Shortly about you, Camilla...

Okei, eli lyhesti. No, hei, olen Camilla Deiss, entinen Camilla Deisten, isääni vihaava, äitiäni inhoava, kaksikymmentäyksivuotias idiootti, jolla ei ole perhettä, ei rahaa eikä muutakaan. Olen 170 senttiä pitkä ja harrastan aktiivisesti musiikin kuuntelemista ja nukkumista. Minulla on kautta aikojen ollut oma hevonen, syy miksei minulla koskaan olekaan rahaa. Tällä hetkellä omistan Miss Kiss -nimisen nelivuotiaan, josta lisää alempana. Sen lisäksi minulla on kaksi kissaa, Mushu ja Daa-Dude. Senkin kai haluatte tietää, että olen bisse.

Hot: musiikin kuunteleminen, Miss Kiss, perhoset, rehelliset ihmiset, tyttömäiset pojat, suloiset tytöt, kunnon duuni, ylimääräinen raha, kissat, vakava suhde, kädestä pitäminen, päiväunet.

Not: musiikin soittaminen, kaikki kissaa pienempi elävä, karvattomat elukat, enemmän kuin neljä jalkaa omistavat elukat, yhden illan jutut, merkityksettömät suudelmat, satuhevoset, lauseen rakastan sinua liiallinen hokeminen, lääppiminen, teiniryyppääminen, valehtelu.

Who are you, actually?

On aika hankala kuvailla itseään, tiedättekös? Ainakin olen rehellinen, urheilullinen ja välillä vaikea ymmärtää. Pidän sekä miehistä että naisista, mutta en mitään sukupuolta edustavista friikeistä. Olen myös aika rasistinen ihmisrotujen suhteen, vaikka kovasti yritänkin päästä eroon tästä piirteestäni. Silti olen sosiaalinen ja pidän uusista ihmisistä, ystävyyssuhteiden solmimisesta sun muusta. Yksinkertaisesti minuun on erittäin helppo tutustua ja päästä kaveritasolle, mutta ystävikseni lasken vain muutamia. Harvinaisia ystäviäni puolustankin sitten kaikin tavoin, kaikkea vastaan, laittaen peliin vaikka oman henkeni lisäksi myös kunniani, maineeni ja kaiken muunkin, mitä minulla enää on.
Rakastan musiikin kuuntelemista ja päiväunien nukkumista. Illalla taas en sitten meinaa saada unta ollenkaan, johtuen ehkä juuri päiväunistani. Minua vain ahdistaa ajatella, että olen taas elänyt lyhyestä elämästäni yhden päivän pois, ja jättänyt tekemättä niin monta asiaa, jotka olisin halunnut tehdä.

Harrastan huvikseni tennistä, ja olen itse asiassa melko hyvä siinä. Mitään instrumenttia en osaa soittaa, vaikka kuuntelenkin paljon musiikkia, ja olisin otettu, jos joku viitsisi opettaa minua vaikka pianon kanssa. Soittotunteihin ei ole varaa, eli palkaksi tulisi sitten kelvata vain hyvä mieli.
Hevosia en varsinaisesti harrasta. Ostan aina uusia nuoria hevosia halvalla, koulutan niistä perusratsuja ja myyn pois. Se on viikonlopputyötäni ja ylimääräinen tapa tienata. Nykyinen projektini, nelivuotias Miss Kiss taas on aikalailla vienyt sydämeni: kun tulee aika luopua tästä ratsusta, se tulee sattumaan enemmän kuin yleensä. Jos olisi varaa pitää hevosta, haluaisin jättää Miss Kissin itselleni. Mutta turha unelmoida, olen vain köyhä Camilla, en mikään rahakasassa istuva Roope Ankka.

