Runtum Falkenstein, info

Zurück järjestää mahdollisuuden rauhalliseen minivaellukseen kauniilla Saksanmaalla. Tarkoituksena on edetä melko rauhalliseen tahtiin Alppimaisemissa Falkensteinin ympäri ja jatkaa kiertelemään Inzellin kauniissa, neljän ja puolen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa. Seuraavaksi infoa.

Info!
- Pvm 011209, lähtö noin kello 13 Zurückin pihasta
- Ilmoittauduttava viimeistään 301109:
* Osoitteeseen neovisual@veritiara.org, sivun alareunassa löytyvien ohjeiden mukaan
- Mukaan vain maasto- ja liikennevarmoja, yli 4v, terveitä, perus hyväkuntoisia hevosia. hevosten on myös ehdottomasti tultava toimeen muiden hevosten ja eläinten kanssa.
- Ponillakin saa osallistua, mutta harkitse tarkkaan. Jos muut hevoset hölkkäävät, pieni poni joutuu juosta lujaa. Jaksaako se?
- Mukaan max 15 osallistujaa vetäjän lisäksi
- Mukaan saa ottaa esim koiria juoksemaan vierellä, jos ne osaavat käyttäytyä hevosten ja muiden eläinten kanssa! Ilmoita tällaiset lisäosallistujat pilkulla erotettuina, linkitettyinä hevosen perään. (Ilmoittautumisohjeita sivun alareunassa.)
- Järjestäjä kirjoittaa jokaiselle osallistujalle kommentin. Itsekin saa kirjoittaa matkastaan tarinan, mutta se ei ole pakollista.

The story
Falkenstein-reissu kestää rennosti ravaten, kahdesti reippaasti laukaten ja paljon rauhallisesti kävellen noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen hevoset sidotaan hetkeksi puiston reunaan niitä varten sinne pystytettyihin pilttuuntapaisiin. Huomaa, että hevoset joutuvat olemaan hyvin lähekkäin, erotettuina toisistaan vain matalalla, ohuella seinällä, valitse siis sellainen hevonen, joka kestää tämän. Ihmiset puolestaan leiriytyvät puistoon syömään eväitään. Kaikille on varattu kahvia, mehua ja eväsleipä, mutta muu ruoka ja juoma on tuotava itse. Hevosille on varattu vettä ja säilöheinää.

Paluumatkalla hevoset joutuvat ylittämään leveän autotien, jossa on liikennettä kuitenkin vain satunnaisesti. Suuntaamme kohti Inzellin keskustaa. Autoja siellä kulkee vain vähän, ja kuskit osaavat ottaa hevoset huomioon. Pelottavampi asia on eläinten kannalta se Inzelliläisten elukoiden paljous. Kauppojen takana laiduntaa lehmää, hevosta ja lammasta, ja melkein joka pihassa tuntuu kotkottavan yksi tai useampi kana. Valitse siis rohkea hevonen, joka selviytyy tällaisista yllätyksistä.

Kaupunkipätkää kestää puolisen tuntia. Sen jälkeen jatkamme hiekkatien reunaa kohti Zurückia. Satumme paikalle noin kello 16, lehmien lypsyaikaan. Inzellissä ne vaeltavat itse kotiin ritilöin reunustettua tietään. Ne eivät häiritse hevosia, vaan kiertävät kaukaa niihin täysin tottuneina, mutta suurin osa rauhallisistakin hevosista varmasti hätkähtää lehmien ohittaessa metrin päästä vapaina. Tällöin kannattaa ohjata hevonen niitylle tien viereen riehumaan, eikä jäädä jonoon lietsomaan yleistä paniikkia. Lehmävirtaa ei kauaa kestä, ja myöhemmin sitten voi ravata loput letkasta kiinni.

Noin kello 17 olemme selviytyneet takaisin Zurückiin kameroiden muistikortit täydempinä ja hevoset sekä muut eläimet väsyneempinä. Jokaiselle hevoselle on varattu Zurückista pieni haka ja yksi karsina lepäämistä varten, ja retken hintaan sisältyy myös täysihoito hevoselle yhden vuorokauden ajaksi. Päärakennuksessa on ihmisille tarjolla päivällinen. Jos matka on pitkä, suuressa päärakennuksessa on tilaa myös levätä yön yli jossain tyhjistä makuuhuoneista.

  Who's in?

