Henkisoturi on vain virtuaalihevonen.
Henkisoturi is only a sim-game horse.
Henkisoturi on tarjolla jalostukseen. Ota yhteyttä omistajaan mailitse.

| Nimi | Henkisoturi, "Kille" |
| Syntymäpäivä | 18.05.-09 |
| Ikä, ikääntyminen | 3v (heti 3v, sitten 6kk=1v) |
| Rekisterinumero | VH-69463 |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Väri | Musta |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 162cm |
| Tuoja | Oresama |
| Kasvattaja | Eero Töllönen, evm. |
| Omistaja, asuintalli | Oresama, JG | Painotus | Yleispainotus |
| Koulutustaso | HeA, 110cm | Saavutukset, palkinnot | 1 100ve |
Kuvat piirsi Lorion. Käytössä Killellä yksinoikeudella.
Kiltti ja rauhaarakastava Kille aiheutti tullessaan paljon päänvaivaa. Onko sillä päässä vikaa, kun se on orinakin näin suloinen ja turvallinen? Painaako kasvain sen aivoja, kun se ei reagoi säikähtämällä mihinkään? Onko ratsu sairas ja masentunut? Eläinlääkäri tutki Killeä, moneen kertaan tutkikin, mutta mitään vikaa siitä ei löytynyt. Taitavemmatkin asiantuntijat ovat vain todenneet, että tämä ruunamainen herrasmies tässä on luonnostaan kultainen, rehellisin heidän tapaamansa hevonen koskaan. Taitavakin Kille on, joskin sillä on ratsastuksessa ne omat kikkansa...
Killen hoitaminen on helppoa. Se on kovin huomaavainen ja yrittää aina jo etukäteen arvata, kuinka sen odotetaan käyttäytyvän. Tämä lempeäkatseinen, rennosti elehtivä nuorimies voittaa puolelleen myös hevoskammoiset ja arat pikkulapset. Parasta on se, että Killen voi aivan rauhassa luvata lapsillekin hoidettavaksi ja rapsuteltavaksi, se kun ei tee äkkiliikkeitä tai säikähdä koviakaan ääniä. Yleensä pojatkin pitävät mustista supersankariratsuista, ja sellainenhan Kille on. Todielämän supersankari.
Lämmittelyn aikana Kille on aina kuuliainen, mutta jotenkin kankea. Se osaisi kaiken paremminkin, mutta ei oikein viitsi yrittää. Herrasmiehenä se toki toteuttaa kaikki ratsastajansa pyynnöt, mutta vain puolella teholla. Ravi on löysää ja nukkuvaa, laukka raskasta kuin norsulla ja käännökset ovat järjettömän laajoja. Pikku hiljaa, vaiheittain ori innostuu ja kaikki alkaa sujua koko ajan hieman paremmin. Lämmittelyn lopussa ravi on tasaista ja reipasta, laukka pyörii mukavasti ja käännökset ovat täsmällisiä. Ori vastaa apuihin säyseästi ja mielellään.
Kisapaikka ei ole sen kummempi, kuin kotitallikaan. Siellä hälisee enemmän, haisee ja näyttää erilaiselta, siellä parveilee erilaisia ihmisiä ja hevosia, mutta ei se ole vaarallista. Kille on oma rauhallinen itsensä, eikä siihen tartu edes ihmisten jännitys. Päin vastoin, se tuntuu rauhoittavan muita omalla olemuksellaan.
Oli harjaaja kuka tahansa, Kille on varovainen ja rento. Se todella nauttii saamastaan huomiosta ja kaikenmaailman ylimääräisistä herkuista ja rapsutuksista. Harjan viilettäessä pitkin sen milloin mitenkin rapaista karvaa, kääntyvät orin sirot korvat luotettavina kuuntelemaan hoitajan sydänsuruja ja syvimpiä salaisuuksia. Ihmisen liikkeet saavat olla miten hysteerisiä tahansa, ja silti vain Kille pysyy omana tyynenä itsenään rauhoittamassa surullista ihmisystäväänsä. Joskus poika alkaa ihan nojailla harjaa vasten ja puhista, kun kumisualla erityisen hyvän rapsuttelukohdan löytää. Killen suosikit ovat säänvierusta ja hännänpäällinen, joskin ryntäätkin kutisevat niin kovasti paarma-aikaan...
