Frillensee, info

Zurückissa reissataan taas. Toisin kuin viimekertainen, rauhallinen Runtum Falkenstein, tämä reissu ei ole sunnuntairatsuille. Allekirjoittanut itse on ensimmäistä kertaa teininä Inzellissä vierailtuaan pyörtynyt saman viikon aikana kahdesti polulle, ensin polkupyörällä ja sitten hevosen selässä. Perusterve ratsastuskuntoinen selviää reissusta kuitenkin varmasti hyvin, ja välillä voidaan pysähtyä lepäämään tai kääntyä kokonaan takaisin. Hevoselta sen sijaan vaaditaan hyvää kuntoa, hyvää hapenottokykyä ja keskimääräisen vahvoja lihaksia. Tällä kertaa mukaan ei voi lähteä ollenkaan pienillä poneilla, ja suosittelen myös herkkien täysiveristen mukaan ottamisen miettimistä vielä uudemman kerran. Mukaan kuitenkin suosittelen lähtemään jo pelkkien maisemien takia - Falkenstein ei ollut mitään verrattuna Frillenseehen. Seuraavaksi silti info.

Info!
- Pvm 121209, lähtö noin kello 13 Zurückin pihasta
- Ilmoittauduttava viimeistään 111209:
* Osoitteeseen neovisual@veritiara.org, sivun alareunassa löytyvien ohjeiden mukaan
- Mukaan vain maastovarmoja, terveitä, hyväkuntoisia hevosia. Hevosten on myös ehdottomasti tultava toimeen muiden hevosten ja eläinten kanssa. Valmistaudu antamaan hevoselle ainakin pari vapaapäivää näin raskaan vaelluksen jälkeen.
- Pikkuponeja ei oteta mukaan niiden oman terveyden vuoksi. Kylmäverinen taitaa olla tähän tarkoitukseen paras ratsu, mutta puoliverinenkin selviää varmasti hyvin. Täysiveristen kanssa jätän harkinnan omistajille: matka kestää kauan, koko ajan on kannettava ratsastajaa ja varusteita, ilma on ohutta ja sää taitaa olla aika kylmä.
- Mukaan max 10 osallistujaa vetäjän lisäksi
- Mukaan saa ottaa esim koiria juoksemaan vierellä, jos ne osaavat käyttäytyä hevosten ja muiden eläinten kanssa! Ilmoita tällaiset lisäosallistujat pilkulla erotettuina, linkitettyinä hevosen perään. (Ilmoittautumisohjeita sivun alareunassa.)
- Varaa hevoselle mukaan satulan taakse lämmin loimi. Kannattaa harkita myös ylimääräisten vilttien ottoa sekä itselle että hevoselle. Riimu on ehdottomasti jätettävä suitsien alle, eikä varariimukaan pahaksi ole. Ainakin yksi naru myös mukaan.
- Järjestäjä kirjoittaa jokaiselle osallistujalle kommentin. Itsekin saa kirjoittaa matkastaan tarinan, mutta se ei ole pakollista.

The story
Frillenseelle ei ole Zurückista pitkä matka, mutta reissu tulee kestämään kauan. Upeita maisemia ehtii ratsastaja aivan varmasti ihailemaan, mutta hevonen joutuu koville alkumatkasta. Koko reitti on tasaisen tappavaa ylämäkeä pari kilometriä, ja sitä kävellään ja ravataan rauhassa. Viimeinen puristus on fyysisesti haastavin, koska se ylämäki on jyrkkää ja melkoisen pahassa kunnossa. Siinä vaiheessa ratsastajan on laskeuduttava alas hevosensa selästä ja talutettava lemmikkiään varovasti. Tämä pätkä edetään erittäin hitaasti ja pysähdellen, koska rynnäten kulkien kapeahko, luminen vuoristotie on hyvin vaarallinen. Mitään hätää ei ole, jos ratsastajat kuuntelevat ohjeita ja antavat hevosilleen tarpeeksi aikaa.

Menomatkalla pysähdytään kahdesti, useamminkin, jos tarvetta ilmenee. Tauot ovat lyhyitä, noin vartin pituisia, mutta silti hevosille on ehdottomasti nostettava loimi tai viltti selkään. Hevosille ei tarjota syötävää, ja juodakin niiden kannattaa antaa vain vähän. Ihmisille sen sijaan on kahdelle pysähdykselle varattu kuumaa juotavaa. Vesipullo on kuitenkin parasta pitää käsillä satulassakin.