Voisi sanoa, että olen romanttinen luonteeltani. Elän kuvitellen, että vielä joskus olen rakastettu. Minä itse onnistun aina ihastumaan kamaliin ihmisiin, mutta hyvä elää toivossa. Etsin ihmistä, jonka kanssa elää onnellisena. En tarvitse lapsia, en tarvitse ylimääräistä rahaa enkä mitään muutakaan kuin rakkautta. Eläisin vaikka missä kamalassa loukossa parin kissan kanssa, kunhan saisin olla yhdessä rakastamani ihmisen kanssa.
Olenhan minä seurustellut muutamaan otteeseen. Rakastan sitä, kun saan aamulla herättää muruni sänkyyn tuomallani aamiaisella, tai vaikka vastapoimitulla ruusulla. On ihanaa herätä itse aamulla onnellisena rakkaansa halauksesta ja aivan ensimmäiseksi tuntea hänen uninen hengityksensä niskassaan.
Niin, minä haluan olla se, jota pidellään ja halataan. Toisaalta, haluan myös itse luvan ottaa kädestä, eikä vain odotella että se toinen tekee aloitteen. Juuri siksi pidän eniten jollain tapaa hennoista pojista, joiden itsetunto ei kärsi siitä, että välillä MINÄ halaan, ei aina hän. Tai sitten suloisista tytöistä, joita voi silittää hiuksista, mutta jotka myös itse aloittavat suudelmia tai halaavat ilman syytä.

Tell us about your outfit.

Eipä naureta siellä sitten. Ei minulla ole rahaa muotivaatteisiin tai merkkifarkkuihin. Se on aika arka paikka, koska haluaisin olla muodikas ja kaunis ihminen. Kukapa tyttö ei haluaisi? Joudun kuitenkin tyytymään yleensä alevaatteisiin tai kirpputorikamaan. Hiusten kanssa sama juttu, ei voi pitää monimutkaista, hienoa leikkausta päässään, kun ei ole rahaa käydä siellä parturissa joka kuukausi. Tämä yksinkertainen kampaus ei ole täysin tyylitön, mutta silti hvin halpa ylläpitää.
Silmäni ovat siniharmaat. Periaatteessa tarvitsisin silmälasit, mutta käytän niitä tai piilolinssejä vain hyvin harvoin. Ei näköni niin huono ole. Koruista pidän, mutta minua katsellessani huomaatte kyllä, ettei niihin oikeasti olisi rahaa. Onhan minulla aina joku sormus ja jonkinnäköinen käsikoru ja milloin mikäkin kaulakoru, mutta ei mitään sellaista, kuin haluaisin. Olisi ihanaa pukea aina vaatteiden kanssa yhteensopivat korvakorut ja samaa sarjaa olevat rannerenkaat ja kaulaketju...

Ulkonäössäni en pidä ollenkaan käsistäni enkä nenästäni. Minun käteni ovat mielestäni liian pienet ja nenäni muistuttaa liiaksi perunaa. Kuljeskelenkin sitten mukavasti kädet taskuissani kaupungilla ja talvisin olen tyytyväinen tekosyystä piilottaa kamala nenäni huivin taakse... Mutta eivätpä nuo seikat itsetuntoani laske. Tällaiseksi synnyin, tällaisena kuolen ja se siitä sitten.

Oikea hiusvärinihän on vaaleanruskea, mutta minä vain vihaan sitä. Elänkin mukavasti blondausaineen voimalla. Omat hiuksensa on ihan helppo värjätä itse, se ei ole operaatio eikä mikään. Näytän edes vähän paremmalta.
Sen sijaan silmiäni tai ihoani en maalaile. En tarvitse meikkiä kuin juhlissa. Jos vain olisi aikaa ja rahaa, olisihan se mukavaa aamuisin koristaa ripsensä Diorin mascaralla ja muuta sellaista, mutta kun ei vain ole. Ei aikaa, ei rahaa, ei mascaraa eikä oikeastaan edes ripsiä.

I heard you have pets

Todellakin on lemmikeitä, välillä tuntuu että liikaakin. Tärkeimmät ovat kissani, Mushu ja Daa-Dude. Kummatkin ovat leikattuja poitsuja ja tietääkseni onnellisia ja hyvinhoidettuja. Kumpikin katti nukkuu sängyssäni, toinen lämmittämässä päälakeani ja toinen varpaitani. Molemmat äijistä ovat sisäkissoja, kun en halua löytää niitä ikinä repalaisina vieraan kollin kynsistä tai kuolleina auton alta.

