeä mukanaan menestyksen tiellä.
Tämän sivun tekstit on kirjoittanut ja kuvat ottanut Oresama.