|
Berry Rox
Info
| Nimi | Berry Rox aka Berry |
| Rotu | Holstein |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 166cm |
| Syntynyt, ikä | 04.02.-09; eka vko=3v sitten 6kk=1v; 3v |
| Väri | Ruunikko |
| Rekisterinumero | VH06-044-1639 |
| Kasvattaja | rio, Roxbury |
| Omistaja | Oresama, Visualizm |
| Koulutus | ko GP; re 90cm |
| Saavutukset | Ei vielä |
Photo gallery
Photos: http://www.foto-vik.ru, thank you!
Acting
Ensivaikutelma Berrystä on kuin pieni, hento perhonen joka ei aivan saa pidettyään kurssia kevättuulien virtauksissa. Se on täysin harhakuvitelma ja rikkoutuu taas pian tamman näyttäessä että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoittaessaan kyvykkyytensä, hekin saavat kunnioitusta osakseen Berryn taholta.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävätä karvalta, on Berryn olo niin hyvä että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, mikään kun ei voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve, vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa käsitellä aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsyy kosketusta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä tarpeeksi harjaamista varten. Vatsan harjaamisen suhteen ongelman lähdettä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin sinne vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta siivoamista varten. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille voi suuttua, sitä tulee järkiinsä aina nopeasti.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, satula kaulalle ja liu'utus selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää, riehuu vain kun se on löysällä. Pullistelua se ei harrasta.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.
Kentällä nousee ensialkuun jonkintasoinen protesti. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi se on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohja-avut ovat tarpeeksi helliä ja pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan, siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisesta: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtavan koko hevosen ympäri, ja siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä, mutta heti jos ratsastaja osaa, sekin on kenihevosmaisen mukavaa ja rentoa. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat pienet vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat aikaan nekin mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja joko pudottaa kaikki puomit tai sen lisäksi hyppää päin toista tolppaa. Alastulo on kuin linnulle tulisi lennossa ikkunalasi vastaan: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy jos ei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa.
Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen myrskyssä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös tapella pomo selväksi.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.
Family
|
About the family
Bon Party O' Polo
O' Polo Warmbloodsin hieno kasvatti. Tämä kaunis, GP-tason kilparatsu on edelleen kilpaileva ja elää terveenä Roxburyssa. Berry on tämän 170cm korkean, hyvätapaisen orin ensimmäinen varsa, joskaan ei varmasti jää viimeiseksi. Hyväsukuinen hurmuri suuntaa varmasti KRJ-laatuarvosteluun monien sijoitustensa kanssa. Upeanoloisen orin suvusta löytyvät kaikki parhaat nimet.
BBQ Party PIC
GP-kilparatsu, kiltti ja kaunis, voiko orilta muuta enää toivoa? "Paprika" on Tropican kasvatti, mutta elänyt elämänsä O' Polo Warmbloodissa kilparatsuna. Nyt kun sijoituksia on jo lähemmäs sata kappaletta ja varsojakin muutama (mm myös lähemmäs sata kertaa sijoittunut Illyria PB), on hyvä viettää ansaittuja eläkepäiviä. 165cm korkea BBQ Party PIC on ollut elämänsä terve ja kiltti, sekä uskomattoman ryhdikkäällä ja miellyttävällä ulkonäöllä siunattu.
Heroes&Thieves
Jos ei tunne tätä nimeä, ei tiedä mitään holsteinien suvuista. Upea, KRJ-II ja YLA2 -palkittu ori on yhdentoista kapasiteetikkaan, hienosti GP-tasolla pärjäävän varsan isä. Kaikki varsat ovat hyvin menestyneesti kilpailleita ja suuri osa on ihan mainitsemisen arvoisia nimiä jalostushevosten ja kilpahevosten joukossa. Jokainen on myös perinyt 168cm korkean isäorinsa yksinkertaisen kauniin, sopusuhtaisen olemuksen. Ori on elänyt koko elämänsä terveenä.
