A winter in Inzell, info

Kolme aikaisempaa Zurück-projektia (Inzellin keskustaan tutustuminen, Falkensteinin reissu ja raskas Frillenseen matka) täyttyivät saman tien. Heppailusta ovat nauttineet osallistujien lisäksi myös koko tallin väki, mukaanlukien rottweilerit Jani ja Satu sekä amerikanakita Mai. Sen vuoksi Zurück järjestää lyhyen tauon jälkeen vielä neljännen reissun, taas erilaisen. Ei raskasta reissua Alppipoluilla, ei tasaista Falkenstein-kävelyä eikä Inzellin keskustaa - vaan kaikki ne yhdessä ja vielä paljon muuta.

Info!
- Pvm 310110, lähtö noin kello 13 Zurückin pihasta
- Ilmoittauduttava viimeistään 300110:
* Osoitteeseen neovisual@veritiara.org, sivun alareunassa löytyvien ohjeiden mukaan
- Mukaan vain ja liikennevarmoja, tarpeeksi vanhoja hevosia. Hevosten on myös ehdottomasti tultava toimeen muiden hevosten ja eläinten kanssa. Älä ilmoittaudu liian nuorella, vanhalla tai huonokuntoisella hevosella.
- Ponit ovat tervetulleita, jos niiden kunto kestää isompien hevosten tahdin. Esim 20v hevonen ei ole liian vanha, mikäli sen kunto on tarpeeksi hyvä.
- HUOM: laitathan ratsullesi hokkikengät! Keli saattaa olla hyvin liukas! Riimu tulee ehdottomasti jättää suitsien alle ja pari narua ottaa mukaan. Kääri myös hevoselle loimi ja itsellesi jokin viltti satulan taakse pakettiin! Satulaksi paras vaihtoehto on lännensatula.
- Mukaan max 10 osallistujaa vetäjän lisäksi. Porukka jaetaan kahteen ryhmään.
- Mukaan saa ottaa esim koiria juoksemaan vierellä, jos ne osaavat käyttäytyä hevosten ja muiden eläinten kanssa! Koirien on myös toteltava käskyjä, autotiellä kun mennään. Ilmoita tällaiset lisäosallistujat pilkulla erotettuina, linkitettyinä hevosen perään. (Ilmoittautumisohjeita sivun alareunassa.)
- Samalta tallilta vain yksi ratsukko. Mukaan voi kyllä ottaa esim tallitytön/lapsen/tms ratsastajan toisella hevosella, mutta hän ei saa kommenttia matkastaan eikä häntä lasketa mukaan kymmeneen ratsukkoon. - Järjestäjä kirjoittaa jokaiselle osallistujalle kommentin. Itsekin saa kirjoittaa matkastaan tarinan, mutta se ei ole pakollista. Kirjoitetut tarinat kommentoidaan ja julkaistaan tällä sivulla.

The story
Vaellus on tahdiltaan rauhallinen, ja se on melko kevyt. On kuitenkin muistettava, että lunta on paljon ja pakkasasteita on ainakin viisitoista, ja se tekee reissusta raskaamman. Paksu karva tulee hevoselle tarpeeseen. Suunnitelmana on kulkea Runtum Falkensteinin loppupään hiekkatie, kävellä Inzellin keskustan läpi kaupungin taakse, jatkaa siitä reippaasti kohti Frillenseetä, mutta kääntyäkin takaisin Falkensteinin polulle. Sen jälkeen tarkoitus on suunnata kohti Zurückia. Taukopaikkoja on kaksi, mutta pysähdyksiä kolme. Pysähdyksistä toinen pysähdys on toimintapiste. Siellä voi kokeilla hiihtoratsastusta Banin ja Markuksen avulla, ja harrastuksen vuoksi koiravaljakoksi koulutetut koirat (meidän Mai, Jani ja Satu sekä naapurin neljä siperianhuskya) tarjoavat hidastempoisen, hyvin lyhyen kierroksen. Ensimmäisellä pysähdyksellä juodaan kuumaa kahvia tai mehua, juotetaan hevoset ja jatketaan. Kolmannella pysähdyksellä hevoset jätetään Falkensteinin puiston väliakaiskarsinoihin loimitettuina ja ihmisille on tarjolla jotain sellaista ruokaa, jota Markus ja Ban väittävät tonnikalapastaksi.

