About the family

Competitions

Training

Babies

Dear-Y

Heinäkuu 2010
Dada on laitumella.

Kesäkuu 2010
Dada on laitumella.

Toukokuu 2010
Ihanaa, että tässä kuussa on edes hieman noita hellepäiviäkin viileämpiä ilmoja. Dada on ollut alkukuusta kuumissaan, ja minäkin olen ollut kuolemaisillani. Loppukuisena aamuna katsoin iloisenä, että nyt sää sallii ihan ratsastamisenkin, ja aamurehut syötyään Dada pääsikin maastoon lämmittelemään treeniä varten. Tamma oli iloinen saadessaan hölkätä taas ratsastaja selässään, ja pukittikin sitten lämmittelyravissa vain silkasta ilosta.
Itse treenikin sujui kentällä hyvin, koska Dada oli niin loistotuulella. Väsy meille tuli, kun puolen tunnin alkulämmittelyn ja hieman lyhyemmän loppulämmittelyn kanssa yhteenlaskettu ratsastusaika venyi kahteen tuntiin. Tammalla olisi riittänyt energiaa jatkaa vielä vähän pidempään, mutta eipä sitä heti aluksi voinut aivan piippuun asti vetää. Onhan lomaa ollut jo niin monta päivää. Jos hyvät kelit jatkuvat, ehkä sitten seuraavassa treenissä...

Heinäkuu 2009
Vastaukset edellisen kuun kysymyksiin ovat, että todella kovasti, ja että en selviä. Haahuilen tallissa kuin eksynyt, vaikka rakennus on minun. Ehkä alitajuisesti etsin tätä uskollista, rohkeaa ratsuani. On toivotonta yrittää tehdä töitään, kun tietää että se paras kaveri on kilometrien päässä laitumella ja sen näkee kunnolla vasta syksyllä. Olenhan minä käynyt Dadaa katsomassa useaan otteeseen, mutta ei se ole sama. Se käy portilla ottamassa vastaan taputukset, mutta juoksee saman tien ystäviensä luokse viettämään kesäpäiviä. Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että kun Dada kuitenkin kuolee ennen kuin minä, niin kuinka ihmeessä voin selviytyä? Mikään ei pysty koskaan kursimaan kokoon sitä Dadan muotoista aukkoa, joka sydämeeni jää.

Kesäkuu 2009
Laitumella kultsini porskuttaa. Välillä se joutui vähän talliinkin ihottuman takia, mutta palasi heti kuntouduttuaan samaan porukkaan. Ontuminen on kokonaan poissa ja kaikki on muutenkin hyvin. En pelkää ollenkaan Kannan puolesta, vaan omastani. Kuinkahan kovasti ikävöin tammaa? Selviänkö syksyyn?

Toukokuu 2009
Nyt se Dadakin selviytyi laitumelle muiden mukaan. Pientä kummallista ontumista oli, niin ei ihan heti päästetty, vaan joutui neitoraukka jäämään parin muun kanssa sisälle vielä. Nyt nuo ovat kaikki yhdessä pikkulaitumella ja kesälomanvietto voi viimein alkaa. Ihanaa kun talli on muuten tyhjä, mutta vain vanhaherra Barkensten Weich tuodaan sisälle öiksi. Dadasta varsinkin oli riesaa sisällä: kohtelen sitä hyvin suojelevasti ja tallimestarikin pääsi ärähtämään, että pelkäänkö minä että tammani rypistyy auringossa, vai mikä minua vaivaa sen suhteen.
Sain viimein aikaiseksi rekisteröidäkin Dadan ja nyt sitten uuden kisakauden alkaessa tulee rankingpisteitäkin ropisemaan mukavasti.