Kavio nousee heti, kun hoitaja sen haluaa ylös. Puolihuolimaton käsky ei kuitenkaan käy, vaan kunnon suomipoikana Kille vaatii ronskimmat otteet. Kunnolla siitä koivesta kiinni ja huolellinen liu'utus aina ruunurajaan asti, niin kaikki käy helposti ja tuskattomasti. Sitten kun se kavio on ylhäällä, Kille kyllä viitsii itse kannatella sen painoa eikä lastaa jalkaa kokonaan heiveröiselle ihmisraukalle.
Minkä shown jotkut ratsut saavatkaan aikaan satuloinnista! Kille ei. Sen kuin satula selkään. Vyötä kiristettäessä se toki pullistelee ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa työtä vieroksuva suomiori. Sitä vatsaa pitää ihan kunnolla taputella avokämmenellä ja sitten reikä kerrallaan kiristää satulavyötä. Ellei läpsyttely auta, kannattaa kokeilla hieraista kevyesti rystysillä. Hyväkäytöksinen Kille ei siitä järjestä kohtausta, vaikka joku ilkeämpi hevonen voisi jopa potkaista.
Suitsimistakaan ei tarvitse pelätä, vaikka se monen aloittelevan hevostelijan huolenaihe onkin. Kille kyllä kumartuu ison päänsä kanssa poimimaan kuolaimet suitsijan kämmeneltä, mutta ei se yritä purra. Mitään suostuttelua ei tarvita tämän orin kanssa. Sen kun vain varovasti niskahihna korvien taakse ja remmit kiinni, niin poika on enemmän kuin valmis lähtöön.
Esteratsuna Kille on keskimääräistä parempi, muttei tietenkään voisi koskaan haastaa puoliverisiä nopeudessa. Ketteryydessä se sen sijaan pärjää normaalille puoliveriselle, mutta tottelevaisuudessa pesee kaikki mennen tullen. Kille ei itse laske askeliaan tai valitse ponnistuspaikkaa, se vain seuraa ratsastajan ohjeita. Jos ratsastaja osaa katsoa oikein esteet ja valita oikeat tiet, Kille on lyömätön. Aloittelijoita opettamaan ori ei missään tapauksessa sovellu loistavasta luonteestaan huolimatta, se kun juoksee vaikka esteen läpi ellei ponnistuskäskyä kuulu. Epävarma, teoriassa kaiken taitava ratsastaja taas saa kohotettua itsetuntoaan ja taitojaan Killen kanssa.
Koulupuolella ori on ehkä hivenen parempi kuin esteillä. Se tottelee samalla tavalla täsmällisesti, ja nyt kun ei ratsastajankaan tarvitse arvioida kohtia itse etukäteen, on ohjaaminen helppoa. Kille on taitava ja älykäs hevonen, joten se pystyy arvaamaan oikein myös epäselvät tai hieman vääränlaiset avut. Koulupuolellakin ori soeltuu loistavasti myös aloitteleville tai epävarmoille, mutta myös huippuratsastajat ovat erittäin tyytyväisiä tähän tottelevaiseen, suorastaan helppoon hevoseen.
Kille on maastossa kuin turva. Se ei kyllä varmasti säikähdä, jos ratsastaja pysyy rauhallisena. Uudetkin asiat se ohittaa tyynesti niitä katsellen, ratsastajan salliessa myös haistellen. Lapset rakastavat tämä mustan orin kanssa maastoilua, mutta myös kokeneelle aikuiselle Kille on se paras vaihtoehto. Ori kompuroi hyvin harvoin, silloinkin erityisen vaikeilla poluilla, ja sen askeleet ovat rytmikkäitä ja matkaavoittavia. Myös kunto on pojalla todella hyvä, joten se selviää pitkästä ja rasittavastakin reissusta kunnialla.