Sweet Sixteen
Kuuluisan kouluratsastaja Ban Ghanenin tallilta, Gahnen Farmilta tullut tamma on pieni, mutta luonnetta löytyy senkin edestä. 160-senttinen kaunotar on vaikeasta luonteestaan huolimatta upea, GP-luokkia menevä ratsu. Hyviä, menestyneitä jälkeläisiä saanut tamma. Myös ulkomuoto on erityismaininnan arvoinen: rakenne ja liikkeet ovat täydelliset kouluratsulle. Tamma tuntuu menevän treeneissä ja kilpailuissa kuin huvikseen leikkimällä, aivan kuin sen ei tarvitsisi keskittyä lainkaan.
Athena O' Polo
Massiivinen, kiltti, luotettava ja osaava tamma. 166cm korkea, GP-tason "Alma" on O' Polo Warmbloodsin kasvattama ja omistama kilpahevonen, joka on kerännyt uransa aikana tasan 75 KRJ-sijoitusta. Toinen toistaan upeampia varsoja hienoista, kuuluisista isäoreista löytyy tältä tammalta neljä. Onkohan hyvän, kärsivällisen koulutuksen vaiko kovan treenin ansiota, mutta "Almaa" kuvaillaan aikakauden taitavimmaksi puoliveritammaksi.
Rustyco
Ori on upeanniminen ja -näköinen kuten kaikki muutkin Gestüt Kommahofista tulleet kasvatit. Näyttelyistä saavutuksena on irtoSERT, koulupuolelta sitten 32 KRJ'n alaista sijoitusta. Tämä Weybridgessä asuva, uskomattoman hyvänluonteinen herrasmies on kolmen kuuluisan varsan isä. Myös hyppäämisen pienillä esteillä taitava ukko on itse edelleen terve ja voimissaan, vaikka ikää onkin jo kertynyt tilille jonkin verran.
Joyce America
Taas yksi suuri, osaava hevonen, tosin tällä kertaa esteratsastaja Shally Hamneyn koulupainotteinen kasvatti. Tamma polveutuu suoraan Euroopanlaajuisesti tunnetuista julkkishevosista, Hamlet GERistä ja Rock'n Roll On!'sta. Kaksi irtoSERTiä omistava, 169-senttinen kaunotar on jo vanha, mutta aikoinaan 67 sijoitusta itselleen kouluratsastuksen saralta kahminut. Varsoja "Jollylla" on yhteensä viisi.
Tropica Witchhearts
Oikeasti tämä tamma ei tarvitsisi esittelyjä kaikkien saavutustensa jälkeen. Jokainen kunnollinen, hieno sukutaulu tuntuu sisältävän tämän nimen. KRJ-I -palkittu, jo kilpaeläkkeellä oleva tamma on tavattoman kaunis ja sopusuhtainen, ja vieläpä osaava. Tätä legendatammaa katsellessa tuntuu, että siitä ei voi lausua moitteen sanaa. Tammalla on varsoja kuusi Berryn lisäksi, ja menestyneimpinä voi mainita juuri Berry Roxin. Upeaa ulkonäköä ja hyvää ratsastettavuutta ovat kaikki jälkeläiset perineet suuressa määrin. Tässä on jalostushevonen vailla vertaa!
Dhampir PB
Competitions
Training
00.00.-00, Paikka
Valmennus
Babies
Dear-Y
Heinäkuu 2010
Berry on laitumella.
Kesäkuu 2010
Berry on laitumella.
Toukokuu 2010
Tänään opetin Berryä maastakäsin. Sillä on nyt koko kuun ajan ratsastettu niin paljon, että se näytti ihan nauttivan saadessaan harjoittaa lihastensa sijasta aivojaan. Pyöritin sitä alkeellisella, itsetehdyllä western trail -radalla. Silta tuotti ensin hieman ongelmia, koska kopina pelotti Berryä, mutta kaikki muu sujui saman tien. Itse asiassa saimme inspiraation hevosagilityyn, ihan vain harrastepohjalta.
Alan uskoa siihen, että VRL palaa vielä jaoksineen, ja mekin Berryn kanssa pääsemme vielä joskus kilpailemaan. Varsa-asioisakin on nyt kyselty sen verran että kerron siitäkin vielä hieman. Näillä näkymin Berrylle on tulossa vielä yksi, korkeintaan kaksi pikkuvarsaa, joista kumpikaan ei jää kotiin. Mieluiten antaisin ne pois tilausvarsoina, joten saa tulla kysymään!