Kahdella pysähdyksellä matka Frillensee-järvelle kestää noin kaksi tuntia. Perillä hevoset loimitetaan lämpöisesti ja sidotaan väliaikaisiin, tllipoikien aiemmin kyhäämiin pilttuisiin niin, että liikkumavaraa jää mahdollisimman paljon. Matka takaisin on huomattavasti kevyempi, eikä missään nimessä vedä hevosia piippuun asti, joten nyt niille voi antaa paikalle varattua säilöheinää tai kuivaheinää, kunnolla vettä ja ehkä muutaman omenankin omistajien harkinnan mukaan. Paikalta löytyy myös jonkin verran kauraa ja lesevärkit, mutta kannattaa ennemminkin tarjota ratsuille välipalaa kuin täysi ateria, omistaja kuitenkin harkitsee itse. Koirien välipala löytyy mökistä tien viereltä, ja suosittelen ruokkimaan piskejä mielummin sisätiloissa, siellä kun on vähemmän tilaa ja valoa varastaa kavereiden ruoka ja tapella.

Suosittelen lämpimästi kameran aktiivista käyttöä Frillenseellä. Harva ratsastaja kuitenkaan enää palaa tälle paikalle myöhemmin, ja näkymät ovat henkeäsalpaavan kauniit. Pieni vuoristojärvi peilijäässä, heijastamassa ympäröivät vuorenhuiput, joka puolella vuorenrinnettä koristeltuna lumella, vahvoilla puilla, ratsastamallamme kapealla tiellä ja muutamalla lepopaikalla. Valokuvaamisen jälkeen tien vieressä sijaitsevasta mökistä löytyy kuumaa kanakeittoa á la Ban, kahvia, mehua ja maitoa. Koska paikalla on tarkoitus viettää vähintään tunti, ruuan jälkeen ehtii lepäilemään tai hevosia rapsuttelemaan, ja sitten uudelleen vielä pullaa syömään ja kahvia litkimään. Valitettavasti luistelu ei ole mahdollista heikolla jäällä, mutta mökkiin tuoduilla minisuksilla voi päästää menemään loivimpia, lyhyitä rinteitä kohti järveä.

Lähtemisen kanssa ei ole kiirettä. Hevosia voi talutella, jos kylmä uhkaa loimista huolimatta, ja itse pääsee mökkiin sulamaan. Koirat ovat myös tervetulleita sisätiloihin. Lähdemme takaisin sitten, kun vuoristojärvi ei jaksa enää kiinnostaa.

Paluumatka on huomattavasti menomatkaa helpompi. Ensimmäiset puoli kilometriä on syytä taas taluttaa hevosia, mutta tämä mäki on kiivettyä paljon loivempi ja sileämpi. Vaaraa ei ole ratsastamisestakaan, mutta taluttaminen säästää varsinkin hyppääjähevosten etupolvia. Pian mäki tasaantuu kunnolliseksi, ratsastettavaksi ja kilometrin käyntipätkän jälkeen voimmekin nostaa reippaan ravin. Matkalta löytyy myös yksi Zurückin pelloista, joka on aivan tätä päivää varten puolittain lumesta aurattu. Siinä voi laukata kunnolla ja kovaa, muutama ratsukko kerrallaan.

Zurück häämöttääkin Falkensteinin kupeessa, aivan pian pellon takana. Jälleen jokaiselle hevoselle on varattu vuorokaudeksi sekä haka että karsinapaikka täsyhoidolla, ja siellä kauempaa tulleet voivat lepuuttaa varmasti todella väsyneitä, mutta onnellisia ratsujaan. Kaikille ihmisillekin on tilaa yöksi jäämiseen, joskin porukkaa joudutaan vähän jakamaan päärakennuksen vapaisiin makuuhuoneisiin ja leiritiloiksi tarkoitettuihin mökkeihin. Toisesta maasta saapuneille on pidempikin jääminen mahdollista, joissain tapauksissa matkareittien takia välttämätöntä.

  Who's in?