Estekisoissa ratsastaja hermoilee aina, eikä Kille tietenkään ohjaudu itsekseen. Siksi suoritukset voivat olla huonompia kuin kotikentällä. Aina Kille tottelee täsmällisesti, ja kokenut kilparatsastaja osaa jättää jännityksensä pois suorituksen ajaksi. Näin estekisat ovat kuin leikkiä vain.
Kouluratsastus on usein ratsastajalle helpompaa, ja siksi se menee Killelläkin paremmin. Voimakas ori liitelee pitkin kenttää samanlaisessa tasapainossa ja harmoniassa kuin kotonakin, eikä se välitä ihmisistä kentän ulkopuolella. Ei ole tuomaria eikä räpsyviä salamavaloja, on vain Kille, ratsastaja ja meneillään oleva huippusuoritus.
|
Helemias sh, 161cm, evm. |
Helmanni (evm.) | Etäkunkku (evm.) |
| Hilima (evm.) | ||
| Varjon Merianni (evm.) | Varjon Topias (evm.) | |
| Merituuli (evm.) | ||
|
Sotavaimo sh, 163cm, evm. |
Toinen Aadolf (evm.) | Liljan Kakkospaikka (evm.) |
| Adolfina (evm.) | ||
| Mäen Diivatar (evm.) | Perikuva (evm.) | |
| Mäen Miehetär (evm.) |
Helemias on ulkonäöltään täsmälleen kuin Kille, vain sentin matalampi ja päässä on suuri tähti. Muuten rakenne, väri ja suuret, lempeät silmät ovat samat. Kilparadoillakin menestynyt ori sai elämänsä aikana vain viisi varsaa, joista Kille on kaikkein nuorin. Varsoista jokainen on yleispainotteinen ja kilpailuissa hienosti menestynyt. Kille on ainoa mustan värin perinyt, mutta muutkin saivat isänsä upean rakenteen.
Kyllä, se on juuri se Helmanni. Se, joka ponnahti tyhjän päältä, vahinkovarsana ratsastuskoulun tammast syntyi, ja josta tuli menestynein suomenhevonen aikoihin. Helmanni ei todellakaan kaipaisi esittelyjä, se kun tunnetaan ulkomaillakin pelkästä nimestä. Tämä musta ori oli luonnonlahjakkuus esteillä, hyppytyylikin sillä oli omalaatuinen ja mielettömän hyvä. Kaksitoista tammaa ori astui, mutta vain kahdeksan varsaa selvisi hengissä aikuisikään huonon geenin vuoksi. Nämä varsat ovat kuitenkin saaneet vain terveitä jälkeläisiä.
Varjon Merianni tuli Varjon siittolasta Itä-Suomeen pikkuvarsana. Se oli kookas, tumma väriltään ja melko neutraali ja väliinpitämätön luonteeltaan. Killen tapaan se totteli kuuliaisesti ratsastajansa pienimpiäkin vihjeitä, mutta ei sen luonteessa samaa vilpitöntä rakkautta koskaan ollut. Estekisoissa kiitettävästi pärjännyt tamma harrasti myös kouluratsastusta huvikseen, joskaan ei milloinkaan menestynyt siinä merkittävästi. Varjon Meriannilla on kolme varsaa, joista kaikki ovat oreja.
Sotavaimolta Kille peri muutakin kuin nimen. Tämä on se suurin loistavaa luonnetta tuova linkki orin suvussa. "Sonja" oli myös yleispainotteinen kilpahevonen, kuten Killekin, ja pelkällä avoimella luonteellaan se menestyi, koska sitä todella huvitti oppia uutta. Tamma olisi saanut laatuarvostelupalkintojakin, mutta omistaja ei niitä arvostanut, joten ne jäivät anomatta. Nykyään neiti on jo erittäin vanha ja sairaudetkin alkavat painaa, mutta silti kiltti tamma nauttii suuresti omistajiensa lastenlasten käydessä viikonloppuisin rauhallisilla ratsastusretkillä sen kanssa.
