Runtum Inzell, info

Kaksi aikaisempaa Zurückin vaellusta (Falkensteinin reissu ja raskas Frillenseen matka) olivat menestys. Heppailusta ovat nauttineet osallistujien lisäksi myös koko tallin väki. Sen vuoksi Zurück järjestää heti perään kolmannen reissun, tällä kertaa tosin hieman erilaisen. Emme suuntaa urheilemaan Alppien liepeille, vaan lähdemme vuorista poispäin - kohti pienen Inzellin keskustaa!

Info!
- Pvm 291209, lähtö noin kello 13 Zurückin pihasta
- Ilmoittauduttava viimeistään 281209:
* Osoitteeseen neovisual@veritiara.org, sivun alareunassa löytyvien ohjeiden mukaan
- Mukaan vain ja liikennevarmoja, tarpeeksi vanhoja hevosia. Hevosten on myös ehdottomasti tultava toimeen muiden hevosten ja eläinten kanssa.
- Tälle reissulle huolitaan myös pikkuponeja, vanhoja hevosia ja hitaita tai heikkokuntoisia kavereita: matka on kevyt ja helppo, eikä tallista mennä kauas.
- HUOM: laitathan ratsullesi hokkikengät! Keli saattaa olla hyvin liukas! Riimu tulee ehdottomasti jättää suitsien alle ja pari narua ottaa mukaan.
- Mukaan max 10 osallistujaa vetäjän lisäksi. Porukka jaetaan kahteen ryhmään.
- Mukaan saa ottaa esim koiria juoksemaan vierellä, jos ne osaavat käyttäytyä hevosten ja muiden eläinten kanssa! Koirien on myös toteltava käskyjä, autotiellä kun mennään. Ilmoita tällaiset lisäosallistujat pilkulla erotettuina, linkitettyinä hevosen perään. (Ilmoittautumisohjeita sivun alareunassa.)
- Järjestäjä kirjoittaa jokaiselle osallistujalle kommentin. Itsekin saa kirjoittaa matkastaan tarinan, mutta se ei ole pakollista.

The story
Inzellin keskustaan suuntautuva vaellus on erittäin kevyt ja rauhallinen tahdiltaan. Matka on pitkä, mutta esimerkiksi suuria mäkiä ei ole. Tallista ei käydä kaukana, joten takaisin voi kääntyä kaverin kanssa, kunhan pitää puhelimensa päällä mahdollisten eksymistapauksien vuoksi. Ihmisiä, autoja, hevosia ja muita eläimiä parveilee ympärillämme koko reissun ajan, joten ilmoitathan mukaan vain ystävällisiä, liikennevarmoja hevosia, jotka eivät hätkähdä taputtelemaan rynniviä lapsia tai hieman kovempia ääniä. Hevosille on varattu retken aikana vain vettä kahdelle taukopaikalle, mutta ihmiset sen sijaan saavat nauttia kala-aterian á la Ban.

Alkulämmittelyt kannattaa hoitaa Zurückin tallipihassa, tyhjissä haoissa ja ratsastuskentillä oma-aloitteisesti, koska matkaan lähdetään heti reippaalla ravilla. Kaupungissa ei oikein juosta voi kovien teiden vuoksi, joten nyt painetaan kunnolla menemään ja juostaan energiat heti alkuun pois. Ensimmäinen ryhmä lähtee kovempaa vauhtia, mutta kakkosryhmään jäävät rauhallisemmat, hitaammat tai vanhemmat hevoset hölkkäävät rennommin, omaan tahtiinsa. Kakkosryhmä starttaa kaksikymmentä minuuttia ensimmäisen porukan jälkeen.

Kaupunkiin on juoksumatkaa noin 10-15 minuuttia. Kovien katukivien tullessa vastaan hidastamme hevoset käyntiin ja jatkamme reippaalla kävelyllä, maisemia ihaillen. Ensimmäiellä pätkällä on tarjoitus vain kävellä, tavoite olisi saada Inzellin yksinkertainen keskusta tutuksi kaikille. Pysähdymme nopeasti ryhmän niin halutessa ihmettelemään saksalaista krääsää Müllerille, mutta pääasiassa pysymme koko ajan liikkeellä. Tämä ouus on ohi kaupungin läntisen osan kierrettyämme, ja pysähdyspaikkana on Edeka-kaupan takainen ruohoalue.