Horses and riders
Kärjessä tallilta Ban - Phoebe LOCK
Minulle ja Beebelle reissu oli yhtä raskas, kuin niillä kahdella aikaisemmallakin kerralla, kun olemme täällä olleet. Onneksi tammalla on hyvät hermot, eikä se loukkaantunut joutuessaan tekemään kunnolla töitä. Tällä kertaa kaikki muutkin selvisivät omin avuin vaikeasta vaelluksesta eikä Beebeä tarvittu avuksi vetämään ketään, vaikka siihenkin varauduttiin. Ilmakin oli kaunis ja kirkas, vaikka pakkastakin oli parikymmentä astetta. Emme me Beeben kanssa jäätyneet, vaatetta kun oli molemmilla päällä niin paljon. Takaisin tultiin niin, että tammalla oli loimi satulan alla, kun se vähän karvojaan värisytteli...

- Kettunen - Cassini Nore*
Vaikka Cassini oli aluksi innokkaasti menossa, sen vauhti hyytyi jo tunnin kulkemisen jälkeen. Paikka jonossa toisena oli hyvä ja piti orin liikkeellä väsyneenäkin, mutta varsinkin viimeinen nousu näytti ottavan todella koville. Frillensee-järvellä Cassini sitten melkein nukkui, kun sai vatsansa täyteen ja lämpimän loimen niskaansa. Pitkä lepo auttoi asiaa, ja takaisin tultaessa virheestään oppinut ori kulki rauhallisemmin. Varsinkin laukkapätkä oli pojan mieleen nyt, kun virtaa riitti taas. C>assini oli tallin pihassa väsynyt, ja alkumatkan rynnimisen vuoksi se saa varmasti lihaksensa kipeäksi pariksi päiväksi. Korvat kuitenkin olivat niin hörössä, että hauskaa näytti olevan.

- Lilla - Shelby de Grant
Vaikka Shelby on suuri ja voimakas, sekin väsyi matkan alkupuoliskolla. Loppuun asti tammaa ei vedetty, mutta viimeiset ravipätkät sujuivat niin laiskasti, että välillä vähän jännitti, mitä viimeisestä noususta tulee. Hyvin kaikki sujui sitten kuitenkin, eikä Shelby perillä ollutkaan hevonen väsyneimmästä päästä. Paluumatkalla se tuntui oikein nauttivan seurasta ja maisemista, kun oli saanut levossa kerätä osan voimistaan takaisin. Laukkapätkäkin oli ennemminkin rauhallinen ja leppoisa kuin nopea ja aggressiivinen spurtti. Zurückissa tammalla näytti olevan pelkästään erityiskova nälkä, eikä väsymyksestä ollut enää tietoakaan.

- Mörö - Insane Asylum
Smiley ainakin näytti nauttivan vaihtelusta. Sille paikoittain vaikea vuoristopolku oli vain hauska haaste, ei niinkään ylimääräinen ponnistus tavanomaisella maastoretkellä. Ori väsyi kyllä, mutta selvitti menomatkan silti hyvin kepeästi ja rennosti. Frillenseelläkin ratsu katseli kauniita maisemia pää pystyssä, eikä suinkaan roikottanut itseään muutaman lihaksen varassa kaula pitkänä. Takaisinpäin hevonen ravasi ja käveli pirteästi muiden mukana. Laukkapätkällä ryntäämiseen virta ei riittänyt, mutta korvat hörössä ratsu silti pellonreunassa risteili ihan mukavaan tahtiin. Zurückin pihaan saavuttaessa olisi kuvaukseksi riittänyt, että reissu sujui Smileyn osalta hyvin.

- riella. - Anselmi
Leppoisa, voimakas ja paksukarvainen Naksu selvisi kylmästä ilmasta helposti. Pidemmät, nopeatahtisemmat nousut taas eivät oikein olleet sen mielestä mukavia, mutta loivassa mäessä tehdyt, lyhyemmät ja nopeammat ravipätkät tuntuivat ilahduttavan oria suunnattomasti. Naksu tuntui olevan koko reissun ajan paremmalla tuulella kuin suurin osa hevosista. Suomenhevosten sitkeään tapaan se jaksoi vielä puhisten selittää kuulumisiaan Frillenseelläkin. Takaisinpäin ori tuli hieman vastahakoisemmin, mutta laukkapätkä pellolla sai sen taas piristymään, ehkä vähän liikaakin. Naksu nimittäin yritti koko loppumatkan saada kiinni edellään kävelevää hevosta, ainakin minun mielestäni upottaakseen hampaansa sen takapuoleen. Yleisesti ottaen reissua ei voi kuin kehua, Naksu on hieno ori.