Herra Toinen Aadolf tuppaa usein hätkähdyttämään nimellään. Oikein, orin nimi viittaa juuri siihen toiseen Adolfiin, siihen saksalaiseen setään, mutta ei suinkaan pahassa mielessä. Toinen Aadolf on luonteeltaan niin kovi ryhdikäs ja saksalaissotilaan kaltainen, että niin se päätettiin sitten nimetä. Periksiantamaton ori on loistava esteratsu, mutta vaikka upeat askeleet riittäisivätkin kouluratsastuksessa voittoihin, hevosen hermot eivät kestä sitä puuhaa. Tämä ori periyttää lujaa tahtoa ja ryhdikästä olemusta.
Rintamäen Jounin kasvattama Mäen Diivatar oli tamma, jota sen nimi kuvasti oikein hyvin. Se tiesi olevansa kaunis ja fiksu, ja käytti ominaisuuksiaan häikäilemättä hyväkseen. Taidoilla ne kaikki este- ja kouluratsastussijoitukset silti hankittiin, ja niitähän "Diivalle" ropisi kovaan tahtiin koko kymmenvuotisen uran ajan.
Etäkunkku oli aivan tavallinen suomenhevosori, joka asusti yksityishevosena ratsastuskoululla. Se ei kilpaillut, mutta siitä tuli kuuluisa sen ainoan varsan, Helmannin vuoksi. Uskotaan, että Etäkunkulla olisi ollut taitoa vaikka mihin, vaikka kyvyt jäivätkin täysin hyödyntämättä. Orista voi kuitenkin mainita vielä sen verran, että se oli erittäin suloinen ja kiltti luonteeltaan.
Tavallisena ratsastuskoulun opetushevosena toiminut Hilima oli monen ratsastajan suosikki. Se oli osaava, rauhallinen ja fiksu neiti. Tamma kiersi välillä harjoitusmielessä helppoja koululuokkia aina kilpailussa saakka, ja menestyikin ihan kohtalaisesti. Ratsu sai elinaikanaan vain yhden varsan.
Myös Varjon Topias tuli kuuluisasta Varjon siittolasta. Se kiersi Suomea lähemmäs viisitoista vuotta este- ja koulukilpailujen perässä, vaihtoi omistajaa useasti, menestyi ja keräsi palkintoja. Lopulta ori palasi monen mutkan takia kotiinsa Varjon siittolaan ja jäi siellä siitosorin virkaan. Topias elää edelleen melkein tervettä elämää, ainoana haittanaan liiallisessa kisaamisesa vaurioitunut vasen etupolvi.
Jos joku voi olla työhevosmainen nykypäivänä, niin Merituuli. Se on tammaksi tavattoman lihaksikas ja kovakuntoinen, mutta niin raskastekoinen, ettei oikein koskaan pärjännyt esteillä tai koulussa. Ravejakin kokeillut Merianni päätyi lopulta puskaratsuksi, kiitos kiltin luonteensa, ja sai myöhemmin kaksi tammavarsaa.
Kun Liljan Kakkospaikka syntyi, se oli niin laiha ruippana, että isäntä tuumasi orin olevan ikuinen kakkonen. Kauan olettamus pitikin paikkansa: "Kari" oli yleishyvä kaikessa, mitä teki, muttei milloinkaan päässyt loistamaan. Vasta seitsenvuotiaana ratsu puhkesi kukkaan - ja kukkiessaan se oli kouluratojen kirkkain tähti sillä alueella. Kunnollinen maine orilla oli vasta 17-vuotiaana ja vielä silloinkin se kilpaili pikkukisoissa harvakseltaan. 27-vuotiaana kuolleella orilla oli neljä jälkeläistä, palkintorahoja pursuava tili, kakkospaikka kantakirjassa sekä laatuarvostelupalkinto kouluratsastuksesta.