Hevoset juotettuamme halukkaat voivat käydä Edekassa, aivan tavallisessa ruokakaupassa hamstraamassa herkkuja. Tämä pysähdys kestää hieman yli puoli tuntia, ja sitten on aika katsastaa kaupungin itäpuoli. Aikaa pitäisi olla tässä vaiheessa kulunut vasta pari tuntia.

Itäisessä kaupungissa ei juurikaan ole kauppoja, vain pelkkiä asuintaloja. Osittain reitti on sama, kuin Rumtum Falkenstein -porukan menemä maastopolku. Puolentoista tunnin jälkeen pysähdyspaikkana on sama puisto, kuin Falkenstein-reissulla, ja hevoset jätetään juomaan väliaikaiskarsinoihin. Ihmiset saavat kuorokatoksen kuivassa mutta kylmässä sisäosassa syödäkseen sitä herkkua, mitä Ban nyt kalasta sattuu sinä päivänä taikomaan. Matkan pitäisi jatkua siinä vaiheessa, kun suurin osa porukkaa on kyllästynyt lepoon, viimeistään kuitenkin tunnin kuluttua.

Puistosta on kaupungin kautta Zurückin tallipihaan vain lyhyt matka, joten kierrämme hieman kauempaa, noin puolen tunnin lenkin kaupungin takaa, bussiaseman läheltä. Saman tien, kun kaupungin kovista katukivistä päästään, nostamme jälleen ravin ja hölkkäämme rennosti aina Zurückiin asti.

  Who's in?

Horses and riders
Ykkösryhmää vetää Ban - The F-Word Rück
Kyllähän me Rukin kanssa viihdyimme, vaikka ori oli hieman levoton taukopaikoilla. Meille tämä oli viimeinen yhteinen retki Saksanmaalla, Rukin tie kun kävisi Suomeen jo pian reissun jälkeen. Onneksi hauskaa oli, eivätkä tuleva muutto masentanut kumpaakaan meistä etukäteen. Porukkakin oli oikein hauskaa, eikä retkeä voi kuvata kuin onnistuneeksi. Eniten Ruki piti alun kovavauhtisesta ravista, vaikka kotopuolen vuorimaisemat sitä jaksavat aina kiehtoakin.

- emilia. - Unholan Tuisku *
Keskellä jonoa sisukkaasti tarponut Tuisku piti Suomeen verrattuna erilaisista maisemista. Ehkä se tosiaan on niin, että vaihtelu virkistää, koska poika huristi matkan alusta loppuun korvat innokkaasti hörössä ja askel kepeänä. Ori ei oikein pelännyt mitään, mutta Edekan takana taukoillessamme se vähän hätkähti yllättäen ilmestyvää, kiljuvaa lapsikaksikkoa. Pikkuiset halusivat vain taputella, ja valvovan silmän alaisena ori käyttäytyi esimerkillisesti myös lapsia kohtaan. Uudet reitit ja mukana juoksevat koirat eivät olleet ongelma.

- Tuire N. - Elantsje TN
Lantulla oli alkumatkasta kovasti vauhti päällä, ja ratsastaja sai tehdä töitä pitääkseen tamman siivosti jonossa. Koirat näyttivät kiehtovan hevosta suuresti, vaikka tottahan se oli sellaisia ennenkin nähnyt. Aivan tien vieressä möllöttävät sonnit ratsu puolestaan ohitti kaikkien yllätykseksi korvaansa lotkauttamatta. Pian tamma myöntyi kävelemään rauhassa, ja loppuretkestä se keskittyikin vain nauttimiseen. Onhan Saksa kaunis maa, ja hevonenkin ymmärsi katsella vähän ympärilleen ja haistella ilmaa. Auraamattomalla, alle puolen kilometrin tienpätkällä Lanttu näytti vähän tympiintyvän, mutta pystyi onneksi kulkemaan sen enempää metkuilematta.

- nica - Chippewas Balanced
Kiltinoloinen Ance viitsi tarpoa sievästi jonossa koko matkan. Välillä rakennusten välissä uliseva tuuli sai sen hermostumaan, mutta kun muut hevoset pysyivät rauhallisena, sekin suostui kävelemään eteenpäin, vaikkakin ympärilleen epäluuloisena vilkuillen. Vuorimaisemiin maastoutuneena hevonen oli taukopaikoilla kuin kotonaan. Se näytti sopivan Alppimaisemiin niin rennon ja tyytyväisen näköisenä, että ihan sitä voisi paikalliseksi luulla. Ratsastaja puolestaan kulutti kameraansa niin paljon, että se sen paikallisen vaikutelman sitten vei.

