220907 - Vökull
Bakasta huomaa että se on laiska mutta tekee sen mitä pyydetään. Baka tekee kyllä parhaansa, mutta jaksaminen on rajallista. Ori ei millään halua kantaa itseään, varsinkaan takaosaansa. Takajalat olisi saatava kantamaan itseään ja hevonen tulisi saada liikkumaan, muoto on pitkänlainen. Joten takajalkoihin lisää kontrollia ja töitä. Volteilla ja ympyröillä tätä on hyvä työstää, käytä pohkeitasi. Hevonen ei oikein ollut tasapainossa ja ratsastajalta on vaadittava paljon, melko vaikea ratsastaa. Sinulle napakka ja kohottava käsi paikallaan, liikettä enemmän takaata eteen. Itselläsi on hyvä istunta.

Heinäkuu 2010
Baka on Crimsonin, JG'n ja Zurückin yhdessä järjestämällä laitumella

Kesäkuu 2010
Baka on Crimsonin, JG'n ja Zurückin yhdessä järjestämällä laitumella

Syyskuu 2009
Tähän merkintään loppuvat Bakabakashiin päiväkirjan sivut. Orin elämä jatkuu toivottavasti vielä monen monituista vuotta. Päiväkirjan sivumäärä vain on rajallisempi.
Seuraavan kerran, kun mahdumme ERJ-laatuarvosteluun, me menemme sinne. Bakabakashii tulee olemaan suomenkielisen virtuaalimaailman ihkaensimmäinen palkittu ban-ei. Sen lisäksi sillä on tilillään jo saavutus OLLA suomenkielisen virtuaalimaailman ensimmäinen ban-ei yleensäkään. Suurin saavutus kuitenkin on se, että ori on valloittavalla olemuksellaan saanut käännytettyä yhden ihmisen kasvattamaan rotua myöskin, minä kun olen ollut tähän asti ainoa kantaori, Bakani kanssa. Toivokaamme siis, että rodunkin tilanne olisi parempi vielä Bakan elinaikana.
Ihan yksilötasolla taas ori hyvästelee uskolliset päiväkirjanlukijansa hyvissä, leppoisissa tunnelmissa. Rakas, kultainen mussukka ilmoittaa olevansa koko elinaikansa käytössä JOKA IKISELLE ban-ei -tammalle, joka varsoja haluaa ja lupaa vastata kanssani sähköposteihin, joissa asiaa kysellään.
Viimeisiksi sanoikseni haluan tämän päiväkirjan sivuilla kiittää Bakabakashii-oriani:
Baka, kiitos kaikesta, mitä olemme yhdessä kokeneet. Kiitos kauniista kesäpäivistä - ja myös pakkoulkoilemisesta kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Haluan kiittää ihanien uintireissujen ja voitettujen ja hävittyjen ja yhdessä koettujen kilpailuiden ja ihanien varsojenkin lisäksi vielä yhdestä, erikoisesta asiasta. Baka, kiitos siitä, että... Mitä? Rehulasku tuli? KIITOS siitä, että söit minut perikatoon... ... ...SENKIN RONTTI!

Elokuu 2009
Baka on laitumella

Heinäkuu 2009
Baka on laitumella

Kesäkuu 2009
Baka on laitumella

Toukokuu 2009
Arvasin oikein. Ei tässä paljoa kisailla, kun tuo taukki kasvatti vuorenkorkuisen mahan vajaassa kuukaudessa. Olen vähän vihainenkin, vaikka oikeasti syy on minun. Olen vastuussa tuosta möhkäleestä. Ja minä kuntoutan siitä sporttisen urheiluponin tässä kuussa, en kestä enää sitä kun se ei enää edes juokse vqaan valuu kun käsken sen ravata. Ravikin on jotenkin niin kuin istuisi vanukkaan päällä...