Ilkeänluonteinen Adolfiina oli loistava ratsu niin kauan, kun sitä osasi käsitellä. Tamma olisi juossut vaikka seinästä läpi, jos sitä olisi pyytänyt. Epäonnistuminen kävi sen luonnolle ja kunnialle kovasti. Silkan itsepäisyytensä vuoksi neidin ura oli menestyksekäs - mutta kovin lyhyt. Jo yhdeksänvuotiaana ratsun oli lopetettava kilpailu, koska sen hermot pettivät totaalisesti.
Perikuvasta yritettiin seitsenvuotiaaksi asti ravuria, mutta eikän sitä oria kiinnostanut koko touhu ollenkaan. Se oli hidas ja kankea. Hevosen todellinen kiinnostus olikin esteratsastus, ja vaikka se aloitti uransa myöhään, se menestyi oikein hyvin. Erityisiä meriittejä ei milloinkaan orin kanssa saavutettu, mutta oli se ehdottomasti keskimääräistä parempi.
Mäen Miehetär on myöskin Rintamäen kasvatteja, ja menestynyt tapaus. Se on niin ryhdikäs ja maskuliininen, että sai sen vuoksi juuri tuon nimen. Kouluratsastus ei ratsulta sujunut, mutta sittemmin neljä varsaa saanut kaunotar menestyi melko hyvin estepuolella.
Kisakalenterissa vain sijoitukset.
010610-310710
200510
161009
230509-090809
Päivämäärä
Järjestäjä
Luokka
Sijoitus
16.04.-10
Kissankäpälänkylä
VSHK/110cm
3/13
16.04.-10
Kissankäpälänkylä
VSHK/KNSpec
3/17
27.05.-10
VMR
Este/100cm
1/39
30.05.-10
Ponikallio
Este/100cm
2/45
18.06.-10
Crimson
VTSY/Metsä
2/10
18.06.-10
Crimson
VTSY/Käyttö
1/10
18.06.-10
Crimson
VTSY/Käyttö
2/8
Kille on Crimsonin, JG'n ja Zurückin yhdessä järjestämällä laitumella
Kille on kasvanut ja vankistunut. Tämä jatkuva kiipeily ja maastoilu on tehnyt sille todella hyvää, mutta tänään hioimme koulua. Kentällä oli kuuma, kuten uskoa voi, mutta silti kultainen Killeni pisti parastaan. Se ei ollut edes levottomalla tuulella useiden muiden ratsujen tapaan.
Hiki liimasi paidan selkääni ja satulan killen selkään. Jo vartin kuluttua ratsastuksemme oli muuttunut treenistä kidutukseksi, ja päätimme lopettaa kokonaan. Kastelin koko hevosen vedellä vesikarsinassa heti takaisin tallin viileyteen päästyämme.
Illemmalla kävimme vielä maastossa kävelemässä ilman satulaa. Ilta oli jo viilennyt ja kaikki oli muutenkin mukavampaa, kuin päivällä kuuman auringon alla.
No niinhän minä sitten vain uuden kilparatsun löysin hyvin, vaikka uskoin sen olevan hankalaa näillä kriteereillä. Hyvä, kiltti, kaunis, nopea, osaa hypätä, hienosukuinen, komeanniminen... Kille täytti kriteerit loistavasti, ja niinpä se saapui meille alkukuusta ja tästä yhteinen taipaleemme alkaa.
Nyt on suunnitteilla ihan vain toisiimme tutustumista muunmuassa maastolenkeillä, pienellä estetreenillä ja ehkä helpoilla kisaluokillakin. Ensikuun puolelle tai ihan loppukuuhun taitaa lykkääntyä se varinainen yhteisen kisarupeaman alku.
Kille vaikuttaa oikein mukavalta nuorelta orilta hyvine käytöstapoineen ja komeine liikkeineen ratsuna. Ulkonäköäkään ei miehestä puutu...
Kille on laitumella.
Tämän sivun tekstit on kirjoittanut ja kuvat ottanut Oresama.