Agony 13th
this is a SIM game gorse - tämä on virtuaalihevonen
|
Virallinen nimi |
Agony 13th |
|
Syntymäpäivä |
21.03.-08 |
|
Ikä, ikääntyminen |
9v (eka vko = 3v, sitten 6kk = 1v) |
|
Rekisterinumero |
VH-54444 |
|
Rotu |
Tanskalainen puoliverinen |
|
Väri |
Kimo |
|
Sukupuoli |
Ori |
|
Säkäkorkeus |
167cm |
|
Kasvattaja |
Amel Deik, Tanska (evm.) |
|
Tuoja |
Maya |
|
Omistaja, asuintalli |
Oresama, Joushou Gaidou |
Käyttö |
Kisaratsu, lemmikki |
Painotus |
Estepainotteinen |
|
Koulutustaso |
Ko: Int.I // Re: 140cm // Me: 120cm // Irto: 150cm |
Saavutukset |
Class I |
Perustiedot
Kuvagalleria
Luonne
Meidän Atte ei ole sellainen taruhevonen, joka osaa kaiken, on kiltti kuin enkeli ja niin älykäs että pääsisi yliopiston läpi kiinan kielellä. Se on aivan normaali hevonen, lahjakas kieltämättä, mutta vaatii kovaa treeniä pysyäkseen siinä kunnossa, missä on nyt. Ilkeäkään ori ei ole, mutta vähän hitaanlainen tapaus senkin edestä. Ei voi mitään, elleivät kaikki inkkarit nyt ole sattuneet pysymään kanootissa.
Onneksi ori on edes sataprosenttisen luotettava ja rehellinen mies.
Hoidettaessa ori näyttää uppoutuneen täysin omiin mietteisiinsä. Se ei perusta hoitajan juttelusta, sama kuin selittäisi tunteitaan ovenkahvalle. Myöskään harjaaminen ei näytä tuntuvan miltään. Atte ei näytä tylsistyneeltä, ei, vaan ikään kuin sille olisi se ja sama asia missä se on. Reaktiota ei ilmene silloinkaan, kun kutiavia paarmanpuremia rapsutetaan kaulalta kumisualla. Eräs tallipoika joskus sanoi nähneensä tällaisena hetkenä jotain älyllistä elämää orin silmissä, mutta koko muu porukka uskoo hänen vain taantuneen hetkeksi samalle tasolle kuin sankarimme Atte.
Tyhmyys tekee orista jotenkin lutuisen. Poissaoleva ilme pysyy sen silmissä, kun sitä ottaa riimusta kiinni ja vetää hellästi pään alas. Ori antaa olla, ei pyri pois tai nosta päätään. Se antaa itsensä olla väänneltynä juuri sellaiseen asentoon kuin vain hoitaja viitsii vääntää. Sama homma on kavioiden siivouksen aikana. Atte ei nosta itse kaviotaan ylös maasta, ei laske sitä itse, mutta ei myöskään hangoittele vastaan tai keksi jotain typerää.
Suitsiminenkin sille käy. Se on kuin ei näkisi kuolaimia, mutta avaa suunsa kauniisti saman tien, kun näitä kapineita hieraistaan kevyesti sen ylähuuleen. Päänsä se antaa olla matalalla koko sen ajan, kun suitsija häärää remmejen lukkojen kanssa. Satulakaan ei muodostu ongelmaksi. Ehkä Atte pullistelisi satulavyölle, jos se tajuaisi milloin sitä aletaan kiristämään, mutta paha on jälkikäteen pullistella.
Kun ori on kentällä ratsastaja selässään, se vaatii ensialkuun herättelyjä. Kunnolliset alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa kiskovat ratsun hitaasti mutta varmasti pois unimaailmasta, töihin. Ratsastaja kyllä huomaa, koska ori on tarpeeksi lämpöinen töihin. Ensialkuun ravi on tönkköä ja nykivää ja meno on kuin puuhevosen kyydissä muutenkin, mutta hetken kuluttua Aten lihakset rentoutuvat ja askel muuttuu mukavemmaksi ja matkaavoittavammaksi.
Ori on esteratsu turpakarvoista takakavioihin. Se ottaa suuntansa pelkistä ratsastajan painoavuista ja laskee parhaan reitin esteelle nanosekunnissa. Vaikka ori ei ole kovin korkea, se vaatii pitkäjalkaisen ratsastajan pitämään itsensä hereillä. Muuten saattaa käydä niin, että koko poika yksinkertaisesti nuupahtaa ennen estettä, hidastaa pikkuhiljaa vauhtiaan ja pysähtyy. Sitten se joko hyppää paikaltaan, pudottaa ylimmän puomin ja hukkaa aikaa tai kiertää esteen näyttäen erittäin tyytyväiseltä itseensä. Tämä estetään yksinkertaisesti vain pienillä, huomaamattomilla pohjeavuilla hieman ennen ponnistusta. Muuten ori on kyllä loistava kaveri. Se ei epäröi, ei kompuroi eikä hyppää vaarallisesti. Hyppykin on tasainen, sulava oikein.