Lokakuu 2009
Huh huh. Ei mitään muuta sanottavaa. Katsokaa ja ihailkaa tuota sijoitusten määrää, joka kuvastaa minun voittamattoman tammani uskomattomia taitoja. Neiti on rohkea, varma ja osaava. Sitä niin aliarvoitiin ensimmäisissä kilpailuissa, mutta nyt senkin nimi on jo hevosten historiassa komeilemassa.
Varsakultakin syntyi. Raspberry Riot nimettiin tämän kauniin emänsä mukaan. Pieni Rio on terve ja luonteikas varsa ja tulee varmasti pääsemään yhtä pitkälle kouluratsastuksen parissa, kuin kaunis emänsäkin.
Berry voisi olla nyt vaikka vuoden varsalomalla kokonaan ja sitten sen voisi uudelleen astuttaa jollain kivalla oripojalla vähän ennen laatuarvostelutilaisuuksia... Emmeköhän me niihinkin jo ensikesänä pääse!
Syyskuu 2009
Olemme ilmoittautuneet ihan kivasti GP-luokkiin koulukisoissa. Berry on niin hyvässä kunnossa, että sijoituksiakin pitäisi tulla ainakin muutama. Oria ei ole löytynyt uuden varsan isäksi, mutta en luovu toivosta. Berryhän on sellainen kaunokainen, että ehkä porukka ei uskalla tarjota hevosiaan... Minä itse kun ainakin yritän tarjota muiden hevosille aina samantasoisia puolisoita.
Tammalle ei ole ainakaan mitään heinämahaa tullut, vaikka se on tuoretta heinää syönyt kuin norsu. Usein otan sen ihan vain riimunarun päähän ja annan syödä puutarhasta, mutta silloin tällöin laitan neitokaiselle lännenkuolaimen suuhun ja syötän sitä selästäkäsin maastopolkujen vierestä. Tamma näyttää pitävän enemmän jälkimmäisestä tavasta.
Elokuu 2009
Berry on laitumella Divine Angelissa.
Heinäkuu 2009
Berry on laitumella Divine Angelissa.
Kesäkuu 2009
Berry on laitumella Divine Angelissa.
Toukokuu 2009
Alkukuusta tuli vähän kisailtua, mutta nyt on aika laiduntamisen. Tuli siinä vähän tippa linssiin, kun minun Berry-vauvani ravasi häntä pystyssä, taakseen vilkaisematta hevoskavereidensa mukaan isolle laitumelle. No, se ansaitsee lomansa ja minun on lopetettava valittaminen.
Toisaalta taas, olen alkanut etsiskellä sulhasta tälle tammalleni. On jo korkea aika toiselle varsalle, noita sijoituksiakin kun on jo jonkin verran. Yhden potentiaalisen ehdokkaan olenkin jo tähänmennessä löytänyt, mutta ei oikein tunnu nyt olevan kovasti markkinoita meidän Berrylle.
Kolmas varsa tammasta on tilattu jo, ja olen ylpeä siitä kuinka joku ihan oma-aloitteisesti halusi tämän neidon jälkeläisen omaan talliinsa. No, Berry on kaunis, hyväsukuinen, kapasiteetikas, menestynyt...
Huhtikuu 2009
Kuten viimekuussa taisin mainita, tämä kuu on pyhitetty levolle. Berry nauttii leppoisasta elosta ja on saanut karvansa jo kiiltämään ja kavionsa paremman näköiseksi. Nyt kun on vertailukohta, niin kylläpäs se olikin ruma ja laiha vielä vähän aikaa sitten.
Jatkamme kärryreissuja edelleen, tosin nyt lumi on sulanut ja aurinko on polttanut tien pölyiseksi, niin että menemme sitten hitaampaan tahtiin isommilla teillä. Suurin osa viikosta menee aina koulutreeneihin, yksi päivä ajoon, mutta aina meillä on ollut aikaa pitää kokonainen laiskottelupäivä tai maastossakävelypäivä vähintään kerran viikossa. Berry ainakaan ei näytä valittavan tästä järjestelystä...
