Henkisoturi on yleispainotteinen, menestynyt, musta hevosori. Ori on kilpaillut lähinnä esteitä ja koulua, mutta se on kokeillut nuoruudessaan pari kertaa menestystään myös työhevoskilpailuissa keskinkertaisella menestyksellä. Luonteeltaan Henkisoturi, tuttujen kesken vain "Kille" on säyseä, yhteistyöhaluinen ja positiivinen. Jos kunnon suomenhevosia etsitään, Henkisoturi ja sen ensimmäinen morsian ovat täsmälleen oikeanlaisia.

Helemias on ulkonäöltään täsmälleen kuin Kille, vain sentin matalampi ja päässä on suuri tähti. Muuten rakenne, väri ja suuret, lempeät silmät ovat samat. Kilparadoillakin menestynyt ori sai elämänsä aikana vain viisi varsaa, joista Kille on kaikkein nuorin. Varsoista jokainen on yleispainotteinen ja kilpailuissa hienosti menestynyt. Kille on ainoa mustan värin perinyt, mutta muutkin saivat isänsä upean rakenteen.
Kyllä, se on juuri se Helmanni. Se, joka ponnahti tyhjän päältä, vahinkovarsana ratsastuskoulun tammast syntyi, ja josta tuli menestynein suomenhevonen aikoihin. Helmanni ei todellakaan kaipaisi esittelyjä, se kun tunnetaan ulkomaillakin pelkästä nimestä. Tämä musta ori oli luonnonlahjakkuus esteillä, hyppytyylikin sillä oli omalaatuinen ja mielettömän hyvä. Kaksitoista tammaa ori astui, mutta vain kahdeksan varsaa selvisi hengissä aikuisikään huonon geenin vuoksi. Nämä varsat ovat kuitenkin saaneet vain terveitä jälkeläisiä.
Varjon Merianni tuli Varjon siittolasta Itä-Suomeen pikkuvarsana. Se oli kookas, tumma väriltään ja melko neutraali ja väliinpitämätön luonteeltaan. Killen tapaan se totteli kuuliaisesti ratsastajansa pienimpiäkin vihjeitä, mutta ei sen luonteessa samaa vilpitöntä rakkautta koskaan ollut. Estekisoissa kiitettävästi pärjännyt tamma harrasti myös kouluratsastusta huvikseen, joskaan ei milloinkaan menestynyt siinä merkittävästi. Varjon Meriannilla on kolme varsaa, joista kaikki ovat oreja.

Sotavaimolta Kille peri muutakin kuin nimen. Tämä on se suurin loistavaa luonnetta tuova linkki orin suvussa. "Sonja" oli myös yleispainotteinen kilpahevonen, kuten Killekin, ja pelkällä avoimella luonteellaan se menestyi, koska sitä todella huvitti oppia uutta. Tamma olisi saanut laatuarvostelupalkintojakin, mutta omistaja ei niitä arvostanut, joten ne jäivät anomatta. Nykyään neiti on jo erittäin vanha ja sairaudetkin alkavat painaa, mutta silti kiltti tamma nauttii suuresti omistajiensa lastenlasten käydessä viikonloppuisin rauhallisilla ratsastusretkillä sen kanssa.
Herra Toinen Aadolf tuppaa usein hätkähdyttämään nimellään. Oikein, orin nimi viittaa juuri siihen toiseen Adolfiin, siihen saksalaiseen setään, mutta ei suinkaan pahassa mielessä. Toinen Aadolf on luonteeltaan niin kovi ryhdikäs ja saksalaissotilaan kaltainen, että niin se päätettiin sitten nimetä. Periksiantamaton ori on loistava esteratsu, mutta vaikka upeat askeleet riittäisivätkin kouluratsastuksessa voittoihin, hevosen hermot eivät kestä sitä puuhaa. Tämä ori periyttää lujaa tahtoa ja ryhdikästä olemusta.
Rintamäen Jounin kasvattama Mäen Diivatar oli tamma, jota sen nimi kuvasti oikein hyvin. Se tiesi olevansa kaunis ja fiksu, ja käytti ominaisuuksiaan häikäilemättä hyväkseen. Taidoilla ne kaikki este- ja kouluratsastussijoitukset silti hankittiin, ja niitähän "Diivalle" ropisi kovaan tahtiin koko kymmenvuotisen uran ajan.