Huhtikuu 2009
Lepokuukausi Bakalla on nyt meneillään, ja ihmettelen suuresti miten ihmeessä se on saanut kasvatettua itselleen yhden ainoan kuukauden aikana noin kertakaikkisen mahtavan mahan. Taitaakin ensikuu kulua kunnonkohotukseen, kun tämä möhömaha on niin perso ruualle. Hyvä on, myönnän että olen antanut sille herkkuja - mutta ei pari omenaa viikossa pitäisi noin näkyä. Haluan syyttää mahasta sitä, että Baka itse aivan oikeasti makaa haassa tuoreen ruohon päällä ja syö sitä viitsimättä välillä edes löntystää juomaan. Ehkä se pitäis laittaa hiekkatarhaan seuranaan vain kuivia heiniä ja joku äkäinen poni joka pitää sen jatkuvassa liikkeessä?

Maaliskuu 2009
Tälle kuulle jäivät kilpailut vähiin, mutta leikitty on sitäkin enemmän. Meidän pienet western trail -tuokiomme maastakäsin ovat molemmille meille hauskaa ajanvietettä ja toisiimme paremmin tutustumista. Baka on oppinut vieläkin rauhallisemmaksi nallekarhuksi, ja varsinkin maastolenkeillä oikein huomaa kuinka se on rohkeampi kuin yksikään toinen ratsu. Ne vähäiset kilpailutkin, jotka tässä kuussa on selviydytty läpi, ovat menneet poikkeuksellisen hyvin: ukko viitsii tehdäkin jotain nyt kun se ei ole enää ollenkaan huolissaan edes salamavaloista ja huudoista.
Suunnittelen astuttavani jonkun tamman Bakalla. Ban-ei -kasvatus on meillä JG'ssa ollut vähän aikaa jäissä ja olisi jo aika saada maailmaan lisää pikkubakoja.

Helmikuu 2009
Kilpakenttien koluaminen jatkuu. Viime kuussa meni hyvin ja siitä on sitten mukava lähteä parantamaan. Sijoituksia ropisee. Kunhan joku viitsisi ottaa Bakasta uusia valokuvia, niin viimeinen silaus YLA'a varten olisi sitten siinä. Kyllä - olen kunnianhimoinen Bakan suhteen, mutta vähemmästäkin sitä olisi. Olen tämän pullukan kanssa viettänyt aikaa ihan superkauan ja yrittänyt parhaani mukaan koulia siitä hevosta. Nyt kun se pärjää, on ilo ajatella että kaikki tämä on minun ansiotani. Tietenkin haluan siitä jotain kunniaa myös itselleni - ja laatuarvostelut sellaista tuovat. Baka tulee olemaan ensimmäinen YLA-palkittu ban-ei, olen varma siitä.
Vaikka minulla on pakkomielle orini palkitsemisesta (ja se satunnaisesti tuntuukin elämää ja olemassaoloa tärkeämmältä asialta), muistamme orin kanssa pysähtyä myös nauttimaan. Tämän kuun paras juttu on ollut shoppailu, kyllä vain, Bakan kanssa. Liioittelin hieman, tarkoitin nimittäin ihan kiskalle hölkkäämistä ja jäätelötötterön ostamista.

Tammikuu 2009
Pelottavaa, jälleen ihan kummallinen numero tuossa vuosiluvun kohdalla. En ikinä totu siihen, miten lyhyt yksi vuosi on. Bakan kanssa olemme vain tällaisia juntteja: aurailemme pihaa vuodesta toiseen aivan kuten aina. Ori ei edes huomannut uudenvuodenpläjäyksiä pommeista... No, nyt seuraava episodi on löytää Bakalleni uudet piirretyt kuvat, koska en ikinä ole tyytyväinen oman käteni jälkeen, varsinkaan näihin kuviin. Joku muu osaa ihan varmasti kuvata heppani ulkomuodon hieman realistisemmin ja kauniimmin kuin minä. Hyvät uudetvuodet sitten vain kaikille, me lähdemme tästä pikkuhiljaa kohti uusia haasteita.

Joulukuu 2008
Taas kerran aika kääntää uusi sivu, uusi vuosi on aluillaan ja vanha lopuillaan. Tänä vuonna Bakan kanssa teimme tosiaan uudenvuodenlupauksen: menemme ensivuonna YLAan ja teetämme Bakalla vielä yhden varsan.
Edellisvuoden tapaan kirkkoreen veti Baka. Joulupukki toi meille upouuden yleissatulan treenejä varten.