- Frida - Huckleberry Approval
Berry oli ensialkuun kärtty ja tympääntynyt. Sitä ei kiinnostanut liikkua eteenpäin, mutta hidastellessaan se taas pärski äkäisesti kuin olisi lentoon halunnut lähteä. Ensimmäinen puolituntinen näyttikin suorastaan tuskalliselta, ja odotin, koska ratsastaja ilmoittaa kääntyvänsä takaisin tallille. Jostain syysta Berry kuitenkin piristyi hetken kuluttua ja käyttäytyi hevosiksi, ja alun kiukuttelua lukuunottamatta ratsun meno näyttikin leppoisalta ja mukavalta. Liekö hevonen stressannut paikanvaihdosta ja uusia maisemia. Kävely ei tainnut olla ihan tämän kaverin juttu, mutta ehkä ne nopeatahtisemmat Zurück-vaellukset sitten kelpaavat paremmin.

- Pihlaja - Simply Clever
Alussa Letun meno näytti siltä, että se juoksisi kohta jonkun yli. Pian ratsu muisti sittenkin, että Zurückin maastot ovatkin jo tuttu juttu, eikä niissä ole kaahaamisen aihetta. Muutaman kerran ori yritti vielä leikkiä omalla höyryävällä hengityksellään ja kavioista kuuluvalla kopseella, mutta rentoutui sitten kokonaan. Edekan takana vietetty rentoutumishetki hieman turhautti oria, mutta kun liikkeelle lähdettiin, se ei kostanut odottelu ratsastajalleen, vaan pysyi hyvin omalla paikallaan letkassa. Vuorten välistä vienyt polunpätkä vähän pelotti, mutta kunnialla se Lettu siitäkin lopuksi vain pääsi.

- bill - Tokio Model
Positiivisella tuulella reissun aikana ollut Diiva ei sortunut hassuttelemaan, vaan käyttäytyi hillityn aikuismaisesti. Se käveli tyynesti muiden mukana, ja hieman kahta kiljuvaa lasta matkalla hätkähtäessään näytti enemmän nolostuneelta kuin pelokkaalta. Olihan se nyt ihmisiä nähnyt - mutta Alpit tästä kulmasta näyttivät olevan uusi juttu. Jopa tämän ratsun oli katsottava tarkkaan jyrkkiä vuorenseinämiä, kun kuljimme kaupungin itäosasta länteen oikoreittiä pienellä polulla kahden vuoren välissä. Ongelmia tamma ei missään nimessä aiheuttanut, vaan tarpoi säyseästi jonossa omalla paikallaan. Sen olemus oli iloinen ja tyytyväinen, yhtä elämystä rikkaampi, kun saavuimme takaisin Zurückin pihaan.

- feiarth - Die Seele
Vaikka Siili olikin nopeammassa ryhmässä, vauhti ei miellyttänyt sitä. Olisi pitänyt päästä kovempaa, ja saada pari laukkapätkää enemmän. Koska se ei ole mahdollista pikkukaupunginkaan keskustassa, Siili osoitti mieltään kiukuttelemalla alkumatkan. Pikkuhiljaa tamma onneksi osasi rentoutua ja pystyi nauttimaan reissusta muiden mukana. Yleisestiottaen Siili piti paljon paluusta takaisin Inzellin maisemiin ja muisti osan tallin porukasta. Hätäiseksi tammaa ei voi sanoa, koska se pysyi rauhallisesti kurissa ja järjestyksessä, vaikka talojen pihalla räyskyttikin koiria ja vaikka pienet tytöt halusivat taputella hevosia kovaan ääneen jutellen. Ellei oteta mukaan alun kankeuksia, tamma viihtyi oikein hyvin!

- katie - London Pommac LAC *
Pommak ei tuntunut olevan varma siitä, miten sen pitäisi käyttäytyä. Ori yritti rohkeasti kulkea kuin kotonaan, muttei voinut mitään sille, että hätkähti muutamaa yllättävää asiaa, kuten esimerkiksi Zurückin tallikoiran äänekästä haukkua, ensimmäistä vastaan ajavaa autoa ja takaviistosta pellolta ohittavaa hiihtäjää. Ori osoitti älykkyytensä rauhoittumalla saman tien hätkähdyksen jälkeen. Kun niin kovasti hevonen säikähtää, mutta kuitenkin pysyy jonossa, siitä on pakko olla ylpeä. Kun ratsu tottui uusiin ääniin, sen matka kävi huomattavasti helpommin. Pommak uskalsi katsella ympärilleen, haistella jäätyneitä puita ja loppumatkasta jopa pitää itse ääntä hirnumalla. Välillä virtaa kyllä riitti liiankin kanssa...