Maaliskuu 2009
Tuli niitä sijoituksia nyt muutama haalittua. Berryn ensimmäinen kisaspurtti stressasi tammaa itseään niin paljon, että se alkoi laihtua. Ensikuu onkin sitten varattu lepäilemiselle ja toukokuussa kilpailemme jälleen hiljalleen. Tottakai se on nuorelle hevoselle kauhistus tämä kisatouhu ensialkuun. Ei voi Berryä kukaan moittia.
Mamia ja isiä olemme moikanneet ratsastusretkillä nyt tässä kuussa toista kertaa. Vertaan omaa tammaani jatkuvasti sen emään. Eihän tämä nuori, hontelo, varsamainen kakara vielä ole yhtä kaunis, mutta olin sitten puolueellinen tai ei, kengittäjä kehui Berryn olevan yhtä kaunis kuin emänsä nuorena. Toivottavasti se on yhtä kaunis myös parhaassa kisaiässään sitten...
Helmikuu 2009
Hui sitä menoa, kun Berry painaa! Lunta on vielä jonkin verran ja sehän vain lentää kun Berry juoksee ohi. Tamma on uskomattoman nopea ja voimakasliikkeinen - huomasin sen ajaessani neitiä koppakärryistä huvikseni eräänä iltapäivänä. Berry nautti, kun sai välillä vain juosta eteenpäin ja minäkin rentouduin kun ei tarvinnut miettiä mitään. Aloimme ajaa lenkkiä kerran viikossa. Tällainen vapaampi toiminta nosti suoritusten tasoa kouluradoillakin ja olin iloisesti yllättynyt kun huomasin meidän tulevan kisakuntoon jo ensikuussa. Loistohomma, odottakaamme jännittyneinä. En lopeta ajamista edes kisaspurtin ajaksi.
Tammikuu 2009
En ollut uskoa silmiäni, kun kaunis nuori hevonen astui ulos kuljetusautosta. Mielestäni se näytti hennolta kuin perhonen, mutta mielikuva rikkoutui välittömästi kun yllättävän vahva tamma kiskaisi itsensä vapaaksi ja jäi epävarmana pohtimaan lähteäkö tielle karkuun vai ei. Kesti sekunteja ennen kuin uskalsin ohittaa tamman ja varmistaa, että portti oli jo suljettu auton jäljistä. Rentouduin, häädin Zackin ja tallitytöt pulisemasta ja lähestyin tammavarsaa hitaasti. Se antoi kiinni, mutta huomasin siinäkin antautumisessa heti tietynlaista asennetta.
Päivien kuluessa minä opetin Berryä ja se minua. Tajusin taluttaa sitä löysällä narulla ja se seurasi todella hienosti, vaikka järjestikin kohtauksen aina narua lyhennettäessä tai pelkästä riimusta talutettaessa. Kasvattaja oli opettanut neidin kääntymään pää portillepäin ennen kuin se päästettäisiin irti haassa, ja oli mahtavaa kun ei tarvinnut pelätä liiskaantumista edes nuoren ja epävarman varsan kanssa.
Berry oppi pian tervehtimään minua. Jos se oli karsinassa saapuessani, se hirnahti. Jos se sattui olemaan jo haassa, se juoksi minua vastaan ja odotti portilla taputuksia. Pian se alkoi myös seurailla tekemisiäni. Sen katse vahti lakkaamatta kun harjasin ja ratsastin vanhempia hevosia. Minusta tuli sen äiti.
Loppukuusta oli aika lähteä ensimmäiselle hieman pidemmälle maastoretkelle tammalla. Ajattelin, että miksikäs emme menisi samalla matkalla morjenstamaan kasvattajaakin. Odotin Berryn taholta raivaria kun se näkisi taas tuttuja hevosia. Ei mitään. Ei edes hirnahdusta tervehdykseksi. Kasvattajan se tunnisti ja hörisi yllättävän varsamaisesti ja puhisten. Kun laskeuduin tamman satulasta ja annoin ratsuni varsa-aikojen ihmisystävien katsella sitä, sain haikeita hymyjä ja kehotuksen tulla uudelleen joskus.
Olen onnekas saadessani olla Berryn kaltaisen hevosen lähellä.
|
