About the family

Competitions

Training

Babies

Dear-Y

Heinäkuu 2010
Kanna on laitumella.

Kesäkuu 2010
Kanna on laitumella.

Toukokuu 2010
Kannalla on tylsää. Olen ratsastanut sillä viimepäivinä, ja nyt on sen vapaapäivä. Se ei jaksa tehdä oikein mitään haassaan. Tamma viettää aikaansa vain portilla torkkumassa ja huutaa aina jokaisen ohi kävelevän ihmisen perään. Sitten se pettyy, kun kukaan ei oikeastaan huomioi sitä, ravaa hetken harmistuneena ympäriinsä ja palaa sitten takaisin portille masentumaan.
Onneksi vapaapäiviä on nyt vain yksi. Kukaan ei nimittäin kestäisi Kannaa tuollaisena. Tallikämpässä on käynyt aamusta asti tappelu siitä, kuka joutuu ottamaan kiukuttelevan ratsun sisään ja harjaamaan sen illalla. Minä se en ainakaan ole, koska olen pomo, ja minulla on valtuudet nakittaa sekin tehtävä muille.

Heinäkuu 2009
On niin ikävä laitumella laiskottelevaa Kannaa. Vaikka näen sen jokaisena päivänä, melkein itken aamuisin kun kävelen tallissa, jossa tyhjä karsina näkyy siinä kohdassa, jossa kuuluisi olla Kannan pää. Hiljaisuus kaikuu, ei suinkaan enää iloinen hörinä. En ymmärrä, miten kestän syksyyn saakka. Voikohan ikävään hukkua?
Ainakin Kanna nauttii olostaan ja on onnellinen. Laidunkaveriensakin kanssa tammakulta tulee hyvin toimeen. Minä olen ainoa, jolla on paha mieli neidon loman vuoksi...

Kesäkuu 2009
Siellä se kultimuru on laitumella. Aina se tulee takaisin tervehtimään, mutta se on niin onnellinen siellä omien kavereiden kanssa. Voi, kun Kannaa voisi pitää laitumella pidempäänkin. Jos se olisi kylmäverinen ja kestäisi yötä päivää näitä Saksan talvia, pitäisin sitä edes pihatolla. No, eihän meillä mitään pihattoa ole, mutta rakentaisin. Nyt sellainen vain on vähän turha, kun täällä meillä kaikki hevoset vain sattuvat olemaan liian vilukissoja sellaiseen.
Onneksi nyt kuitenkin on kesä, ja vaikka paarmat kiusaavat Kannaa, se saa silti leikkiä ulkona oikeiden heppakavereidensa mukana!

Toukokuu 2009
Vihdoin loma! Olen onnellinen! Se outo hevonen on nyt laitumella ja vaikka käyn katsomassa sitä päivittäin, en ota sitä lenkille mukaan. On kertakaikkiaan loistava tunne nollata stressipisteitä.
Muutaman kerran olen jäänyt viettämään aikaa Kannan kanssa. Teen tallin paperihommia laitumen aitaan nojaten, kun tammani syö pitkää heinää vierelläni ja välillä käy pyyhkäisemässä turpaansa hiuksiini. Kun katsoo näitä kukkasia ja laiduntavia hevosia, on vaikeaa uskoa että entisessä kotimaassani, Suomessa, ei ole vielä kesää, vaan kevään loppupuoli. Makoilen hevosineni täällä kahdenkymmenenviiden asteen lämmössä ja sukulaiseni huhkivat kymmenessä asteessa kotona toimistotöissä...

Huhtikuu 2009
Kuten viimekuussa sanoin, tavallinen treenikuukausi on meneillään. Emme me rinkiä pyöri haassa, emme tosiaankaan. Kahdesti viikossa on normaali koulutreeni, kahdesti kevyttä liikuntaa, kerran lomapäivä ja viimeisenä päivänä olemme ottaneet tavaksemme mennä raviradalle laukkaamaan täyttä päätä kunnonkohotukseksi. Kanna pitää vauhdista ja vaikka minua aluksi hirvittikin sen kaahaaminen, olen oppinut itsekin nauttimaan uskomattomasta nopeudesta.
Ensikuussa lähetän tamman hetkeksi lomalle laitumelle, mikä tekee hyvää meille molemmille. Kun en enää ole valmiiksi äkäinen Kannalle, jaksan keskittyä sen kanssa treenaamiseenkin paremmin. Noh, tämä hevonen ainakin osaa olla ärsyttävä välillä. Tai siis koko ajan.

