Pupu on kova heppa pomputtelemaan ihmisiä lähellään aivan oman tahtonsa mukaan. Silloin kun ihminen ei ole peloteltavissa ja Pupu huomaa sen, se yrittää olla niin hellyyttävä kuin ikinä osaa. Jos taas ihminen ei ole lahjottavissa, Pupu hyppii pystyyn, luimii ja näyttää hampaitaan. Kun Pupu lähtee riehumaan, siitä on leikki kaukana. On se sen verran iso ja kovakalloinen ori, että hevosenleikki pitää pysäyttää alkuunsa ja näyttää orille, kuka täällä määrää. Eihän ori mitään pahaa tahdo, sen esittäminen vain menee överiksi, ja heiveröinen ihminen joutuu vaaraan ellei kuria saada aikaan. Kun Pupu saa vahingossa satutettua jotain ihmistä, sen käytös muuttuu heti ja se tulee katsomaan oko ihminen kunnossa. Ei sen tarkoituksena tietenkään ollut nuijia henkeä pois!

Hoidettaessa Pupu melkeinpä kehrää kumisuan hieronnan voimasta. Se pitää päätä alhaalla ja on nukahtaa. Kun kumisuka otetaan pois, otetaan samalla myös Pupun käytöstavat. Aina, kun hoitaja ei huomaa katsoa Pupua suoraan, ori on napsimassa harjoja pois sangosta ja heittelemässä niitä selkänsä yli pois. Sitten kun harjat loppuvat, alkaa riimunarun solmun availu. Pupu onkin oikea lukkoseppä, ja hetken yritettyään se on varmasti päässyt irti. Tarpeeksi hyvää solmua Pupulle ei ole olemassakaan. Aina Pupu pääsee jollain konstilla irti, jos sitä ei ole joku vahtimassa.
Kavioiden siivouksesta Pupu ei tykkää, koska sillä ei riitä kärsivällisyys. Ei se potkimaan käy, mutta vaatii vähän käsivoimia kiskoessaan jalkojaan lakkaamatta vapaiksi. Harjan harjaaminen taas on Pupusta aivan ihanaa, ja koko ori menee veteläksi, kuin keitetty makaroni.
Treenistä riippuen ori tarvitsee joko satulan tai silat, ja molempien laitto on yhtä kädenvääntöä. Pupu ei pysy rauhassa sitten sekuntiakaan, vaan keksii aina loistavan syyn yrittää alta pois, kun satula tai silat ovat tulossa. Kun jokin värkki sen selkään saadaan kiinni, se harmistuu niin, että puree hampaansa yhteen ja luimistaa korvansa, kun on aika ujuttaa kuolaimia sen suuhun. Onneksi Pupukaan ei ole superhevonen, ja pelkkä sormen käyttäminen sen hammaslomassa ja pahimman uhman aikana kitalaen kutittaminen avaavat orin suukun. Päätään tämä pikkuori nyt ei edes saa korkealle, vaikka yrittäisikin, joten niskannostelun suhteen se on jo luovuttanut.

Ajossa ei mitenkään kaasua tarvitse painaa, Pupu menee eikä meinaa. Kädet siinä kramppaavat, kun tätä kundia yrittää pidättää. Siinä jäävät pikkuponit ja vähän isommatkin jalkoihin, kun tämä mies lähtee päästelemään. Se menee vaikka vuoren läpi, ellei sitä pysäytä, niin hyvin Pupu tottelee ohjausta, ellei käskyä pidättää oteta lukuun. Käynnissä saattaa tulla pukkeja, joten potkuremmi Pupulla kannattaa olla lenkille lähdettäessä. Onneksi treeni on ylipäätään ihan mukavaa orin kanssa, ja hevonen pysyy nahoissaan, vaikka mukana olisi muitakin. Korvansa se voi luimistaa ja irvistää vastustajilleen, mutta ei yritä päälle tai käy riehumaan.
Ratsastaa Pupulla voi tietenkin, siinä se on leppoisampi kaveri. Mitään GP-tasoa pojulla ei tietenkään pääse, se on pääasiassa ravuri ja ymmärtää nipin napin kääntymisen, pysähdyksen ja tempon lisäämisen ja vähentämisen. Toki Pupulle saa lisää opettaa, mutta se pysyy suurimmaksi ihan vain ravurina. Välillä orilla kilpaillaan esteitä ja helppoja koululuokkia vaihtelun vuoksi, mutta sen hyppy on aina röpelöinen ja viimeistelemätön ja koulun meneminen tahmeaa ja laiskaa.

Kengittäjän kanssa menee aina överiksi. Ensin tervehditään muka niin innoissaan ja ollaan kaveria ja höristään, mutta kun jalkoihin yritetään koskea, on sepällä kavionkuvat takapuolessa. Sama on eläinlääkärin kanssa, ystäviä ollaan itse toimenpiteeseen asti ja sen jälkeen.
Tämä mies on kiistaton yksinvaltias hevosten kesken, eikä kukaan yritäkään tulla sen tielle. Eikä Pupukaan haasta riitaa jollei joku toinen hevonen itse tappelua kerjää. Se on lauman hyvä johtaja, joka pitää huolta pienimmistä ja katsoo että kaikki saavat syödäkseen. Pupu tietenkin saa parhaat palat...

Kisapaikan hulina tekee rauhattomasta Pupusta entistä räjähdysherkemmän. Pikkutytöt kuvaavat salamaa käyttäen, vieraat hevoset kävelevät ympärillä, koko ajan on kauhea meteli... Häiriintyy sitä vähemmästäkin! Pupu tuntuu rentoutuvan hieman, kun se saa valjaat ylleen, kokolaput silmilleen ja pumpulia korvansa täyteen.
Itse startissa ori pystyy keskittymään, koska ylimääräiset näkö- ja kuulohavainnot on minimoitu. Ori näkee vain sen, mitä on sen edessä, ja tottakai haluaa, ettei siellä ole yhtään mitään.