Koulupuolella mennään silloin tällöin, jotta Aten etujalat saisivat lepoa ja selän lihakset toisenlaista treeniä. Tällaisissa harjoituksissa ei ole yhtä paljon vauhtia, joten ratsu tarvitsee jatkuvasti herättelyjä ja aktiivista ratsastusta. Hyvä ratsastaja saa vietyä orin sen nykyiselle tasolle asti. Uskomme, että miehessä olisi ainesta ihan GP-luokkiinkin muuten, mutta kenelläkään ei ole niin hyvää kuntoa että voisi ratsastaa Aten kaltaisella laiskimuksella tarpeeksi aktiivisesti saavuttaakseen tuollaisen tason.
Kisapaikalla hävettää välillä ja kunnolla. Poitsu on kuten kotonakin, tottakai, ja siellä on vain hyvä asia jos hevonen on rauhallinen hoidettava. Kisapaikalla taas on noloa kun muut hevosenomistajat kysyvät, onko ruunasi masentunut. Usko pois, on ihanaa alata selittämään että tämä ei ole ruuna eikä masentunut, tämä on ori ja päästään tyhmänlainen tapaus. Moni ei usko, katsovat vain kuin hullua.
Koston hetki on kilpailutilanteessa. Tämä Agony 13th, apaattinen ruuna, muuttuu juuri sellaiseksi satuhevoseksi, kuin kaikki unelmoivat oman ratsunsa olevan. Jos kyse on esteistä, Atte ei enää hyppää, vaan se saa siivet ja antaa mennä. Äänet pelottavat sitä ja estävät sitä nukahtamasta kesken hypyn, mutta katselijan silmiin näyttää että ori vain nauttii hyppäämisestä niin paljon. Koulupuolella puolihuolimaton radan läpi juokseminen muuttuu samasta syystä tanssiksi. Ehkä Atte pelkää koskettaa maata ja näyttää siksi liitelevän, ehkä se vain ihan oikeasti on supertähti, johon ei vain uskota tarpeeksi.
Sukutaulu
E-Pain
dwb., evm.
|
E-Despa
dwb., evm.
|
East-White
dwb., evm.
|
Lady Pain
dwb., evm.
|
Horus-Chick
dwb., evm.
|
Turn Ur Radio On AU
dwb., evm.
|
Rock-Chick W
dwb., evm.
|
Friday 13th
dwb., evm.
|
Life-Fiction
dwb., evm.
|
Oh It's Monday
dwb., evm.
|
Luv-Fiction
dwb., evm.
|
W-Nds F
dwb., evm.
|
Seek F
dwb., evm.
|
Princess Brave
dwb., evm.
|
Sukuselvitys
E-Pain. Tässä vasta upea, jalo ja hyväliikkeinen ori. Hän on siis Aten isä. Tämä estepainotteinen Panu-niminen herra on vain kuusi vuotta Attea vanhempi, eli syntyi vuoden 2002 kesällä, tarkkaa päivämäärää ei enää muisteta. Panu on kokenut kisakonkari, mutta siltikin harjoitus on aina vain parasta. Lähes automaatti tämä tosiaan on, muttei estepuolellakaan silti hyppää mitään ellei ratsastaja ole skarppina. Panu on astunut monia tammoja, mutta muutama varsa on menehtynyt synnytyksessä, joten tämän takia Panulla on näitä suloisia nelijalkaisia vauvoja jo 8 kappaletta.
E-Despa on samalla tallilla syntynyt estepainotteinen ori, kuin Panukin. Heidän elämäntiensä erosivat vasta kun Despa jouduttiin lopettamaan suoliahtauman vuoksi. Tästäkin huolimatta Despa ehti kierrellä monia koulu- ja esteratoja ympäri maailmaa ja tuli tunnetuksi monissa maissa. Despalle tammoja tuli eteen vain kolme, mutta nekin sitä arvokkaampia.
Horus-Chick on Aten isän emä, ja edustaa isän puolen melkein ainutta koulukonkaria. Hilda on tämän neidin kutsumanimi. Koulukentiltä yli 10 voittoa ja 18 sijoitusta kerännyt Hilda on tullut tunnetuksi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa jossa se elämänsä aikana kisaili ahkeraan tahtiin. Myös varsoja kerääntyi Hildalle, sillä tästä upealiikkeisestä tammasta ei kukaan voinut olla haluamatta jälkeläistä.
