About the family

Competitions

Training

Babies

Dear-Y

Maaliskuu 2011
Se pomppi. Se potki. Se repi narua niin, että se oli pakko päästää irti. Se oli meidän Oopi tulopäivänään, ja kaduin, että ostin sen. Se tuntui heti alusta asti vihaavan joka ainoaa meistä, ja tuhoavan paikan alle tunnissa. Lopulta me kuitenkin saimme sen kiinni. Illalla se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eläinlääkäri tutki Oopin seuraavana päivänä, ja se oli satuttanut itsensä joko kuljetuksessa tai riehuessaan. Todennäköisesti se oli horjahtanut autossa pitkällä matkalla, saanut kipeän haavan kylkeensä ja hurjistunut täysin, koska oli kipeä ja uudella tallilla. Ja oikea onkin se oletus: Oopi ei ole sen päivän jälkeen aiheuttanut ainoatakaan ongelmaa.
Oopi ei harjoittele vielä kilpailuita varten, vaan parantelee viiltohaavaansa vielä. Ihmisiä kohtaan se on rauhoituttuaan ollut erittäin ystävällinen, oikea malliesimerkki kouluratsusta. En enää kadu rahtuakaan tämän pollen tuomista maahan - se on paras, joka meillä on!