Horses and riders
Vetäjänä Ban - Corbin Bex
Me Rexin kanssa olemme nähneet tämän maastolenkin melkein joka päivä koko orin eliniän ajan, ja ei siinä mitään ihmeellistä tälläkään kertaa ollut. Kuten aina, musta Rex kavahti hieman liian lähelle tunkevia lehmiä, mutta muuten käyttäytyi hyvin rauhallisesti. Kumpikin meistä ainakin nautti matkasta, ja sehän se pääasia on. Seurakin oli erittäin hauskaa, ja retki kokonaisuutena onnistunut. Hauskaa me pidimme. Toivottavasti tavataan seuraavalla kerralla!

- Frida - Lovely Boy F
Fridan ja Boyn lenkki oli näin sivusta katsottuna erittäin rauhallisen oloinen. Loppumatkassa vastaan tulleet lehmät olivat kyllä aikamoinen yllätys orille, mutta ei siinä pahasti sattunut. Hieman levoton hirnahdus pääsi, mutta kun muutkin hevoset jonossa lönköttivät pirteinä, kiinnostuneina mutta rauhallisina, seliytyi Boykin vain pienellä adrenaliinisysäyksellä. Ori tuntui nauttivan maastoretkestä hieman erilaisissa maisemissa, eikä ratsastajankaan kasvojen ilme retken päätyttyä hapan ollut.

- Adrianne - Valentiina
Valma taisi nauttia vaihtelusta, ja ehkä juuri siksi sillä oli kovasti meno päällä. Lumikin taisi olla iloinen yllätys tammalle, näin korkealla kun sitä on jo ihan mukavasti. Mikään kana tai haassa möllöttävä, karvainen lehmä ei ollut yllätys Valmalle, mutta poni säikähti kyllä kovasti irtonaisena vastaan tallustavia vuoristolaislehmiä. Kaupunkipätkä kuitenkin meni harvinaisen hyvin, vaikka ohitse kulkikin kaksi suurta työhevosta kärryjen edessä. Isojen hevosten vauhdissa itsensä uuviksiin riehunut tamma oli tallille tultaessa melko väsynyt, mutta selvästi onnellinen.

- Tuire N. - Casparus v.d. Sneek *
Heti kolmantena jonossa kulkevalla Kasperilla tuntui ainakin energiaa riittävän vaikka koko porukalle jakaa. Vaikka ori jaksoikin ihmetellä tyytyväisenä vuoristomaisemia ja tervehtiä tavallisen omakotitalon takapihalla nuokkuvia pikkuruisia shetlanninponeja äänekkäällä hirnahduksella, laukkapätkä tuntui olevan sen suosikki. Lehmät vähän Kasperia kavahduttivat, ehkä lukumäärällään tai koollaan, mutta hetken jonon ulkopuolella rauhassa katseleminen auttoi, ja sitten ratsukko pystyikin jo palaamaan paikalleen jonossa.

- kuusnelonen. - Tyson SWE *
Toisena jonossa viihtynyt Taisto oli todellakin menevä ja rohkea kaveri koko retken ajan. Se ei hätkähtänyt autoja, ei vuorilta valuvaa lunta, ei ulkona möllöttäviä lehmiä eikä edes suoraan sen jalkoihin juossuta, ruskeaa, hulluna huutavaa kanaa. Vastaan vapaina kävelevät lehmät kuitenkin taisivat näyttää leikkikavereilta, koska ratsastajalla oli täysi työ pitää lehmiin päin puoltava ori ruodussa. Laukkapätkillä taas vauhtia löytyi, ja minä ressukka, jonon kärjessä oppaana toimiva olin jäädä alle. Onneksi mitään ei tapahtunut, ja kaikki tuntuivat nauttivan retkestä.

- bill - Sxxmachine
Varmajalkaiselle ja kestävälle Sxxmachinelle vuoristomaisemat ja hieman ohut ilma eivät olleet ongelmia. Se jaksoi muiden mukana ja uusia asioita kohdatessaan tuntui olevan enemmänkin kiinnostunut kuin säikähtänyt. Muutaman muun hevosen hätkähtäessä jonon keskelle kaupungissa rynnännyttä kanaa, tämä tamma otti vain korvat hörössä raviaskeleita suoraan päin. Ongelmia olivatkin vain rauhassa tauon ajan odottaminen ja kaupungin itäpuolella astaan tulevoen työhevosten kanssa riitaa haastamatta oleminen. Suuret hevoset vetivät kärryjä porukastamme piittaamatta, mutta Sxxmachine halusi ensin tutustua ja kavereiden väliinpitämättömyyden takia sitten purra. Tallille kuitenkin selvisi koko kööri ehjänä ja onnellisena.