Itse Friday 13th on Aten emä. Tämä Petronellaksi kutsuttu tamam on estepainotteinen, mutta taitaa myös vaativien kouluratojen liikkeitä. Petronella syntyi tasan 25.05.2005, eikä ole mikään hirveän vanha neiti edelleenkään. Petronella on myös hyvin sympaattinen kaveri, josta on vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa. Tamma on kuin kaiken luonteensa antanut pojalleen, Atelle, sillä nämä kaksi sopii luonteeltaan täydellisesti yhteen. Siitä voi siis jo aika paljon kuvitella minkälainen Petronella oli. Ei siis helppo, ei mukava, mutta halutessaan hieno kuin mikä. Petronella on astutettu vasta kerran, hyvin tiheätahtisen kisauran vuoksi, mutta eiköhän varsoja ehdi tupsahdella enemmänkin kunhan Petronella joutaa eläkkeelle.
Petronellan isä, Life-Fiction, on myös Aten emän isä. Se on hyvin kuuma, mutta sirorakenteinen oripoika, valmiina joka tilanteeseen. Estepainotteinen, ja Lasseksi ristitty herrasmies on maailmaa kierrellyt pienokainen. Se rakasti aikoinaan huomiota, mutta siihen se sitten loppuikin kun kisaura alkoi näyttää loppuaan Lassen vanhentuessa. Se jouduttiin myöhemmin lopettamaan ruokahaluttomuuden vuoksi, eli toisinsanottuna loppuaikoina Lasse ei kyennyt syömään mitään, syystä tai toisesta. Hieno ori tämä kuitenkin oli.
W-Nds F, mistä lie tuokin nimi tullut, on kutsumanimeltään pelkkä Äffä, jota moni on ihmetellyt. Äffä oli myös estepainotteinen, mutta tutussa ja turvallisessa Tanskassa kisoja kierrellyt naikkonen. Se voitti monia kisoja estepuolella, mutta koulukentiltä se sai vain hylättyjä tai ei-sijoituksia. Niinkään innostunut Äffä ei siis koulussa ollut. Lopetettuaan kisauran Äffä joutui erääseen siittolaan siitostammaksi, jonka takia varsoja sille kerääntyi ruhtinaalliset 9.
Sukuselvityksen kirjoitti jenwwi
Päiväkirjantapainen
Palkintoja!
Infoa ajalta 01.08.-10 - 31.09.-10
Atteon Crimsonin, JG'n ja Zurückin yhdessä järjestämällä laitumella
Kirjoitettu 06.06.-09
Tämä kymmenen sivun päiväkirja vain lähenee loppuaan. Nyt kirjoitan jo toiseksiviimeistä sivua. Onneksi tämä ei suinkaan tarkoita Aten elinpäivien hälyyttävää hupenemista, päiväkirjan sivut vain ovat rajalliset. Siksi en täytä toiseksiviimeistä sivua nyyhkinnällä, vaan iloisilla uutisilla!
Kisasijoitukset sen kuin lisääntyvät. Hitaastihan niitä tulee, koska koko talli on ollut pitkään kisatauolla, mutta tuleepas kuitenkin. Atte-murukin on kehittynyt kovasti siitä kun se tuli minulle. Aluksi niin raastavan laiska ratsuni on kehittänyt hyppytyylistään ihan mukavan ja pärjää nyt kovastikin hyvin muita vastaan.
Kirjoitettu 03.01.-09
Miten mukavaa noiden pikku alieneiden riehumisen jälkeen tulla vaihteen vuoksi ratsastamaan sataprosenttisen rauhallisella Atella. Pelottavaa sinänsä, että uskallan tuolla superliukkaalla kelillä mennä ilman satulaa tällä orilla - vieläpä maastoesteitä. Se hyppää niin tasaisen rauhallisesti, että koko homma on vain hyvää tasapainoharjoittelua minulle ja selänrentoutusta ratsulle.
Olen eläinlääkärin pyytänyt katsomaan orin jalkoja, en vieläkään voi uskoa että minulle myytiin niin mitättömään hintaan täysin virheetön kilparatsu, sen nimikin on niin pahaenteinen. Kovaa treeniä olen vetänyt, itse asiassa niin kovaa että viikko vielä samaa tahtia niin tervekin hevonen saisi jalkavikoja - mutta silti ei vain mitään. Eläinlääkäri ei löytänyt edes vettä jaloista, vaikka olen tarkoituksella tehnyt niin, että vain kylmännyt etujalat vedellä treenin jäkeen ja antanut sitten olla. No, pakko kai se on uskoa, tällaista jalkarääkkiä nyt ei ainakaan tarvitse enää jatkaa näiden kolmen päivän jälkeen.