Maaliskuu 2009
Muutama kisa ja kaksi sijoitusta. Ei paha puolikuntoisella ratsulla, ei ollenkaan paha. Eläinlääkärikäynnitkin ovat nyt historiaa, ja vaikka siihen upposi suuria summia, sain vakuutuksen kautta takaisinkin ihan mukavasti rahaa. Nyt ei tarvitse minunkaan syödä pelkkiä pikanuudeleita, aina välillä kun tuntuu että tämä Kanna tässä syö paremmin kuin minä ja käyttää kalliimpia vaatteitakin kuin minä. Mutta sitähän se hevosenomistajan arki on aina ollut, ellei satu olemaan miljonääri.
Koulutreeni on nyt astetta kovempaa kuin minä oikeasti jaksaisin vetääkään. Päivät ovat pitkiä ja raskaita, mutta tämä loppuu pian. Ensikuussa on normaali treenauskuukausi - ja sitten Kanna lähteekin jo laitumelle hetkeksi aikaa. Vaikka rakastan hevostani, minä todella tarvin nyt lomaa siitä.

Helmikuu 2009
No, en ole todellakaan enää yhtä huolissani kuin viimekuussa. Jalka paranee paljon nopeammin kuin kuvittelimme eläinlääkärin kanssa. Raskas treeni on toistaiseksi kiellettyä, mutta sitäkin saa alkaa harjoittamaan jo tämän kuun loppupuolella. Olen minä itkenyt ja raivonnut ja kironnut ja hakannut päätäni seinään tämän Kannan kanssa, mutta nyt se järjetön stressi alkaa helpottaa. Ihan oikeasti itkin helpotuksesta, kun eläinlääkäri sanoi jalan olevan jo täysin terve, mutta lihaksien edelleen hieman heikkoja levon jälkeen.
Olemme kävelleet paljon. Kanna ei ole saanut lepopäiviä ollenkaan, koska sen viikko koostuu vielä tässä vaiheessa yhdestä kevyestä koulutreenistä ja viidestä kävelylenkistä. Tamman kunto uhkaa laskea, mutta yritän ylläpitää sitä kiipeilemällä paljon neidin kanssa. No, ensikuussa ensimmäiset kilpastartit Kannan täälläoloikana - miten käynee?

Tammikuu 2009
Tottapuhuen ei hyvältä näytä tämä touhu nyt. Tamma loukkasi jalkansa pahasti tuossa alkukuusta, eläinlääkärimaksut ovat nousseet pilviin - ja Kannalla saa alkaa harjoittaa KEVYTTÄ liikuntaa vasta ensikuussa! Kukaan ei voi uskoa, miten stressaan. Ei tässä ole liikaa ylimääräistä rahaa upottaa yhteen hevoseen, kun noita muitakin täällä parveilee ja niitä pitää rokottaa ja lääkitä joka toinen päivä kun kilpailevat joka puolella ja ylittävät valtionrajoja vähän väliä.
Jos minä en voi ratsastaa Kannalla kunnolla maaliskuuhun mennessä, minä aivan varmasti myyn sen.

Joulukuu 2008
On siinä aina hommaa, kun uusi hevonen astelee talliin. Tällä kertaa se uusi hevonen oli kuitenkin Kanna, nuori mutta erittäin säyseä neitokainen, joka ei tuota kenellekään ongelmia. Kanna ei ole yhtä taitva ratsu kuin Vellu koulupuolella, mutta ei se pahasti jää kakkoseksikaan. Kanna, toisin kuin Vellu, on erittäin pehmeä ja joustava ratsastettava eikä vaadi samanlaista täsmällisyyttä siltä selässäistujaltaan kuin tämä Vellu-poju. Olen hyvin utelias ja odotan paljon uuden tammani tulevaisuudelta. Se on nuori ja terve, siitä voi tulla vaikka mitä!
Kohti kisakenttiä, Kanna!