- Mörö - Serafisk NB *
Jonon keskivaiheilla sitkeästi kulkenut Frisse-poni osoitti pesevänsä ainakin puolet suuremmista hevosista kestävyydessä mennen tullen. Vaikka ilma oli jonkun verran sitä suomalaisten mukaan normaalia ohuempaa ja polku paikoittain huonokuntoista, ravasi tamma tasaisesti ja kompuroimatta. Mikään matkalla nähtykään ei tätä ponia tuntunut pahemmin järkyttävän, vaikka varsinkin lehmiä ratsu katseli kiinnostuneena. Frissestä sai sellaisen vaikutelman, että se nautti retkestä paljon, vaikka se tallille palattaessa olikin väsynyt.

- Snniif - Lakean Vinteli
Vaikka Lilli näytti melkein nukkuvan Zurückin pihassa, se oli erittäin kiinnostunut itse retken aikana kaikesta. Tämä suomalainen tuskin olikaan aikaisemmin nähnyt Saksan alppimaisemia, ADHD-kanoja tai karvaisina möliseviä lehmiä. Pikkuruisissa shetlanninponeissa omakotitalon takana Falkensteinin itäpuolella sen sijaan oli jotain tuttua, ainakin tamma hirnui niille. Pelkoa ei herättänyt mikään eläinmaailman ihme, mutta tietä ennen kaupunkiosuutta ylittäessämme ohi ajanut traktori sai Lillin hieman hypähtämään. Kokonaisuutena tamma kuitenkin käyttäytyi ja suhtautui paremmin kuin hyvin.

- feiarth - Die Seele
Kotinurkilleen Saksaan vierailemaan palannut Siili käyttäytyi kuin kauan kadoksissa ollut sukulainen. Ehkä se muisti varsa-aikansa, ainakin silloin tällöin ilmoille päästellyt tervehdyshirnahdukset olivat sen verran äänekkäitä. Vaikka tamma onkin jo aikuinen, sen käytös toi mieleen leikkivän pikkuvarsan. Asiat eivät tuntuneet olevan uusia ja ihmeellisiä samalla tapaa, kuin muille hevosille, mutta silti erittäin kiinnostavia. Siilin hirnahdus kuulosti enemmän ihmisen naurulta kuin hevosen ääneltä, kun se oli ehtinyt kaupunkiin asti ja moikkasi vastaantulijoita, kahta kärryjä kiskovaa työhevosta. Vauhti oli päällä laukkapätkien aikana, mutta ainakin Siili tuntui koko reissun ajan erittäin pirteän ja onnellisen oloiselta.

- Jusu - Piece of Heaven
Pico-ori kuului iloisiksi ja vauhdikkaiksi luokittelemiini hevosiin. Se vaati vähän rauhassa tarkastelua ennen uusien juttujen, kuten lehmien ja kanojen kohtaamista, mutta meni lopulta nätisti. Vapaana kulkevien lehmien ohiryntäys oli kuitenkin orille liikaa ja se joutui poistumaan jonosta sivummalle rauhoittumaan. Hetken kuluttua hevonen uskalsi jatkaa hieman arastellen, mutta kuitenkin rauhassa myös lehmäporukan ohitse. Kaupungilla taas pelottivat epätasaisia katukiviä vasten kopisevat omat askeleet, mutta niihin rohkea hevonen tottui jo sata metriä kopisevana kuljettuaan. Laukkapätkillä vauhtia riitti, mutta Pico pysyi kuitenkin käsissä aivan hyvin. Ori kulki niin hienosti ja reippaasti, että ainakin minä olisin siitä ehdottomasti ylpeä, jos sen omistaisin.

- Gems - Valéria NON *
Jonon keskikohtaa hieman edempänä retkeillyt Mikla piti paljon saksanreissustaan. Tammasta sai retken jäljiltä sellaisen kuvan, että se on hyvin herkkä ja säyseä kaveri, joka jaksaa yrittää paljon miellyttääkseen lempi-ihmisiään. Vaikka röyhkeäasti ammuvat lehmät katselivat laitumelta ja tulivat vielä loppumatkasta tiellä vastaankin, Mikla pysyi jonossa ja meni ohi, vaikka siitä näkikin, kuinka vähän pelotti. Jonoon päätä pahkaa ryntäävää kanaa tammaraukka säikähti oikein kunnolla, mutta yllätyin suuresti, kun se ei purkanut paineitaan pukilla tai taaksepäin potkaisemalla. Eniten ällistyin, kun laukkapätkällä ryntäämään lähtenyt ratsu päätti yhtäkkiä sittenkin kuunnella ratsastajaansa ja hillitsi itsensä täysin, vaikka olikin jo menossa kaula suorana ja korvat luimussa. Tämä tamma on kuin tehty Intzellin yllättäville maastoretkille.

