Vaikka ban-eitä pidetään yleisesti hyväntahtoisina kavereina, on Kimi kaikkea muuta. Se on oppositio. Se vastustaa kaikkea aivan periaatteesta, vaikka sen oma henkilökohtainen mielipide olisikin täysin vastakkainen. Se vihaa ratsastusta periaatesyistä, mutta innostuukin siinä vaiheessa, kun ratsastaja tuntuu luopuvan toivosta. Tuttujaan Kimi juksaa silkkaa ystävällisyyttään, leikkiäkseen, mutta vieraita ihmisiä kohdatessaan se painaa korvansa rumasti luimuun ja pelaakin tosissaan. On myönnettävä, että tämä ori on arvaamaton, joskus vaarallinenkin hevonen. Toisaalta taas se rakastaa omiaan niin aidosti, ettei siihen luulisi kenenkään pystyvän, ja seisoisi omien ihmistensä ja laumansa jäsenien edessä vaikka luotisateessa, suojellakseen heitä. Kimi vaikka kuolisi omiensa puolesta.

Hoidettaessa Kiso tekee kaiken vaikeammaksi. Jos joku on typerä ja edehtyy hoitamaan oria karsinassa, se onnistuu kiinni sidottunakin ahdistamaan hoitajansa seinää vasten, mikä voi käydä vaaralliseksikin. Tällaisella lihasmassalla varustetun orin ei todellakaan tarvitse siirtyä, vaikka hento ihminen paukuttaisi sitä nyrkeillä kylkeen. On siis ehdottomasti vietävä ori ulos harjauspuomille, tai edes keskelle käytävää ja molemmilta puolilta kiinni. Näin ihmisellä on tilaa perääntyä vaaratilanteista.
Itse harjauksesta Kimi nauttii niin paljon, että melkein kehrää. Se rauhoittuukin hieman, joskin saattaa näykätä ihan huvikseen, mikäli erittäin hyvä kohta sattuu sopivasti eteen. Onneksi tilanteessa kuin tilanteessa voi aina luottaa siihen, että Kimi ei potkaise. Eihän sen tarkoitus ole ihmistä tappaa, ihan vähän testata vain, ja hevonen todellakin tajuaa omat voimansa loistavasti.
Kavioiden siivouksessa Kimi ei ryppyile, koska tietää, että siinä hoitajaa voi todella sattua. Sen sijaan se lepuuttaa lihaksikasta, raskasta jalkaansa aivan rentona hoitajan käsissä, ja se jos mikä käy viimeistään siinä toisen kavion kohdalla rankasti selän päälle. Kannattaakin puristaa orin kavio polviensa väliin ihan lyhyenkin tarkastuksen ajaksi. Vro kuitenkin, ettei tämä Kimi, tallikäytävien kauhu käänny ja nappaa hampailla takapuolestasi, kun olet kumartuneena tutkimaan sen etujalkoja!
Satuloiminen on temppu sinänsä. Se kannattaa hoitaa nopeasti, koska vauhtiin päästyään Kimi tekee sen aivan oikeasti lähes mahdottomasti. Hoitajan ollessa turvallisesti sen sivulla, se potkii pelottavasti taaksepäin ja tömistelee suuria kavioitaan vasten maata tai tallikäytävää. Tämä näyttää jo yksinään hyvin pelottavalta, mutta sen lisäksi Kimi saattaa tehdä aivan oikeaakin vahinkoa päätään pudistelemalla ja näykkimällä. Onneksi orin ennestään tunteva osaa tässäkin tilanteessa vain tyynesti hätistellä orin irvistelevän pään pois satulalla ja pelottelusta välittämättä heittää satulan ratsun selkään. Hassuinta on, että orin rymyäminen loppuu kuin seinään saman tien, kun satula on saatu sen selkään. Vyön kiristäminen onkin sitten jo turvallista ja helppoa, Kimi kun ei potkaise. Sen hampaita kannattaa silti pitää silmällä.
Suitsiminen ei ole niin vaikeaa, koska hevonen on jo alistunut kohtaloonsa. Sen pää pysyy nätisti alhaalla ja se avaa suunsa masentuneen säyseästi. Sormia ei saa laittaa hampaiden lähelle, koska ori todellakin puree tahallaan, jos vain siihen on sopiva mahdollisuus.