- Jusu - Piece of Heaven
Pico piti paljon seurasta. Se hirnahteli heti retken alkuvaiheilla tervehdyksiä Inzelliläisille lehmille ja hevosille. Ori tuntui tottelevan nöyrästi ratsastajaansa. Viimeisessä nousessa hevonen hieman väsähti, mikä kuuluukin asiaan, mutta uupuneenakin se yritti säyseästi tehdä parhaansa. On ehdottomasti kehuttava oria siitä, etteivät sen korvat kertaakaan painuneet luimuun tai pää kohonnut ylös, vaikka moni muu ratsu olisikin hikisenä ja tympääntyneenä antanut kunnolla kyytiä heiveröiselle ihmisystävälleen. Pico sai levätä ja syödä Frillenseellä kaikessa rauhassa, ja toinenkin puoli matkaa oli yhtä leppoisaa ja rennon näköistä. Laukkapätkällä meinasi vauhti vähän kiihtyä, mutta kyllä ori toki pysyi ratsastajansa käsissä aivan hienosti. Zurückin pihassa hikinen hevonen sitten vain kuivattiin ja se näytti saman tien valmiilta uudelle reissulle.

- Emmmaa - Eucarya Addison *
Addisonosta sai sellaisen vaikutelman, että se on vielä kovin kokematon. Tamma käveli rauhallisena, mutta koko ajan ympäristöään tarkkaillen ja muista turvaa hakien. Se juoksi omin päin kiinni liian kauas ehtineen edessään tallustelevan ratsukon ja pelkäsi kovasti yksin jäämistä. Ongelmia Addison ei siltikään aiheuttanut. Päin vastoin, kuntonsa ja varmojen jalkojensa puolesta ratsu näytti olevan parhaita, eikä jyrkinkään nousu ollut sille ongelma. Hieman ne kaviot lipsuivat, kun oli kiire saada nopeasti muut kiinni, mutta kertaakaan tamma ei ollut lähelläkään kompastua tai luiskahtaa. Alaspäin laskeuduttaessa muutama muu kompastui pari kertaa, mutta tämä tamma näytti niin rennolta, että se olisi tullut vaikka juosten alas säilyttäen tasapainonsa.

- bill - That Day *
Demi pysyi kyllä nahoissaan kahden rauhallisemman hevosen välissä, mutta temppuilematta se ei malttanut olla alkumatkasta. Ensin löytyi lehmä, jota ori yritti puoltaa katsomaan, ja sen jälkeen kaksi lumikelkkaa suhahti ohi kuin haastaen ajamaan takaa. Demi taisi olla vain kyllästynyt, koska se alkoi käyttäytyä aikuismaisemmin ravipätkän jälkeen, kun nousu todella alkasi. Rauhallisesti ratsu jaksoi mennä, mutta viimeiset kaksisataa metriä olivat tuskallisia. Hevonen ei voinut tietää olevansa pian perillä, joten se keskitti voimiaan enemmän ryntäilyyn kuin kiipeämiseen. Frillenseelle kuitenkin lopulta päästiin. Takaisinpäin tuleminen oli nopeampaa, ja koska ori tiesi jo suurin piirtein matkan keston, se viitsi rentoutua katselemaan ympärilleen.

- ellli - Marshmello FW *
Marsh oli jokseenkin rauhaton koko matkan. Täytyy sanoa, että on siinä orilla kova kunto. Harva hevonen jaksaa samaan aikaan kantaa ratsastajaa ja ylimääräisiä varusteita painona, juosta reippaasti ylämäkeen ja tapella vielä koko ajan apuja vastaan päästäkseen pois jonon perältä ja ensimmäisenä Frillenseelle. Tämäkin rautakuntoinen ratsu lopulta väsyi kesken riehumisen ja nousi viimeiset puoli kilometriä pää riipuksissa ja korvat sivuilla murheellisesti lerpattaen. Hieman voimia Frillenseellä kerättyään ori jaksoi tulla alas reippaasti, mutta se jo tiesi matkan pituuden ja omien voimiensa suhteen eikä alannut enää samaa riehumisoperaatiota alusta.