- Shanway - Snehvid Januar
Tanskalainen Januar pääsi käymään syntymäkotinsa naapurivaltiossa maastoilemassa. Oletin etukäteen kauniin tamman olevan oikea hienohelma, enkä paljon erehtynyt. Neiti tuntui säikähtävän jokaista uutta ja yllättävää asiaa, mutta pysyi onneksi kiltisti paikallaan jonossa - aina siihen asti, kunnes lehmät tulivat vapaina vastaan loppumatkasta. Tamma oli pakko ohjata pois muiden läheltä ja pellolle, ja siellä se pukittikin sitten kunnolla ja otti omin päin laukalle muutaman kerran ennen rauhoittumistaan. Lehmien kadottua mutkan taakse neiti värisytteli vielä hetken lihaksiaan silmät suurina ja pää pystyssä, mutta onnistui sitten rentoutumaan. Yleisesti ottaen kaunis hevonen kuitenkin nautti retkestä, rauhallisia osuuksia kun oli niin paljon.

- Heidi M. - Austin Powers
Austin se nauratti muiden ratsukoiden ihmisosapuolia oikein kunnolla retken aikana. Se ei säikkynyt mitään, mutta näytti muutaman kerran niin totaalisen hömistyneeltä, ettei hevosen naaman uskoisi sellaiseen ilmeeseen pystyvän. Koska Austinin temppuilu ei ollut hysteeristä tai vaarallista, oli yksinkertaisesti hauskaa katsella, kuinka se nosteli kummastuneena kopisevia kavioitaan erityisen korkealle sillalla, hyppi siksakkia umpihangessa ja hirnahti kunnon röhönaurun tiellä vastaan käveleville lehmille. Jonoon kahvilan pihan takaa sännännyt kana vähän järkytti oria, mutta haistamaan se kuitenkin pian kumartui, eikä säpsähtänyt edes siitä seurannutta motkottavaa kaakatusta. Ainakin Austinin itsensä näkökulmasta retki oli varsin hauska ja onnistunut.

- Nonsku - Weybridge's Thousand Rubies
Kotosaksassa lenkin tehnyt Riia-tamma sulautui oikein hyvin paikoittain vaikeille poluille vuoristomaisemaan, ja onnistui näyttämään koko ajan siltä, että kaikki jutut olisivat kiinnostavia, mutta silti tuttuja. Lehmät ja kanat neiti hyväksyi oitis osaksi Intzelliä, mutta autotietä ylittäessään ratsu säpsyi hieman traktoria. Kopistessaan kaupungilla eteenpäin katukivillä hevonen suvaitsi jopa hirnahtaa pienen tervehdyksen kahdelle työhevoselle, jotka repivät kärryä ylämäkeen meitä vastaan. Loppumatkasta tamma oli hyvin väsynyt, ja vaatiikin varmasti ekstralepoa retken jälkeen, mutta iloinen siitä ainakin tuli.

- Pihlaja - Simply Clever
Itsestään hyvin varma Lettu oli oikea ässä tässä vieraassakin maastossa ja nostinkin sen oman pääni sisässä ykköshevoseksi sekä varmoissa askelissa että rauhallisuudessa. Terveen hevosen tapaan Lettukin toki reagoi uusiin asioihin, mutta ei saanut aikaan hysteeristä kohtausta tai adrenaliinirysäystä kertaakaan. Edes vastaan loppumatkasta lönkyttänyt lehmäporukka ei pahemmin säikäyttänyt. Kaupungilla ori oli kiinnostunut uusista hajuista, ja puolsikin sen vuoksi kovasti Müller-kaupan, pienen leipomon ja Edeka-kaupan kuistissa sijaitsevan leipäosaston suuntaan. Pieni muistutus jonossa pysymisestä auttoi, joten Letun pieni sekoilu oli pelkästään huvittavaa. Yleisesti koko reissu oli onnistunut.