Kirjoitettu 08.12.-08
Aletaan nyt viimein olla Aten kanssa ystäviä, tuttavuusvaihe on ohi. Pidän ratsastelemisesta kevyellä, isohkolla orihevosella, jonka tavoite ei suinkaan ole heittää minua alas ja paeta. Ei, Attehan oikein puskee työtä ja uhkuu voimaa ja luotettavuutta.
Sijoituksiakin on kerääntynyt muutama. Kaikkia en ole vielä ehtinyt päivitellä, mutta tiedostoissapas nuo hyvin säilyvät odottaen parempaa aikaa.
Kirjoitettu 01.12.-08
Aten joulukalenterista avattiin nyt sitten tänään ensimmäinen luukku. Ori itse ei ymmärrä mitään muuta sen sisällöstä kuin että omenaa tulee, mutta minä olen hiki päässä yrittänyt vääntää siitä omenasta joulutähden mallisen. Järjettömän veistelyn vastapainoksi olemme ratsastelleet metsässä. Lunta on maassa sopivan ohut kerros ja on mukavan viileää, mutta ei kylmää, joten maastolenkit ovat erityisen mukavia ja rentuottavia tähän aikaan.
Kirjoitettu 15.10.-08
Aloitettiin jälleen kovempi treeni, maha kun kasvaa sekä ratsulla että minulla hälyyttävään tahtiin. Tuloksia alkaa jo näkyä, itse asiassa tänä päivänä huomasin että olen itse laihtunut kaksi kiloa ja hepan karva kiiltää terveemmin. Olen saanut myös inspiraation helliä Atte-vauvaani. Se on päässyt riimulenkille erittäin usein ja vietän nykyään tunnin sen kanssa joka päivä ihan vain seisoskellen ja rapsutellen sitä haassa. On se mukavaa, kun ihmisellä on aikaa näin turhaan toimintaan joka ei kehitä muuta kuin rasvakerrosta...
Kirjoitettu 06.09.-08
Hyvinhän se yhteiselo on alkanut. Ori on ihan mukava pakkaus, vaikka välillä osaakin olla niin ilkeä apina että kihisen kiukusta. Tänään se monotti kengittäjää sääreen, nimittäin. Mitään vakavaa ei tapahtunut, pieni mustelma vain ilmestyi, mutta kyllä minua hävetti. Olin nimittäin kehunut Aten rauhallisuuden maasta taivaisiin samaiselle kengittäjälle, kun hän kävi katsomassa Glorya eilen.
Kirjoitettu 03.09.-08
Otin tänään raipan mukaan ja lähdin Atella maastoon. Nyt sitä ei tarvinnut hakata pohkeilla ja kantapäillä jatkuvasti, kuten eilen, joten meillä molemmilla oli mukavampaa. Sain orin jopa kiihdyttämään laukassa sen verran, että sitä voi kutsua laukaksi eikä puolijuoksuksi.
Illalla pitää pestä poitsu, se on kamalan hajuinen ja näköinen. Saa nähdä, mitä siinä käy. Onneksi ei ole muuten kovin kylmä vielä.
Kirjoitettu 27.08.-08
Astutin Agata Jewelin Atella tänään. Vielä ei toki tiedä, että kantaako tamma. Ovathan nämä kaksi vielä hieman eri luokkaa kisatuloksiltaan ja menestykseltään minun omistuksessani, mutta Atella ratsastaessani tunnen kuinka hyvä orista vielä tulee.
Kirjoitettu 26.08.-08
Tänä aamuna minä olin kädet täristen satamassa ottamassa vastaan uutta hevostani. En ollut tavannut Attea aikaisemmin, vain tallimestari Miroku oli käynyt sitä etukäteen katsomassa. Toisinsanoen olen ostanut tämän poitsun vain kuulopuheiden perusteella. Minua todellakin jännitti. Mitä olinkaan mennyt tekemään, sieltä tulee varmasti jonkinlainen kävelevä luuranko.
Ei sieltä tullut. Kaunis, siro ori asteli laskusiltaa väsyneenä. En tunnistanut oriani, mutta tunnistin sitä taluttavan Mirokun. Orini oli väliinpitämätön kun tutustuin siihen ja lähes nukkui kotimatkan. Emme ratsastelleet tänään.
Kisakalenteri
Kalenterissa vain sijoitukset
Jälkeläiset
Tekijänoikeus
Ulkoasu: © Markus
Tekstit: © Oresama
Luonne: © Oresama
Kuvat: © Caithness Stud, thank you!
|
|