Marraskuu 2008
Lunta tulee ja orini on taas auratyöläinen. Olen iloinen leikkiessäni lumisotaa Bakan kanssa. Olemme hiihtäneetkin yhdessä, Baka ja minä. Ori veti minua rintaremmillä, käytin minisuksia ja ohjasin ajo-ohjilla Bakaa. Kieltämättä sitä tuli kaatuiltua takapuoli mustelmille, mutta yllättävän hyvin kuitenkin pysyin pystyssä, suksien päältä katsoen kun tämänkin jättiläisen vauhti on järkyttävän kovaa. Välillä pelotti niin että teki mieli lopettaa, mutta nyt muutaman kokeilukerran jälkeen tiedän, että olen löytänyt uuden hauskan tavan viettää aikaa lemmikkini kanssa.

Lokakuu 2008
Kirara Choi oli ja meni. Baka ei enää tunnistanut kasvattajaansa, minä en häntä ollut aikaisemmin henkilökohtaisesti tavannutkaan. Mukava ihminen - mutta surkea ratsastaja. Hän valmentaa ban-ei-keibaa meneviä hevosia, joten ei kai siinä sitten ratsastustaitoa tarvitakaan. Bakaa hän kehui, on ori kuulemma ihan erilainen kuin rva Choin omistuksessa: lihaksikas, hyväkuntoinen, lempeä, rauhallinen. Ratsastimme Bakan ja Nessin kanssa näyttämään Choille myös uittopaikkaa ja toria, mutta eipä viikossa paljoa ehdi muutenkaan, niin kuinkapa nyt.

Syyskuu 2008
Uinnit on uitu tältä vuodelta ulkoilmassa ja sisähalliahan ei hevoselle ehkä ihan näin köyhässä kaupungisa kukaan ala rakentaa. Olen uskomattoman ruskettunut, kiitos Bakan. Herran kasvattaja, Choi, muuten soitteli ja kertoi tulevansa katsomaan poitsua kun ensikuussa reissaa muuten täälläpäin. Sanoimme, että tervetuloa vain. Nainen viipyy viikon, asuu sen ajan päärakennuksessa. Epävirallisesti hän on nyt sitten vuokrannut Bakan käyttöönsä viikoksi. Rahaa hän tuputti koska käyttää taloni huoneita ja hevostani, mutta en huoli, hän on vieras. Bakakin odottaisi varmaan innolla, jos tajuaisi jutusta jotain.

Elokuu 2008
Vesi viilenee, mutta uintiretkemme jatkuvat. Nykyään uskallan jo jättää orin rantaveteen siksikin aikaa kun uin itse hieman kauemmas. ENsimmäisellä kerralla se oli katastrofi: Baka ui täysillä perääni ja yritti sitten pelastaa minua imeisen varmalta hukkumiselta, ainakin omasta mielestään, mutta onnistui huitomaan minua kavioillaan päähän. Sukeltamalla sitten pääsin karkuun ja päästelin pikavauhtia rannalle. Hevoseni tuli perässä hölmistyneenä ja häpeissään eikä sen jälkeen ole rynnännyt perääni. Pysyttelen vieläkin lähietäisyydellä, vaikka kyseessä onkin alue jonka kahdella puolella on aita, yhdellä puolella kallio ja yhdellä puolella vesi. Baka ei voi siis karata, mutta mistäs sitä tietää vaikka se kokeilisi sukeltamista ja tarvitsis elvyttäjän...

