About the family

Competitions

Training

Babies

Dear-Y

Kesäkuu 2010
Esko on laitumella.

Lokakuu 2009
Eiköhän niitä sijoituksia ensikesänä jo laatiksia varten ole ja me voimme aloittaa totaalirentoutumisen sitten... Esko parantaa suorituksiaan ihan koko ajan ja pistää parastaan sellaisella voimalla, ettei ole ennen nähty. Tuntuu, että minun ei tarvitse sen selässä istuessani tehdä itse mitään, Esko kuuntelee ajatustakin... Sen oma työpanos kuitenkin on sitä luokkaa, että en elämäni aikana ole nähnyt yhtäkään toista hevosta joka voi vääntää itsensä niin loppuun asti korvat hörössä - ja vieläpä aivan ilman että ollenkaan suostuttelen tai pakotan.
Treenin jälkeen minulla on tapana harjata Eskoa kauan ja rauhassa, kun se jo itse saa syödä iltaheiniään samalla. Orini ruokarauha ei näytä mitään häiriintymisen merkkejä, vaikka samalla poitsun kipeytyneitä lihaksia kumisualla hieronkin...
Olen niin ylpeä, kun minun orini jälkeläinen, minun kasvattini on näin komea poika. Olen myös pohjattoman iloinen siitä, että juuri minä omistan tämän upean, taitavan ratsun. Ennen kaikkea Esko on minulle kuitenkin aivan tavallinen, rakas ystävä, ei konemainen kilparatsu.

Syyskuu 2009
Heti näkyy se Eskon uusi asenne. En toteuttanut uhkaustani ja jättänyt kultamussuvauvaani hylätyksi laitumelle, vaan treenailemme tasaisesti vaikka ori onkin periaatteessa lomalla. Kengät siltä on pois alta ja emme vedä GP-koulutreenejä, mutta pidämme kuntoa yllä kovatahtisilla maastolenkeillä. Pienen heinämahan aion antaa anteeksi, sehän kun on vain välttämättömyys.
Esko on alannut nauttimaan erityisesti matalista luonnonesteistä maastossa. Leveimmälle polulle on kaatunut kenties traktoreiden jäljiltä muutama ohut, nuori koivu ja niiden yli Eskoni hyppää kömpelösti, mutta innokkaasti. Peltolaukkojen aikana ojista pitää varoittaa hevosta etukäteen, mutta koskaan en joudu pelkäämään. Esko ylittää ojatkin varman oloisesti, vaikka suuri osa hevosista ei osaakaan hypätä eteenpäin, vaan vain pelkästään ylöspäin.
No, toivottavasti syksyn kisakausi on yhtä onnistunut kuin keväänkin!

Elokuu 2009
Esko on laitumella

Heinäkuu 2009
Esko on laitumella

Kesäkuu 2009
Vein Eskon laitumelle loppukuussa. On kova paikka joutua mussusta eroon, mutta saa nähdä, miten käy. Ei tämä ero kestä kuin sen pari kuukautta, mutta... On se iso aika olla erossa omasta kultamussukastaan! Koetapa itse päästää oma vauvasi niin monen kilometrin päähän orilaitumelle... Ypöyksin... Hylättynä...

Toukokuu 2009
Nyt on tämäkin chilipapu oppinut ratsun tavoille, mikä on suuri helpotus. Voin sanoa, että putosin viimekuun aikana hevosen selästä enemmän kertoja kuin olen tähänastisen urani aikana onnistunut yhteensä. No, laidunkausihan alkoi sitten sopivasti, toivon vain että Esko ei muiden nuorten kanssa hulluutellessaan unohda ihan kaikkea oppimaansa. Jos se ei enää tajua pohjeapuja tullessaan takaisin, palkkaan kyllä jonkun muun opettamaan orin uudelleen.
Rekisterinumero tuli hankittua nyt valmiiksi seuraavaa kisarupeamaa varten, eli ei tarvitse paperihommia murehtia kun kilpakentät syksyllä kutsuvat. KRJ painuu kohta lomalle, mutta sitä ennen voisi täällä meilläkin järjestää muutamat kouluratsastuskilpailut jotta Esko ja muu nuoriso tottuisivat hälinään paremmin - sitähän kun kisaamiseen kuuluu.

Huhtikuu 2009
Ei se ratsuttaminen niin hauskaa ole ollutkaan kuin kuvittelin. Eskolla on uskomattomat voimat ja koko ori on niin tempperamenttinen että välillä otamme kovaa yhteen. Muutaman kerran harjoituksissa ori alkaa tahallaan hankalaksi. Tänäänkin ollaan kahdesti menty pukkilaukkaa kentän ympäri. Enkä enää osaa edes laskea, kuinka monesti olen tässä kuussa pudonnut. Olen taitava ratsastaja ja kouluttaja - mutta tulen tarvitsemaan apua tämän uhmaikäisen orini kanssa. En silti pelkää ratsua ollenkaan: maastakäsin Esko on hyvin lempeä ja kultainen ja ratsastuksessakin selvästi varoo ettei satuta minua. Se haluaa vain leikkiä, mutta ei tunnu ymmärtävän että hennosta ihmisraukasta ei ole painimaan kookkaan, nuoren orin kanssa. Onneksi olen saanut loppukuusta kitkettyä Eskon kamalan tavan, pystyyn hyppimisen, pois aivan kokonaan!

Maaliskuu 2009
Voi meidän uutta vauvaa! Tämä Esko on voimakas, pulska ja oikein hyvännäköinen pikkupoika. Kova sisu löytyy ja lupaavasti voimiakin - olen niin ylpeä ensimmäisestä Visualizm-kasvatista! Emä-Berrykin on hoitanut varsaansa hyvin lempeästi, vaikkakin oli ensimmäisenä iltana niin kuolemanväsynyt että ihan itseänikin pelotti.
Esko tarhailee tyytyväisenä emänsä kanssa kunnes kasvaa isoksi - ja voi kuinka minä odotan pääseväni kouluttamaan tätä nuorta oria. Olen aivan varma, että tässä on uusi GP-tason kouluratsuni. Halkean ylpeydestä.