- suvi - Emanuel xx *
Viimeisenä tarponut Manu todella päätti kiihdyttää ensimmäisessä laukkapätkässä itsensä ja ratsastajansa kunnon vauhtiin. Ori oli muutenkin koko ajan menossa ja kovaa, mutta pysyi aivan hyvin käsissä. Kana se hieman tuppasi järkyttämään kaupungin puolella, mutta kaikesta, lehmistäkin ori selvisi aivan hyvin. Sydämentykytyksiä näytti aiheuttavan myös vanha, kapeahko, kopiseva silta, mutta kun muut hevoset menivät siitä tyynesti, päätti Manukin näyttää olevansa rohkea mies. Perillä tallilla ratsukko näytti olevan hyvin väsynyt, syynä kenties ohut ilma, pitkä ratsastus tai Manun muutamat tempaukset matkan varrella.
Suvi kertoi reissusta itsekin loistavan tarinan:

Olin aivan innoissani! Nica oli ilmoittanut minulle mahdollisuudesta lähteä kisamatkan kisojen jälkeen rentoutumaan maastoretkelle, joka oli järjestetty Zuruckin maastoissa, Saksassa. Manullekin vähän erilainen liikutus tekisi hyvää, olihan se mennyt koulua viimeiset päivät ykköspalkintoja haalimassa. Ihan hyvinhän kaikki oli mennyt, kotiin viemisenä Nica ja Manu olivat metsästäneet kaksi kakkossijaa kolmista kilpailuista.

Saavuimme Zuruckin pihaan puolenpäivän aikoihin. Nica lähti oitis metsästämään tallinomistajaa ja kysymään lisäohjeita, kun minä jäin Manun luokse ja otin sen ulos autosta. Parin tunnin matkan jälkeen kävelyttelin sitä pihamaalla ja kimoherra oli yllättävän rauhallinen. Kohtapuoliin Nica tuli takaisin ja kertoi retkisuunnitelmasta. Porukka oli lähdössä matkaan yhden aikoihin, joten rupesimme laittamaan ratsuani kuntoon.
Tietenkin koulukisojen takia meillä oli mukana vain koulusatula ja kanget, joten niillä oli sitten mentävä.
"Saat sitä paremmin kiinni, jos se lähtee ryntäilemään." Nica huomautti. Hymyilin ja nostin satulan Manun selkään. Hevonen hörisi katsellessaan ympärilleen ja kiinnitti kaiken huomionsa paikalle saapuviin hevosautoihin, joista purettiin ulos erinäköisiä hevosia, jotka olivat kaikki uusia tuttavuuksia Manulle.

Yhden aikoihin minä ja Manu olimme valmiina. Kipusin orin koulusatulaan ja laitoin jalustimia vähän lyhyemmälle, kuin ne millä olin loppuverrytellyt Manun toissapäiväisissä kisoissa.
Retkellä lähtevä joukkio kerääntyi etupihalle ja joukon johtaja jakoi viiimehetkenohjeita ratsukoille. Retkeilijät asetettiin jonoon ja olin varma, että nähtyään kouluvarusteisella hevosellani vetäjä sai pidellä naurua. Ilmeisesti Nica oli pyytänyt paikkaa melko perältä ja meidät passitettiinkin viimeiseksi, mikä kelpasi minulle enemmän kuin hyvin.
Lähdimme matkaan käynnissä. Johtohevonen käveli reippaasti, joten rakoa jäi aina joidenkin hevosten väliin. Edessämm oleva ratsukko hidasteli ja Manu sai ensimmäisen mahdollisuutensa aloittaa pelleilemisensä Läpsäytin Manua ohjilla saadakseni sen käyttäytymään. Välillä ravailimme tietä pitkin ja sitten taas piti laskea käyntiin, kun lähdimme kulkemaan polkua pitkin.
45 minuutin ratsastuksen jälkeen Ban ilmoitti, että kohta tultaisiin leveämmälle tienpätkälle, jossa voitaisiin antaa hevosten laukata hieman pidempi pätkä. Ilmeisesti tartutin innostukseni Manuun, joka alkoi steppaamaan välittömästi. Pidätin Manua rystyset valkoisina seuraavat 100 metriä ja kun pääsimme kääntymään leveämmälle, pehmeämmälle tielle Ban antoi lähtömerkin. Hevoset ampaisivat matkaan edellä, mutta tiesin, että Manu pinkoisi minkä jaloistaan pääsisi ja yrittäisi jopa muiden ohitse. Se huono puoli entisillä laukkureilla oli. Niinpä jatkoin pidättämistä. Manu nosti paikallaan laukan ja oli valmiina tekemään jo piruettiakin, kunnes annoin Manun mennä, sillä muut hevoset olivat jo jonkin matkan päässä.
Manu ampaisi matkaan välittömästi. Se kiihdytti vauhtiaan ja minun auttoi vain istua kyydissä. Olimme menneet viimeksi tätä vauhtia kotitallin raviradalla, sillä en ikinä antanut Manun päästä täyteen vauhtiin maastossa, vaikka joku yllyttäisikin.

