Devilish Dragon Ashes

Info

Photo gallery

Kuva tulossa!

Acting

Hoidettaessa pääsee vähimmällä, kun sitoo Dracon tallin käytävälle kahdelta puolelta kiinni. Vaikka se ei pyöri ja heilu, se yrittää aina näykkiä. Näin ori ei pääse kääntymään pahaa-aavistamattoman hoitajan kimppuun eikä tuota ongelmia. Potki se ei, vaikka kyllästyessään kuopiikin näyttävästi maata etujalallaan. Onneksi Draco ei ole aivokasvaimesta kärsivä tai häiriintynyt hirviöhevonen, ja pitää harjailusta kuten mikä tahansa muukin heppa. Kun hoitaja oikein mukavasti hieroo kumisualla, poika laskee kyllä päänsä ja rentoutuu, ihan niin kuin sen pitääkin. Sen sijaan taputtelusta ja hellittelystä poika ei oikein piittaa.
Kaviot eivät ole ollenkaan se iänikuinen kiistakapula, niin kuin voisi olettaa. Jos riimunnarut ovat löysät, tottakai Draco kumartuu puraisemaan kavioita puhdistavan hoitajan takapuolta, mutta kunnolla sidottuna ei pysty siihen. Jalat nousevat maasta nätisti heti pyynnöstä ja Draco pitää ne ylhäällä itse tarpeeksi kauan.
Satula selkään. Siitä ori pitää. Voi oikein nähdä, kuinka se ryhdistäytyy ja rauhoittuu. Pää pysyy alhaalla, mutta korvat nousevat takaisin hörölle. Draco ei pahemmin pullistele, kun satulavyötä kiristetään eikä sähellä ollenkaan muuten. Se ei ole väsynyt ratsastuskoulushetlanninponi, vaan vaihtelevasti ja treenattu urheiluhevonen, jolle ratsastamaan meneminen tietää hauskuutta ja kehuja.
Kyllä sitä hammaslomaa joutuu vähän kutittamaan jotta kuolaimet saa Dracon suuhun asti, mutta se nyt on aika tavanomaista. Eipä tämäkään ori superhevonen ole. Draco osaa kuitenkin pitää päänsä matalalla remmien kiinnityksen ajan ihan kympin arvoisesti, vaikka saattaakin välillä kääntyä hoitajan sormia kohti hampaineen.

Kun ratsastaja pääsee tämän voimakkaan orin satulaan, koko hevonen on aivan erilainen. Se osoittaa asiantuntemustaan jo ennen koko harjoituksen alkamista seisomalla paikallaan kuin patsas, kun ratsastaja vielä keräilee ohjia, kokeilee jalustinremmien sopivaa pituutta ja korjaa ryhtiään. Sitten, kun on aika lähteä lämmittelyraviin, Draco ei singahdakaan matkaan yli-innokkaasti, niin kuin suurin osa muista erityisesti työstään nauttivista hevosista. Se lähtee pehmeästi ja rauhallisin liikkein - juuri niin kuin hevoset tekevät vain ja ainoastaan kirjoissa.
Isäntä sanoo Dracoa työnarkomaaniksi, koska se jaksaa toistaa samoja juttuja sinnikkäästi yhä uudelleen. Välillä ratsu näyttää vihaiselta, kun ei vain onnistu, mutta silloinkaan se ei kosta ratsastajalle, vaan keskittyy niin kovasti, että se näyttää jo kivuliaalta. Ratsastajan avut menevät läpi saman tien, jos ovat tarpeeksi selkeitä tulkittavaksi. Jos Draco tekee väärin, se johtuu yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä prosentissa tapauksista ratsastajan virheistä, ei suinkaan ratsun.
Draco ei kouluratsuna juurikaan nauti hyppäämisestä, mutta yrittää kyllä kuitenkin. Yli metriä se ei mene sitten millään, vaan kieltää saman tien. Muutenkaan hypyissä ei juurikaan ole kehuttavaa. Tyyliä ei ole olemassa, satulassa on kauheaa istua. Ori ei ole joutunut koskaan opettelemaan hyppäämistä, joten se joutuu ponnistelemaan mielettömästi muistaakseen kaiken teoriassa.
Maastossa on kamalaa. Ensinnäkin Dracoa kutittaa kaikenmaailman paarmanpuremista, ja kaiken lisäksi näin hieno mies ei halua edes yrittää puolustautua kaikenmaailman mörköjä vastaan. Rentouttavista maastolenkeistä on turha puhua, koska Draco pelkää kaikkea, varsinkin postilaatikot ovat hirvittäviä.

Koska sekä Draco että ratsastaja tietävät, mitä koulukisoissa tulee tehdä, kilpaileminen on rentoa ja hauskaa. Jotkut jännittävät kovasti suoritusta ja mahdollista palkintoa, mutta Draco ja sen porukat jännittävät ainoastaan sitä, mihin ihmeeseen uusi pokaali saadaan kotona mahtumaan. Ori käyttäytyy nimittäin erittäin hyvin radalla, vaikka sen ulkopuolella onkin tavalliseen tapaansa hieman hankala.

Family