- Pihlaja - Simply Clever
Lettu muisti hyvin Zurückin ja sen hevoset vielä viime kerrasta, joten oli heti aluksi rento ja iloinen. Energiaa se puhkui tälläkin kertaa alkumatkasta, eikä hyvän kuntonsa ansiosta ihan heti väsynytkään. Viimeiset nousut ja ratsastajan jatkuvat, rauhoittelevat avut silti näyttivät vetävän tämän voimanpesän lihakset lopulta maitohapoille. Hevosraukka käveli viimeiset metrit kuin muumio. Onneksi lämmin viltti ja hellä hieronta auttoivat sen verran, että ori pysyi paluumatkankin hyvällä tuulella ja muiden kanssa samassa ryhmässä. Laukkapätkälle muuten niin eloisa ja energinen Lettu ei enää selviytynyt, vaan ravasi tienviertä pellonreunalla. Se itse olisi mennyt mukaan mielellään, mutta orin itsensä parasta tässä ajateltiin.

- Frida - Reiseziel
Rissehän se sosiaalisena poikana oli yli puolet menomatkasta paljon enemmän kiinnostunut kanssahevosista, kuin näistä Saksan kauniista talvimaisemista. Ylämäki ei sen menoa hidastanut näin lievänä ja tasaisena. Vasta kun pääsimme kapeammille, epätasaisemmille poluille ja nousemaan jyrkemmin, keskittyi ori kunnolla töihinsä. Alkumatkan huoleton käytös jäi, kun oli säästettävä voimia. Risse pääsi kuin pääsikin ylös asti kepeästi ja kajautti Frillenseen vuorireunuksia vasten kaikumaan kunnon hirnahduksen. Paluumatkalla sama riehakas ja iloinen käytös jatkui, se kun oli paljon helpompi kuin menomatka. Laukkapätkällä Risse olisi halunnut vähän rallitella ja kiilata muiden ohi, mutta pytyi kuitenkin hyvin ratsastajan käsissä.

Viimeisenä tallilta Markus - J-Rock
Minä olen aina pitänyt paljon ihmisiä kohtaan niin lojaalista Rokista. Se jaksaa aina tarpoa, ja vetää itsensä vaikka aivan täysin loppuun asti pelkästä pyynnöstä. Tämäkin reissu oli ihana Zurückin parhaalla maastoratsulla, Rokilla. Alkumatkasta poika yritti vähän kiilata jonossa eteenpäin, mutta sain sen keskittymään ja säästämään voimiaan. Kun uljas ratsuni tajusi, minne olemme menossa, se alkoi itsekin ryhdistäytyä. Ja kovahan se nousu oli, kuten aina, ja vaikka etenimmekin erittäin rauhallisesti, voimakas ratsunreppanani puuskutti Frillenseelle selviydyttyämme. Onneksi se siitä huolimatta jaksoi tarpoa myös paluumatkan. Oma henkilökohtainen suosikkini oli Rokin selässä viettämäni pitkä ravipätkä loppumatkasta. Orihan on kuin muutkin saksalaiset: marssii tasatahtia, ryhti täysin kohdallaan.

Running with us
This One, Mai Tai Ahihi, Paco, Littlewolf´s Magic Of The Kiss

How to get in?
Jos haluat mukaan, mailaa osoitteeseen neovisual@veritiara.org otsikolla "Zur, maasto 1212" ja kerro seuraavat asiat vapaassa muodossa.
- Osallistujan nimi
- Hevosen nimi ja osoite
- Mahdollista erityishuomioitavaa (ruokavaliot, jokin tietty paikka letkassa hyvä/huono, pelkää jotain tiettyä... ...)
- Tuotko mukaasi esimerkiksi koiran tms kirmaamaan hevosten mukana? Ilmoita nimi ja osoite
- Muuta?

Ilmoittautumisten oltava perillä viimeistään 111209

ulkosun ja kuvan © Eveliina K 2007   kuvien © Oresama/Zurück
Luvaton kopiointi on rikos !