I'm a RuderPerustiedot
LuonneI'm a Ruder, Ruki. Ruki on tallin pikku kuningas, sille ei pottuile kukaan. Muille hevosille se ärhentelee niin kauan kunnes ne suostuvat tunnustamaan sen valtiaakseen, ihmisille se on kuitenkin oikea suklaasydän. Aina korvat hörössä ja iloisena, hörisee kun ihminen josta se pitää tulee karsinaan. Ruki on kuitenkin hyvin valikoiva, se päättää tasan tarkkaan kenestä pitää ja kenestä ei. Jos se ei jostain henkilöstä pidä, niin on aivan normaali, ehkä hiukan äkäisen puolella. Jos taas pitää, ei siitäkään voi olla pitämättä.Hoitaessa Ruki on rauhaton, mutta mukava. Sen kanssa saa varautua hyörimiseen ja leikkimiseen. Tämä ori nimittäin tykkää leikkiä, sen mielestä hauskaa on muunmuassa hoitajan takin hamuaminen, mahdollisen päähineen nappaaminen - kypäriä se ei ota, fiksu hevonen on oppinut etteivät ne lähde irti - ja muu pieni keppostelu. Huomionkipeäkin Ruki on, jos se jää mielestään liiaksi huomiotta niin saa varautua erittäin kovaääniseen muistutukseen herran olemassaolosta. Hoitaminen itsessään kuitenkin sujuu hyvin, kunhan jaksaa Rukin temppuilua. Jalat Ruki nostaa yleensä hyvin, onhan välillä kuitenkin hauskaa katsoa kuinka hoitajaa potuttaa kun jalat melkein nousevat ja sitten jämähtävätkin takaisin maahan. Satulointi on helppo homma, pullistelua Ruki ei juurikaan harrasta. Suitsitus onkin sitten nii-IIN ärsyttävää, herra leikkii kuolaimilla minkä ehtii, lupsauttelee niitä ulos suusta ja pureskelee niitä. Käsi turvan eteen ja niskaremmi paikalleen niin ei tule ongelmia. Koulussa Ruki on parhaimmillaan, se on selvästi koulupainotteinen ja nauttii kun saa tekemistä erilaisissa teissä ja liikkeissä. Ruki on reipas ja herkkä ratsastaa, pehmeä suusta. Kevyellä ohjasotteella pärjää parhaiten, jos jää suuhun roikkumaan niin siitä ei seuraa muuta kuin tappelua. Rukin askeleet eivät ole maailman mukavinta istuttavaa. Ravi on irtonainen ja liidokas, pehmeäkin, mutta askeleet ovat hirveän isot. Minkäs sille voi, 180-senttisellä orilla ON isot askeleet ja Rukilla on vielä kokoonsakin nähden. Laukassa onkin sitten todella helppo istua, kuitenkin irtonainen ja matkaavoittava. Rukin laukka ei ole mikään juna mutta sieltä ei kyllä helpolla putoa. Rukin kokoaminen on ärsyttävä homma, sillä on kauniit muoto ja peräänanto mutta kun herra tykkäisi mennä kaula pitkänä niin pitää vähän muistuttaa että koottunakin täytyy kulkea samaa tahtia kuin ohjat vapaana. Esteillä Ruki ei ole mikään suosikkiratsu. Se menee joko liian lujaa tai liian hitaasti, eikä sillä voi kovin korkeita hypätä. Kyllähän Rukilta yritystä löytyisi, jos joku pyytäisi sitä hyppäämään 160-senttisen muurin niin se yrittäisi vaikkei onnistuisikaan. Kuitenkaan Rukilla ei ratsastajan kanssa hypätä yli metriä ratana, joskus se on 110cm mennyt puhtaasti ja yksittäisinä sitä voi hypätäkin, radoilla pysytään kuitenkin varmoissa lukemissa. Pituusesteillä tämän pojan kanssa pärjätään kivasti, Ruki ei välttämättä hyppää kovin korkealle mutta