Heinäkuu 2008
Jälleen on paahtavan kuumaa ja sadettakaan ei vain kuulu. Kenttä pöllyää uskomattomalla voimalla tuulessa ja hevosten alkelten alla. Sitä kasteltiin aluksi, muttakun ei auta. Treenit ovat nyt sitten peruttuja juttuja toistaiseksi ja keskitymme metsäeissuihin. Muutamaan kertaan me, minä ja Baka siis, olemme uineet ja kahlanneet yhdessä uittopaikalla. Baka osaa uida kyllä keskinkertaisesti, mutta ei se paria minuuttia kauempaa jaksa polskia. Polveen asti yltävässä vedessä se silti jaksaa leikkiä ja tallustella vaikka tunteja. Jos muita ei ole paikalla, olen alkanut tekemään niin että suljen portin tielle ja annan orin olla irti itsekseen ja luen lehtiä rannalla. On kovin koomista kun iso orini laskeutuu kyljelleen rantaveteen ja järkyttyy joka ikinen kerta melkein kuoliaaksi ja säntää pakoon nähdessään pikkukalojen lähestyvän. Sitten se piilottelee hetken selkäni takana lukien kanssani ja palaa uudelleen veteen aloittaakseen saman kuvion alusta.

Kesäkuu 2008
Ooh, loistavaa, olemme olleet vuoden, köh, yhdessä. Vakavasti ottaen, se on hurahtanut niin uskomattoman nopeasti mutta on silti niin hyvin muistissani, että tuntuu kuin Baka olisi ollut luonani aina. Se ei ole paljoa muuttunut: edelleen ahne porsas ja tasainen tallustelija, mutta on niitä pikkuvkoja fiksailtu. Ei enää liikaa läskiä, ei omahyväistä ilmettä kun minä mokaan. Harvoin ajattelen oriani edes ratsuna. Se on minun lemmikkini, ystäväni. Se kuuntelee surujani ja jakaa iloni. Iltaisin se laukkaa kanssani auringonlaskuun.

Toukokuu 2008
Tässä kuussa on kilpailtu paljon, mutta muuten kaikki on ollut niin normaalia. En oikein viitsisi pitkää juttua alata vääntämään tavanomaisista hetkistämme, koska haluan muistaa ne itse ja ilman apua, eli jätetään tämä tällä kertaa tähän.

Huhtikuu 2008
Loistavaa, tämä karkailuhullunmylly alkaa olla onnellisesti taaksejäänyttä elämää ja Bakakin jaksaa keskittyä olemaan kunnolla vaikka Nessi sitä tuntuukin yllyttävän. Olen käyttänyt koko huhtikuun ajellen. Baka ei pääse lujaa, mutta se selvästi nauttii päästessään metsään hölkkäämään koppakärryjen edessä. Treenit ori on vetänyt huomattavasti innokkaammin kuin ennen, eli ajelu on aivan varmasti pelkästään hyvä juttu. Jatkan tällaista elämänmenoa jatkossakin. On kivaa mennä vaihteen vuoksi hitaammin kärryillä kuin ravureideni matkassa... Sitäpaitsi harva hevonen on niin vahva ja rauhallinen, että jaksaa ja pystyy vetämään isot, nelipyöräiset puukärryt torille ruokaostoksia varten. Säästän bensaa ja hermojani.

Maaliskuu 2008
Kyllä, olen turhautunut. Älkää ihmetelkö siinä, tottakai jurppii kun oma hevonen oppii että haasta pystyy karkaamaan. Olen korjanut portin monet kerrat ja aina vain sieltä täältä eteeni ryntäilee Team Baka&Nessi. Ne antavat heti kiinni, niitä voi taluttaa yhtä aikaa karsinoihin jäähylle eivätkä ne edes käy hätistelemässä tammoja - mutta varmasti jotain tapahtuu jos tämä jatkuu. Laitoin nyt sitten tallimestarin vetämään sähköt kaverusten aitaan, kun eivät pelkkien puisten puomien välissä näytä pysyvän suosiolla. Hitsi, mitä idiootteja!