Saavutimme muut hevoset ja sain kiskoa ohjista ja yrittää ohjata Manua toisen hevosen perään, jotta se ei lähtisi pinkomaan muiden ohi. Sainkin käyttää siihen kaikki taitoni.
Lopulta aloimme hidastaa vauhtia. Manukin laski lopulta raviin mentyään muiden ravatessa pitkän matkaa koottua pikkulaukkaa pärskyen tavattomasti. Lopulta joukko laski käyntiin, jolloin Manukin rauhoittui. Jatkoimme pyrähdyksen jälkeen käyntiä eteenpäin melko rauhassa..

Loppulenkki ja toinen laukkapätkä mentiin varsinkin hieman rauhallisemmin ja hallitummin. Silti minusta tuntui, että Manu oli koko ajan säntäämässä eri suuntaan. Olin menettää sen kanssa hermoni joka toinen sekunti, ja olin onnellinen siitä, että sille oli jätetty kanget suuhun.. oli edes jotain pitoa.

Sitten saavuttiin puistoon. Porukka laskeutui ratsailta ja hevoset laitettiin väliaikaispilttuisiin, juotettiin ja tarjottiin heinää. Näyttihän se kelpaavan kaikille.
Itse ratsastajat sitten menivät kaikki piknikille. Kyllä minulle kelpasi kupillinen kahvia ja eväsleipä, sillä ratsastaessa oli tullut nälkä. Samalla sain lepuutella kramppaavia käsivarsiani.

Reissu jatkui kohti kaupungin keskustaa. Autojen kanssa Manulla ei ollut ongelmia, mutta auta armias kun joku valkoinen ja kotkottava olio lehahti tien sivussa olevan talon pihassa. Eikös Manu hypännyt sivulle ja veti sitten komean pukin. Kotona se olisikin voinut naurattaa yhtä jos useampaakin tallilaista, mutta nyt minulla oli niin väsynyt olo koko Manun kanssa tappelemisesta, että sain hillitä kieleni olematta kiroilematta. Kuka olisi arvannut, että matkalla saisi tehdä tuttavuutta kanoihin?
Kaupunkipelleilyä kesti puolisen tuntia ja mitäs sen jälkeen sattuikaan tulemaan vastaan.

Nähdessäni lehmät kulkureitin vierellä olin ehkä itse enemmän paniikissa Manun puolesta kuin Manu. Ilmeisesti kaiken riehumisensa jälkeen hevonen ei päättänytkään pelätä lehmiä, niin kuin muutama muu hevonen edempänä jonossa. Huokaisin helpotuksesta.

Zuruckissa meitä olivat vastassa nica ja tallinomistaja. Tervehdimme heitä iloisesti, mutta väsyneinä. Olihan se ollut ihan mukavaa, vaikka rentouttava maastoretki oli käsite, jota ei voinut käyttää tässä yhteydessä. Olin kuitenkin nauttinut maisemista, niitä ei edes Manun pelleily ollut voinut pilata!

Running with us
This One, Mai Tai Ahihi, Hübsch Gesang

How to get in?
Jos haluat mukaan, mailaa osoitteeseen neovisual@veritiara.org otsikolla "Zur, maasto 0112" ja kerro seuraavat asiat vapaassa muodossa.
- Osallistujan nimi
- Hevosen nimi ja osoite
- Mahdollista erityishuomioitavaa (ruokavaliot, jokin tietty paikka letkassa hyvä/huono, pelkää jotain tiettyä... ...)
- Tuotko mukaasi esimerkiksi koiran tms kirmaamaan hevosten mukana? Ilmoita nimi ja osoite
- Muuta?

Ilmoittautumisten oltava perillä viimeistään 301109

ulkosun ja kuvan © Eveliina K 2007   kuvien © Oresama/Zurück
Luvaton kopiointi on rikos !