pitkälle kyllä. Hypyt ovat pitkiä, ehkä mataliakin orin kokoon nähden, niissä on helppo pysyä mukana - mutta ohjasta pitää edelleen muistaa myödätä, muuten Ruki stoppaa siihen paikkaan kun päästään alas. Maastoratsuna Ruki on hieman kokeneemman tason hevonen. Se kuumuu nopeasti ja on nykimässä koko ajan ympäriinsä. Yksin jos mennään niin ei lujaa, ellei selässä ole kokenut ratsastaja. Kaverin kanssa sitten voi mennäkin vähän lujempaa, Ruki menee oikein kivasti kun on kaveri mukana, varsinkin jos pääsee vähän kisaamaan siitä sivussa. Pitkien mutta matalien hyppyjen takia Ruki on hyvä kaveri kun laukataan pelloilla ja joudutaan hyppäämään ojien yli. Ajossa Ruki on lentämässä joka ilmansuuntaan, se ei yhtään tajua mitä ne kärryhökötykset sen perässä tekevät, ja missäs ihmeessä ovat pohje- ja painoavut? Ei, Ruki ei ole ajohevosena mikään maailman ihanin, eikä sitä pienemmille annetakaan jos päättää lähteä käsistä. Ruki ei ole mikään maailman ihanin kisa- ja matkustuskaveri, se haluaisi vain säntäillä ympäriinsä. Ooh, nättejä tammoja joka paikassa, ja paha kyllä kilpakosijaoreja, nyt pitäisi päästä flirttailemaan jokaisen tamman kanssa ja antamaan joka ikiselle orille turpaan. Radalla Ruki sitten unohtaa muut, tekee vain parhaansa ja keskittyy omaan suoritukseensa. Jos vielä salamavalot vähän räiskyvät niin mikäs sen mukavampaa, ainakin Rukista pidetään! Taluttaessa Ruki tulee kivasti vierellä pitkälläkin narulla, se ei jyrää tarhoihin eikä tee mitään muutakaan ääliömäistä vaan käyttäytyy niinkuin herrasmiehen kuuluukin. Eläinlääkärinkäynnit ja kengitys sujuvat Rukin kanssa hyvin. Puheliasta sorttia tämä mies, se keskustelee mielellään omistajiensa kanssa jos he vieressä ovat, heiluttelee päätään, hörisee ja hirnuu. Musiikistakin Ruki pitää, sen lempibiisejä kun alkaa kuulua radiosta niin poju ihan laulaa mukana! HistoriaI'm a Ruderin isä, I'm a Ruler, on Hollannin Arnhemissa asuva kenttäori. Väriltään herra on musta, säkäkorkeutta löytyy 172cm. Arvonimiä ei juurikaan tälle orille ole suotu, vaikka se ihan kiitettävästi onkin pärjännyt. Rukin emä, Let Me Be on erittäin hyvästä suvusta oleva tamma, jolle itselleen ei juurikaan kilpailusuorituksia ole kertynyt jänteen vaurioitumisen takia. Kouluradoilla tamma on kivasti pärjännyt. Väriltään erittäin kaunis kulomusta tamma, jolta säkäkorkeutta löytyy 168cm. Asuu Imatralla Suomessa.Ruki siis syntyi Imatralla. Leikkisästä orista suunniteltiin pitkään kenttäratsua, mutta sellaista siitä ei tullut, esteille ei löytynyt tarpeeksi kapasiteettia. Ei ollut järkevää pitää kenttäratsuja jalostavassa siittolassa kouluratsua, joten ori päätyi Suomeen pari vuotta aikaisemmin muuttaneelle Reitarille, jonka kanssa se aloitteli pienimuotoisesti kouluratsun uraansa. Joitain vuosia myöhemmin I'm a Ruder muutti sitten Reitarin mukana takaisin Hiroshimaan, Miseiseen. Kuvagalleria
 Sukutaulu
Jälkeläiset
Kilpailukalenteri
CopyrightKuvat © Klosterhof MedingenTekstit © Riia Layout © Markus |