Mushu se on sellainen sähinä ja vähän vihainen kaveri. Se voi kynsiä, jos joku pyydystää sen vaikka syliinsä väkisin. Muuten poitsu kyllä antaa olla ja pysyy sitten omassa piilossaan niin kauan, että ahdistava tilanne on ohi. Tämä poika on kissoista vanhempi, jo kolmivuotias, mutta leikkii edelleen pentumaisesti tuttujen ihmisten kanssa. Välillä vähän pakkaa tuskastuttamaan, kun kissimirrini tuntuu vartioivan puuhiani koiramaisesti.
No, sekin tulee mainita, että Mushu ei juo ollenkaan vettä kupista, mutta mielellään lipittää sitä suoraan hanasta. Poikkeuksellisesti myöskään tassujen kastuminen ei haittaa ukon menoa ollenkaan, vaikka ei se märkänä olemisesta missään nimessä pidäkään...

Daa-Dude, eli minulle vain Daa on Mushua huomattvasti sosiaalisempi mirri. Se oikein rakastaa kaikenmaailman vatkausta ja ruuvaamista. Poitsu rakastaa aivan kaikkia, jotka viitsivät vain olla paikoillaan niin kauan, että kissa itse ehtii hypätä syliin, Sen kiehnääminen on enemmän koiramaista, kuin kissojen tapa. Daa on vasta vuoden vanha, mutta se tuli minulle pahasti alaikäisenä, sen emo kun vain katosi. Vieraani yleensä pitävät luonnollisesti tottakai enemmän tästä ylisosiaalisesta Daa-kissastani, kuin hiljaisesta, vetäytyvästä ja synkästä Mushusta. Minä henkilökohtaisesti taidan taas enemmän pitää jälkimmäisestä, ehkä juuri siksi, että se on kuin minä.

Kumpikaan kissoistani ei ole mitenkään näyttelykuntoinen tai valioyksilö. Silti minä rakastan kumpaakin, ne ovat tällä hetkellä ainoa perheeni. Ihan todellinen perheeni. Niiden lisäksi omistan kuitenkin vielä Miss Kiss-tamman.
Kissojeni kuvat otti Jenny K

Miss Kiss on joku kumma puoliverinen, joka on tullut kuulemma Saksasta emätammansa matkassa jo ennen syntymäänsä. Jossainpäin eteläistä Englantia tuo Miss Kiss syntyi, mutta minulle se päätyi vasta kolmivuotiaana. Nyt vuoden yhteisen taipaleen jälkeen olen onnistunut ensimmäistä kertaa elämässäni rakastumaan hevoseen. Ennen ne ovat olleet vain projekteja ja työtä, mutta Miss Kiss on oikeasti rakas ystävä.
172cm korkea tamma on luonteeltaan haastava ja äkäinen. Se jaksaa tapella yhden ainoan asian kanssa vastaan kuukausikaupalla. Itse asiassa, vasta-alkanut ratsukoulutus on vaikeampaa, kin yhdenkään aikaisemman hevoseni kanssa. Miss Kiss jaksaa vääntää, se viitsii äkäillä, eikä toivotonkaan pukitteluyritys ole kannattava jättää väliin. Jos saan tästä tammasta ratsun, se on varmasti kyvykäs: jos neiti kiinnittää huomionsa tappelun sijasta vaikka esteratsastukseen, sehän voi olla mikä maailmanmestari hyvänsä muutamissa vuosissa!
Miss Kissin suku ei ole häävi, eikä sen kasvattajakaan kuuluisuus. Tällä hetkellä tamma itsekään ei voi koreilla millään. Se ei ole erityisen kaunis, ei erityisen osaava eikä todellakaan erityisen kiltti tai kultainen. Minulle siitä on vain tullut kaikkein rakkain, vaikka tunnetusti en välitä kenestäkään tai mistään, varinkaan hevosista.
Kyllä me joskus vielä onnistumme. Jos jotenkin onnistun saamaan itselleni rahaa, jätän Miss Kissin itselleni. Se on vain hullu unelma, eikä ollenkaan mahdollinen, ja itkenkin iltaisin epäonnisuuttani. Rakastan tätä tammaa.
Miss Kissin kuva otettiin talteen Slawikista.