Kakkosryhmää vetää Markus - Kiowa O' Polo
Ilona ei ollut paras valinta tähän rauhallisempaan porukkaan, mutta tottakai se pysyi hyvin käsissäni. Paikat ovat meidän Ilonalle jo aivan tuttuja eikä sen tarvinnut naapurin koirasta tai suurista lumivalleista säikähtää. Meno oli mukavan rauhallista ja tavanomaista, mutta normaalista reissustamme erikoisen teki poikkeuksellisen hyvä seura. Ilona piti molemmista mukana kulkevista heppakavereista ja ihmisistä oli minulle juttuseuraksi. Onneksi muistin muuten laittaa ratsulleni uudet hokkikengät ennen reissupäivää - tie oli mielettömän liukas, vaikka ei nyt ihan peilijäätä lumelta ollutkaan. Pakkasesta Ilona ei oikein pitänyt.

- yersinio - Duren Cultus *
Cultus on näyttävä hevonen paitsi ulkonäöltään, myös luonteeltaan. Sillä oli vauhti päällä ja tekeminen kiinnosti, mutta käsistä se ei lähtenyt kertaakaan. Tamma oli uteliaana tutkimassa kaikkea uutta ja osoitti reissun jälkeen väsyneenäkin tervettä kiinnostusta paluumatkallamme tapaamaansa kylmäveristä kohtaan. Naapuritallin mies ohjasti hevostaan suurista kärryistä, eivätkä nitisevät, natisevat, paukkuvat kärrytkään olleet Cultukselle kaaos, vaikka tuskin se oli niin vanhaa menopeliä koskaan nähnytkään. Minusta näytti hetken siltä, että tamman teki mieli tehdä täyskäännös ja tutustua naapurin ruunaan ja sen kärryihin, vaikka omakin ratsuni arasteli nitinää, vaikka se tuttu ääni jo olikin.

- riella. - Rhemans
Varmajalkainen Retu näytti hölmöltä edetessään hitaasti liukkaimmissa kohdissa, mutta ei kukaan kehdannut nauraa sille. Kävi nimittäin niin, että tämä kahta muuta pienempi poni olikin kaikkein varmajalkaisin, päättäväisin ja sinnikkäin. Ratsastajan pyynnöstä se oikaisi taukopaikallekin umpihangesta tien vierestä, ja vaikka hanki viisti ruunan vatsaa, se ei näyttänyt edes harkitsevan takaisin kääntymistä. Säikkyminenkään ei kuulunut Retun reissuun. Se tuli aivan loistavasti toimeen tallin kahden rottweilerin ja yhden amerikanakitan kanssa, eikä pelännyt ollenkaan autoja tai Inzellin eläimiä. Pikkutyttölaumakin piiritti valkoisen prinsessaponin, mutta Retu tuntui olevan kuin kotonaan pienten käsien taputtelussa ja ihastuneiden kiljahdusten ryöpyssä. Saksan sanaakaan ruuna ei tajunnut, mutta tyttöjen elekieli oli niin kansainvälistä, että Retu tietää kyllä olevansa rakastettu Saksassakin.

Running with us
This One, Mai Tai Ahihi, Hübsch Gesang, Paco

How to get in?
Jos haluat mukaan, mailaa osoitteeseen neovisual@veritiara.org otsikolla "Zur, maasto 2912" ja kerro seuraavat asiat vapaassa muodossa.
- Osallistujan nimi
- Hevosen nimi ja osoite
- Kumpi ryhmä (1: nopeat, hyväkuntoiset, helposti kyllästyvät / 2: hitaat, vanhat, rauhalliset)
- Mahdollista erityishuomioitavaa (jokin tietty paikka letkassa hyvä/huono, pelkää jotain tiettyä... ...)
- Tuotko mukaasi esimerkiksi koiran tms kirmaamaan hevosten mukana? Ilmoita nimi ja osoite
- Muuta?

Ilmoittautumisten oltava perillä viimeistään 281209

ulkosun ja kuvan © Eveliina K 2007   kuvien © Oresama/Zurück
Luvaton kopiointi on rikos !