Hemikuu 2008
Kisailu on hiipunut, mutta eipä se paljonkaan haittaa. Nautimme tavallisista treeneistä ja viikonloppuisin rentouttavista maastoretkistä ilman satulaa. Lumi on alkanut sulaa ja orini on oppinut leikkimään sillä kanssani. Baka nousee takajaloilleen haassa napatakseen suuhunsa heittämäni lumipallon. Sen tavaksi on tullut myös puuhieni seuraaminen: ori juoksee vierelläni hakansa aidan vierellä kun ratsastan ohi, seisoo takanani töllistelemässä kun korjaan aitaa, hirnuu minua luokseen kun aamulla tulen talliin, tuijottaa avoimen vihamielisenä kun halaan tallimestariamme kiitokseksi ratsujen treenaamisesta ja katselee unisena pää kenossa kun harjaan Bakaa itseään. Arvostan näitä pieniä eleitä nykyään paljon enemmän, kuin olisin arvostanut vielä muutamia kuukausia sitten: Baka opetti minulle että arkielämä on se asia josta pitää nauttia ja saada voimaa, eivät satunnaiset juhlapäivät.

Tammikuu 2008
Vuosi vaihtui paukkeessa ja rätinässä - ja kuten arvelin, Baka ei siitä piitannut. Emme tehneet uudenvuodenlupausta, mutta hyvä näinkin. Joululomanjälkeinen kuntotreeni alkoi, vaikka olemme molemmat vastentahtoisia. Paras silti pistää töpinäksi: ehkä ensivuonna on sijoitukset kasassa laatuarvostelua varten, mistäs sitä tietää.
Jos Baka olisi koira, se olisi berhandilainen. Se on niin iso ja raskas, mutta sen lisäksi sen nassu pakkaa vähän roikkumaan ja kuola valumaan. Nyt sitä ollaan vielä räkätaudissakin: mami saa juosta minuutin välein pyyhkimässä Baka-wawwan nenua. Ei ärsytä, älkää edes kysykö, kunhan vain mainitsin asian joka pälkähti juuri päähäni.

Joulukuu 2007
Nyt vain odotellaan, että alkavat raketit paukkua. Bakahan on rauhallinen ja ihmettelen suuresti jos se vetää slaagit pikku paukkeesta. Joululoma on mukava asia. Emme valmentaudu tällä hetkellä ollenkaan, mutta kokeilin pihani kolaamisen sijasta valjastaa Bakan pienen auran eteen ja aurata koko homman. Hämmästyin: orini ei edes ihmetellyt, vaikka olen sillä täällä vain yhden ainoan kerran ajanut, silloinkin koppakärryistä kesällä - ja hevonen tajusi saman tien jutun juonen! Tottakai asiaa oli käytettävä hieman hyväkseen, Bakallanihan on ihan taipumuksia johonkin. Siitä lähtien olemme koko joulukuun auranneet pihan yhdessä ja jouluaattona kyyditsimme naapurin vanhukset joulukirkkoon isolla reellä. Minulla tosiaan on vahva, rauhallinen hevonen. Baka veti raskastekoista rekeä liikenteen vieressä aivan rauhallisena. Normaalisti käytämme sitä isoa rekeä vain hyväkuntoisten suomenhevosten kanssa lyhyillä matkoilla, koska se on oikeasti todella raskas, mutta tämä ori veti koko hoidon kolmen kilometrin päähän kirkonportille ja vielä takaisinkin. Se oli vain vähän hikinen!

Marraskuu 2007
Loistavaa. Viidestoista, kuudestoista ja seitsemästoista päivä sijoituttiin kisoissa. Onneksi saatiin aloittaa uudelleen näin pian, ei ollutmikään sittenkään jalassa pahasti vialla. Ihan kadun viimekuisia sanojani Bakan älystä ja ulkomuodosta, ei sen kunto edes pahasti laskenut. Olin vihainen ja sillä hetkellä tarkoitin sanojani, mutta nyt terveen orin hörähtäessä minulle ruusukkein peitellyn karsinanovensa yli totean, että minä tässä se tyhmä olen. Kilpailutan työhevosta ja suutun sille kun se mokaa. Bakahan on loistava, sitä ei ole jalostettu tähän tarkoitukseen, mutta silti se hoitaa hommansa suhteessa erittäin upeasti.