Everybody has their history, has them?

Onhan sitä kaikilla menneisyytensä. Minun on melko synkkä - mutta yritän selviytyä. En avaudu ongelmistani väkisin kenellekään, eivätkä edes ystäväni yleensä tiedä tapauksistani. Jos joku todella osoittaa, että haluaa oikeasti kuunnella, tottakai minä puhun. Se parantaa ikuisia haavojani vähä vähältä.

En tunne isääni. Hän lähti, kun olin kahden. Äiti sanoi aina hänen kuolleen, mutta tosiasiassa äitikulta halusi säästää meitä totuudelta. Isä hylkäsi meidät omasta tahdostaan. Hän oli David Deinsten, kantoi sitä sukunimeä, mitä minunkin piti. Muokkasin typerän isäni kamalasta nimestä kuitenkin itselleni oman, kauniimman nimen, Deiss.
Äitini oli kyllä kunnon ihminen, mutta köyhä yksinhuoltajaressukka. Hän teki kahta työtä ja piti meidät lapset hengissä, mutta ylimääräistä rakkautta oli turha odottaa. Ei äidillä ollut aikaa ikuiselta kiireeltään, mutta se on ymmärettävää. Hän sentään rakasti meitä niin paljon, että uhrasi kaiken, joka sekunnin omasta vapaa-ajastaan työlle tuodakseen meille kaikille ruokaa pöytään. Minä todella arvostan hänen uhraustaan. Äidin ansiosta minä olen edes hengissä.

Minulla on kaksi isosiskoa ja pikkuveli. Siskot, Darlena ja Mederith elävät edelleen samassa paikassa kaksin. Heillä menee paremmin kuin minulla - Meredithillä on kaksi ihanaa lasta ja Darlenalla hieno työ, josta hän pitää. Olen onnellinen heidän puolestaan. Toisaalta olen myös hieman kateellinen. Jos minulla olisi ollut jompaankumpaan tai molempiin yhtä läheinen suhde, kuin heillä toisiinsa, en olisi tässä. Olisin siellä jossain sisarieni kanssa, edelleen Camilla Deinsten, ja minulla olisi elämä hyvin. Sikotkaan eivät muokanneet muuten sukunimeään, eivät kumpikaan. Ehkä he ovat pystyneet antamaan anteeksi isälle.
Veljeni, Tobias, eli Toby, on minua kolme vuotta nuorempi ja asuu Ranskassa. Hänellä on tytärpuoli, vaimo ja vaimolla hevonen. Tottakai olen kateellinen myös Tobylle, jonka elämä tuntuu normaalilta omaani verrattuna. No, ainakin olen Tobyn kanssa huomattavasti läheisempi kuin siskojen. Asuimmehan pari vuotta samassa paikassa!

Minä todella synnyin täällä Englannissa, ja itse asiassa elin täällä koko ajan kuusitoistavuotiaaksi. En edes matkustellut, en ulkomaille enkä kaupunkeihin. Hoidin Tobyä ja kotia, kun siskot ja äiti paiskivat töitä. Silti olin onnellinen, mutta halusin nähdä maailmaa.
Kuusitoistavuotiaana muutin Ranskaan. Vuotta myöhemmin Toby tuli luokseni harjoittelemaan ihailemaansa kieltä. No, hänhän sitten rakastui nykyiseen vaimoonsa, ja minä lähdin yhdeksäntoistavuotiaana takaisin kotimaahani. Asuin sitten vaatimatonta elämääni pohjoisessa kaksi vuotta, ja muutin tänne etelään taas väliaikaisesti. Ei sen kummempaa. Eihän minulle koskaan tapahdu mitään.



Tämä on roolipelihahmo. Tekstit on kirjoittanut Ban. Kuvat etsittiin netistä ja niihin kysyttiin ja saatiin luvat. Kopioi tämä kaikki, niin minä saan ilon käräyttää sinut poliiseille.