Ratsastustilanne on kovin hassu katselijan näkökulmasta, muta erittäin raivostuttava ratsastajalle. Ori ei tee yhtään mitään oikein, ei koko lämmittelyn aikana. On kuin se ei tajuaisi, mitä siltä pyydetään. Kokonaisen vartin poika jaksaa vain pelleillä, ja raivostuttavinta on, että se näyttää naureskelevan itsekseen. Silmien ilme ei ole ilkeä, vaan riemukas, ilkikurinen ja etäisesti ystävällinen.
Tuntematon ratsastaja haluaa jossain vaiheessa lyödä hanskat tiskiin, ja siinä vaiheessa Kimi rentoutuu tottelemaan, aivan kuin pyytäisi anteeksi. Tuttu ihminen puolestaan tietää jo Kimin metkut, ja aina orin kaverit tuppaavat heittäytyä leikkiin mukaan ruuvaten ja vääntäen oria, nauraen yhdessä sen kanssa. Niin ei saisi oikeasti tehdä, mutta se on aina saanut Kimin tottelemaan silkkaa ystävällisyyttään. Oli keino kumpi tahansa, treeni voi alkaa vasta vartin kuluttua lämmittelyn aloittamisesta.
Esteratsuna Kimi on muiden kylmäveristen tapaan hidas ja aavistuksen kankea. Tämä ori on kuitenkin oppinut kääntymään melkein paikallaan, ja saa sillä tavalla mielettömästi aikaa kiinni. Kun lämmittelyn tappelut on tapeltu, Kimillä on suorastaan hauskaa, kun se treenaa. Ori viitsii yrittää - ja uskokaa tai älkää, se pyrkii miellytämään ratsastajaansa niin hyvin kuin ikinä vain osaa.
Kouluratsastustreeneissä orista tulee niin laiska ja innoton, että se tarvitsee ehdottomasti pitkäjalkaisen ratsastajan. jolla on voimaa pitää ratsua liikkeellä. Kimi ei hidastele ilkeyttään, vaan silkkaa laiskuuttaan. Sitä ei erityisesti kiinnosta köpöttää maata pitkin kenttää ristiin rastiin tehden ihmeellisiä kiemuroita. Hyvä ratsastaja saa orin tekemään tätäkin.
Vaikka Kimi onkin ratsastajaporukassa inhottu hevonen ilkeytensä vuoksi, kaikki se korvautuu maastossa. Joka uskaltautuu tämän hevosen selässä metsän siimekseen, on siellä paremmassa turvassa kuin missään koskaan. Kimi on rauhallinen ja rohkea, eikä säiky mitään. Tarvittaessa se pystyy myös kulkemaan lyhyitä matkoja yllättävän nopeasti, vaikka väsyykin helposti. Varmajalkaisuudessa tätä ratsua ei lyö yksikään toinen hevonen.

Jos mahdollista, Kimi on entistäkin äkäisempi ja vihaisempi kisapaikalla. Korvat luimussa jo valmiiksi seistessään ja takapuolta ääniä vasten kääntäessään se ei todellakaan ole edukseen. Monesti kuulee kuiskutusta, että eihän tuo tuollainen möhkäle tänne kuulu, miksi ihmeessä tuo porukka edes yrittää sen kanssa. Yllättyisivät jos tietäisivät, että tämä poika pesee luokkansa fiinit huippuhevoset mennen tullen.
Estekisoissa Kimi on lähes turhautunut. Kisaradat ovat aina helpompia kuin ne, mitä ori suorittaa kotona. Hevonen ei ole varma, onko tämä vitsi, vai kenties suoraa pilkkaa. Ihan kostoksi se hyppää paremmin, kuin kotona, näyttääkseen, että osaisi kyllä mennä niitä oikeitakin ratoja, jos vain ihmiset viitsisivät pystyttää kunnon esteet.
Koulupuolen kilpailuissa ori ei olekaan niin nihkeä, kuin kotona. Tämä johtuu jännittävästä ratsastajasta. Kun ihminen pelkää ja on hermostunut, Kimikin kuuntelee paremmin apuja. Ei sitä tiedä, vaikka joutuisi pakenemaan, ja tuo ihminen tuossa pitää kuitenkin pelastaa. Tietämättään ori menestyy näin paljon paremmin, kuin treeneissä kotona.
Kisojen jälkeen on edessä se jokapäiväinen ongelma. Minne muka saa mahtumaan taas uuden ruusukkeen?