Lokakuu 2007
En usko tätä! Kilpailuissa kymmenes päivä meni hyvin, mutta lastauksessa kisan jälkeen ori keksi kalauttaa koipensa voimalla kuljetusvaunun kylkeen. Nyt se sitten ontuu. Taitaa olla kisat kisattu myös ensikuultakin. Ori vain lagittaa haassaan lihomassa. Ihan varmasti hirtän sen, jos se lomansa jälkeen on lähellekään yhtä surkea ihrapallo kuin minulle tullessaan. Sillä oli lihaksiakin välillä! Eläinlääkäri kielsi ratsastuksen kokonaan tähän asti ja nyt saan taas vähän mennä käyntiä Bakalla. Ei paljoa lohduta, entinen kilpahevoseni alkaa jo nyt muistuttaa erehdyttävästi kantavaa tammaa, jolla nyt vain sattumalta on joku kasvain takajalkojen välissä. Sitten Baka vielä käyttäytyy kuin ei olisi tehnyt mitään pahaa, tulee reippaasti han portille vastaan ja oikeasti saa minut kohta hermostumaan itseensä niin että laitan koko monsterin myyntiin. Tai no, ei sitä kukaan huoli kun se on noin tyhmä ja surkea.

Syyskuu 2007
Ei se kunto enää taida kovinkaan paljon nousta. Kylmäverinen on aina kylmäverinen. Baka nyt kuitenkin pitää ilman viilenemisestä ja suoritukset ovat parantuneet roimasti. Enää se ei joudu niin paahtumaan kuolettavankuuman auringon alla treenaten hiki päässään. Nyt tuuli on hevosen karvaan mukavan viileä ja auttaa jaksamaan. Maastolenkkejähän tämä meidän touhu edelleen enimmäkseen on, ei näin raskasta hevosta voi muuhun hommaan täysipäiväisesti laittaakkaan. Pikkukisoja on takana mukavanlaisesti. Kokemus karttuu ja ystävystymme aina vain paremmin. Kyllä tämä tästä on jo alkanut sujua, itse asiassa en enää muista millaista oli ilman Bakaa, vaikka se on vasta vähän aikaa täällä meillä ollut... Kaksi pikkuistakin ukkomme on jo maailmaan saattanut JG'ssa.

Elokuu 2007
Kunnonkohotustreeni on puolimaissa. Bakalla on jo parempi kunto kuin minulla itselläni, mutta parantamisen varaa on. Miten terveen hevosen olenkaan muuten tänne JG'hen saanut, tämä herrasmies ei sairasta yhtään mitään. Eläinlääkäri katsoi sitä vasta nyt ensimmäisen kerran Suomessa ja ihmetteli kuinka uskomattoman hyvät polvet ukolla on vaikka se on ollut niin raskaassa käytössä. Lihasmassa kuulemma on suhteeton eikä Bakan pitäisi pystyä kantamaan itseään ja minua samalla kertaa, mutta hyvinpäs se vain näyttää silti jaksavan.
Olen rakastunut ilman satulaa ratsastamiseen. Herra lönköttää tasaisilla askelillaan niin maastossa kuin tienpenkalla tai kentälläkin ja sen selkäkin on niin leveä että sieltä ei vain luiskahda alas helposti. Näin nopeasti olen oppinut luottamaan rauhalliseen ratsuuni, enkä ole muuten pudonnut vielä kertaakaan. Unelma olisi selviytyä Bakan kanssa joku kerta vielä laatiksiin ja sitten teettää lisää varsoja jotka möisin - Baka on ITSE se suomenkielisen virtuaalimaailman (vähemmän)kuuluisa ihkaensimmäinen ban-ei -rotuinen hevonen.