Emätamma Mielikuvituksen Tuote sai Krokon kovin nuorena ja kokemattomana, mutta kova ratsu pienestä, lähes ponikokoisesta neidistä kehittyi. Hyvän luonteensa ja älykkyytensä ansiosta "Miina" oppi helposti kaksi ammattia: yleispainotteisen nimellä kulkeva prinsessa kilpailee vuorotellen, kausittain esteitä ja kouluratsastusta. Vielä ei ole meriittejä siunaantunut, mutta ehkä tämä pirteä ruunikko pian sellaisiakin saa hankittua.

Estepainotteinen Mielikuvittelu hyppäsi kansan sydämeen ihan ensimmäisenä luonteensa vuoksi. Ori on hämmästyttävän säyseä ja elämänmyönteinen kaverus, ja sen kaikki neljä varsaa ovat perineet saman ominaisuuden. Hyppysuorituksiakaan ei voi haukkua: tämä vaalea rautias on kiitänyt estekenttää ristiin rastiin paljon enemmän, kuin keskiverto suomenhevospoika. Mielikuvittelua on aina sanottu kevyeksi ratsastettavaksi ja nopeaksi oppimaan - joskin se kuulemma oppi myös pahoja tapoja erittäin herkästi. Hevonen viettää eläkepäiviään pohjoisessa Lapissa, ja on terve ja hyväkuntoinen.
Kunnon ori, estepainotteinen Kuvauksellinen sai pikkupoikana nimensä ulkonäkönsä vuoksi, ja kohdilleen kuvaus osuukin. Poika oli parhaina aikoinaan ruumiillistuma täydellisestä suomenhevosrakenteesta. Sopusuhtainen, kaunis, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen, lihaksikas ja kiiltäväkarvainen. Luonteeltaan KTK-I -palkittu poika kuitenkin oli sen verran kipakka, että sillä astutettiin vain kolme tammaa äkäisten varsojen pelossa. Turhiksipa huolet osoittautuivat, koska ilmeisesti tulisuus olikin kiinni koulutuksesta eikä geeneistä.
Kuka muistaa yleispainotteisen Mieliteon? Varmasti moni, koska oriin on virtuaalisilla hevoskasvattajilla viharakkaussuhde. Se on moninkertaisesti palkittu sekä näyttelyiden että este- ja koululuokkien puolesta, ja siksi oivallinen nimi suvussa kuin suvussa. Välillä tuntui, kuin kaikki hevoset olisivat olleet sukua tälle pojalle, ja se tahdottiin hävittää sukutauluista. Nyt, kun eläviä lähisukulaisia on enää kolme, tahdotaan Mieliteon sukulinja herättää väen vängellä uudelleen.

Monitaituri Emergenssi Eleganssi on vähintään yhtä hieno, kuin fiksu nimensä. Se ei töitä pelkää, ja onkin oppinut kunnon yleispainotteiseksi suomineidoksi. Aina metrinkorkuisetkin esteet ylittyvät, ja koulua tyttö tanssii komeasti kuin mikäkin balleriina. Hieman hienohelmahan tuo neiti on luonteeltaan, mutta mikäs sen on ollessa. Tällä raudikolla on kaksi varsaa, eikä se enempää tule saamaan.
Yleispainotteinen suku jatkuu kauemmas nimellä Sivistyssana. Ori on raudikko, niin kuin koko lähisukunsakin, ja luonteeltaan enemmän kuin käsiteltävä, jos ottaa huomioon kyseessä olevan orin. Ratsu on jotenkin raskasta tekoa, joten se ei korkeilla tasoilla kilpaillut, mutta menestyi kuitenkin sen verran, että pääsi jatkamaan sukuaan. Kun kolme kevytrakenteista tammaa astutettiin Sivistyssanalla, varsoista tuli melkolailla isänsä näköisiä, mutta huomattavasti kevyempiä ja ratsumaisempia.
Aika-Elegantti oli kyllä yleispainotteinen jo sukunsakin puolesta, mutta enemmän se esteitä hyppi. Seitsemänvuotiaana tamma pääsi kantakirjaan kakkospalkinnolle, ja vasta kolmetoistavuotiaana se sai aikaiseksi hakea itselleen esteratsastuksen laatuarvostelusta kakkospalkinnon. Samoihin aikoihin jäi Aika-Elegantti siitostammaksi, ja kuoli myöhemmin, 31-vuotiaana vanhuuteensa.