On se niin maukasta tulla töiden jälkeen väsyneenä kotiin ja ajatella tekevänsä rentouttavan, pitkän kärryreissun Purin kanssa. Harhakuva rikkoutuu, kun ori ei olekaan puhtoisena karsinassaan odottamassa, vaan rypöö ja porsastelee limaisena haassa. Sieltä oria saa sitten jahdata hiki päässä kiinni. Kun se lopulta on saatu harjauspuomille asti, sehän alkaa murjottamaan kuin teinityttö. Ei suostu edes taputuksia ottamaan päähänsä, kääntyy vain poispäin.

No, ei sille mitään voi. Puri on vielä niin kovin nuori ettei se ihan vielä tajua, ettei se olekaan kuningas ja määrää kaikesta. Kyllä sen nokka solmulta avautuu kun alkaa vain harjaamaan noteeraamatta poikaa mitenkään. Puri niin pitää harjaamisesta, se sulaa paikoilleen ja venyttelee itseään. Jos ori päättäisi, hoitaja ei saisi koskaan lopettaa harjaamista, vaan Purinpuunaus saisi olla hänen ainoa harrastuksensa hamaan loppuun asti.
Mikä mahtava fiilis sumentaakaan järjen, kun ori odottaa siistinä kavioidensa puhdistumista. Pahin urakka on takanapäin, eikä mikään masenna. Ei edes se, että Puri ei vain osaa nostaa jalkaansa itse maasta. Kyllä se sen ihan mukavasti antaa levätä hoitajan kämmenellä, kunhan tämä ensin viitsii kumartua ja nostaa jalan maasta asti ylös kokonaan omin voimin. Purihan ei todellakaan auta.
Silat saa vain laskea rentona odottelevan oripojan selkään. Ihan niin kuin kunnon miehen kuuluukin, se odottelee mahavyön kiinnittymistä ja rintaremmin asettumista paikalleen. Häntäremmikään ei tuota ongelmia, vaikka moni hevonen tuntuukin inhoavan sen kiristämistä. Päävehkeet saa noin vain pujottaa herrasmiesmäiseksi vetäytyneen Purin päähän, sitä ei tarvitse edes kutittaa hammaslomasta. Älä unohda sitoa pojan kieltä kiinni alaleukaan! Kärryjen laittamista se vähän katsoo epäileväisenä, mutta ei pelkää. Onhan tämäkin tuttu juttu, vaikka se poikaa vielä hermostuttaakin.

Kun on aika lähteä liikkeelle lämmittelyraviin kärryt perässä, on Puri vastahakoinen. Sitä saa tosissaan hoputtaa ja ajaa ennen kuin se muistaa jutun juonen ja lähtee vetämään kunnolla. Edelleen sitä saa muistutella keskittymään omaan hommaansa, mutta kun lämmittely on ohi, alkaa homma toimia mahtavasti. Oli paikka sitten rata, pelto tai tallin oma hiittisuora, poika haluaa vain mennä ja lujaa. Keskivertokuski saa orin kyllä pidettyä haluamassaan vauhdissa ja juoksemaan suoraan, mutta aloitteleva kuski saattaa hätääntyä. Purilla on nimittäin taipumusta vetää ohjia, nypätä päänsä maahan ja juosta sitten päämäärättömästi moneen suuntaan samaan aikaan korvat luimussa.
Ori on myös ratsutettu. Vaikka tämä on tehty lähinnä lihastreenin ja mahdollisen monté-uran takia, ollaan pojalle opetettu helpon C'n asiat ihan huvin vuoksi. Noin helpot jutut eivät sen päätä sekoita, se muistaa olevansa ravuri. Kuitenkin Puri on ihanan varma ratsu eikä sen askelkaan ole selästäkäsin ravurimaisen iso ja pompottava. Toki askel muuttuu kun vauhti kiihtyy, mutta kouluradalla se on miellyttävän pehmeä.

Raveissa on hulina ja häly, mutta Puripas ei piittaa siitä. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa typerä vouhotus joidenkin ihmeellisten aikojen ja palkintojen puolesta. Kunhan se vain tulee ensimmäisenä maaliin, se riittää. Ihmiset ymmärtävät ennätyksistä, Purille riittää tasan se voitto.
Kun on tullut aika juosta, ori pelaa häikäilemätöntä peliä. Kuski saa toden totta olla tarkkana ja pitää päänsä kylmänä, Puri kun puoltaa vähän aina muihin päin hampaat irvessä ja korvat luimussa. Jos se saisi tilaisuuden, se takuuvarmasti törmäisi muihin tahallaan tai vähintäänkin purisi ja lujaa.