Heinäkuu 2007
No nyt putkahti toinenkin pikkubaka maailmalle. Varsojen kanssa on mukavampaa kuin tämän itse pääpenteleen kanssa: ne ovat niin nuoria vielä että oppivat uutta helposti. Mutta parempaan suuntaan ollaan mekin Bakan kanssa kuljettu. Kun sen sai tajuamaan perusasiat uudelleen, sillä onkin kykyä kouluratsuksi. No, ainakin kylmäveristen paksumahojen asteikolla se on oikein hyvä. Samoin esteiden yli lennetään. Ei voi sanoa että vauhtia olisi liikaa, mutta koskaan ennen en ole tuntenut olevani näin turvassa hyppäävän hevosen selässä. Voin rentoutua sataprosenttisesti, koska Baka pitää minusta huolen.
Vaikka nyt olemmekin harjoitelleet paljon koulua ja esteitä, maastossa on ihanaa. Paarmatkaan eivät kiusaa Bakaa, koska sillä on paksu, kivikova karvapeite josta ei kyllä sitkeinkään paarma pure läpi. Metsän siimeksessäkin tämä villipeto on turvallisen jämäkkä ja tasainen ja erittäin rauhallinen. Noiden puoliveristen kanssa tappelemisen jälkeen on niin täydellisen mahtavaa ottaa iso kylmäverikaveri alle ja lähteä sen kanssa rentoutumaan pitkälle kävelyreissulle! Kunnossa ei ole Bakalla vieläkään kehumista, mutta kävellen ja hitaassa ravissa se jaksaa pitkiäkin matkoja.

Kesäkuu 2007
Mitenhän sen nyt sanoisi. Meille saapui tänne uusi hevonen, joka on lievästi sanoen lihava, laiska, tyhmä ja haisee todella pahalta. Kaiken lisäksi se on väkivahva, huonosti koulutettu ja väsymätön. Luojan kiitos siitä voi keksiä edes yhden kehun: se ei ole koskaan tahallaan ilkeä kenellekään! Noh, se on tämä Bakabakashii, tuttujen kesken vain Baka. Ironista mutta totta, että sen nimi tarkoittaa suomeksi typerystä.
Niinhän se menee, että minä otan idioottimaisimmatkin haasteet vastaan. Nyt lupasin tehdä tästä koinsyömästä kaakista hevosen ja minähän sellaisen siitä sitten teen. Anoitimme helpolla: opetetaan tämä raaka työhevonen ihan perushyväksi ratsuksi. En sitten tiedä ovatko nämä japsit yleensäkin tyhmiä, mutta niinpä vain on että sain käyttää kaiken motivaationi ja taitoni saadakseni orin edes tajuamaan pysähdykset ja liikkeelle lähdöt. Onhan tällä ääliöllä aikaisemminkin ratsastettu, mutta pelkästään ohjista hartiavoimilla kiskoen ja minä haluan joka ikisen oman hevoseni lääntyvän pelkillä painoavuilla.
Tutustuminen sensijaan on sujunut hyvin. Bakalla on noita kavereita tuolla eikä se yhtään nyrpistele vaikka joutuu olemaan puoliveristen kanssa samassa haassa. Nessi-ruunasta on tullut Bakan bestis. Harvoin näkee kahden miespuolisen hevosen kulkevan kyljikkäin kuin liimattuina yhteen ja rapsuttelevan toisiaan silmät ummessa säistä.

260607 Kisô G (i. Hachidori)
Tätä pientä oria luulin ensin täysin mielenvikaiseksi. Sehän vain riehui niin kuin hullu! Ei mikään käsky läpi. Surkea eläin. No, vasta puolen vuoden kuluttua ymmärsin pikkuhevosen olevan vain huomionkipeä. Ori jäi kotiin ja aloin viettää sen kanssa enemmän aikaa - ja hupsis, siitä tulikin Bakan itsensä jälkeen kaikkien aikojen suosikkiorini. Loistavasti esteillä ja koulussa pärjäävä, nyt jo aikuinen, suuri ori on edelleen luonteeltaan haastava, mutta nykyään sen kanssa tulee toimeen.

Ganjou Ai G (e: Kashikoi G)
Loistavasti kilpaillut tamma omistaa myös hyvän luonteen ja osaa keskinkertaisesti ihan kaikkea. Tämä kaunis, ban-eiksi hyvin suurikokoinen tytöntyllerö on ollut pikkuvarsasta asti yksi mamman suosikeista ihanan luonteensa vuoksi. Myöhemmällä iällä alkoi myös ulkonäkö valloittaa. Nyt Anna on jo todellinen kaunotar tummassa karvassaan, suklaasilmineen.