Retkelle on valmistauduttava etukäteen vain pakkaamalla mukaan loimi, varariimunaru ja viltti. Lämmittelyjä tms ei tarvitse hoitaa Zurückin pihassa itsenäisesti, koska matkan alku on sen verran rauhallinen ja lämmittelyä varten suunniteltu. Tämä osuus, Falkensteinin polku, kestää puolituntisen reippaassa käynnissä ja hiljaisessa ravissa. Jo sen jälkeen seuraa ensimmäinen tauko.

Tauon jälkeen alkaa matkan kaupunkiosuus. Runtum Inzell -reissuun osallistuneille matka on tuttu, koska kierrämme samoja teitä. Kaupungin väylät on hyvin aurattu, eivätkä hevoset joudu siellä minkäänlaiselle koetukselle voimiensa tai kuntonsa puolesta. Ihmiset Banin porukassa puolestaan saattavat joutua: Ban on rakastunut talviseen kaupunkiin eikä malttaisi olla näyttämättä joka ikistä pystyynkuivanutta varpua tien vierestä. Kannattaa pitää hänet aisoissa, niin kaupunkiosuus on ajoissa ohitse ja porukka pääsee ihmisten aikoihin lähtemään vähän matkaa kohti Frillenseetä. Kaupunkipätkän tulisi kestää noin tunnin. Frillenseen tie on koko ajan nousevaa ja suoritetaan laukkapätkissä ja hyvin nopeatempoisessa ravissa. Tauko on luvassa noin neljänkymmenenviiden minuutin nousun jälkeen, kun Frillenseen ja Falkensteinin tiet risteävät ja Falkensteinin puisto tulee esiin.

Jos joku haluaa kokeilla hiihtoratsastusta omalla hevosella, taukopaikalta löytyy välineet siihen. Lajia kokeillaan yksi kerrallaan niin, että hevosen omistaja pääsee suksille ja ryhmän vetäjä (eli joko Ban tai Markus ryhmästä riippuen) ohjaa hevosta. Jos ryhmässä on niitä, jotka harrastavat kotona hiihtoratsastusta pitäen itse rintaremmistä ja ohjaten pitkin ohjin, heitä ei estellä nytkään toimimasta niin, mutta Zurückin retkellä ei todellakaan ole aika kenenkään kokeilla lajia yksin, jos kerta on ihkaensimmäinen.
Kun kaikki halukkaat ovat ehtineet kokeilla hiihtoratsastusta, ryhmälle tarjotaan koira-ajelua kaksi tai kolme kerrallaan. Markuksella ja Banilla ei ole tarpeeksi taitoa ja tietoa koirista, joten naapurin isäntä, herr Steinman on aivan retkeä varten lähtenyt ajamaan koiria. Hän ei puhu suomea, mutta taitaa kyllä englannin, ellei saksa kaikilta luonnistu.
Hiihtoratsastukseen ja koiriin on aikaa vain vajaan tunnin verran.

Vain vartin kävelyn jälkeen on ruokailun aika. Hevoset tulee varustaa hyvin kylmää vastaan, koska väliaikaiset karsinat ovat todella viileitä. Tarjolla on tonnikalapastaa, mikäli on Markusta ja Bania uskominen. Tallin omistajan neuvo on, että haista ensin ja maista vasta sitten. Siitä ei ikinä tiedä, mitä ne kaksi keksivät. Ei se varmasti myrkyllistä ole...

Puistosta on kaupungin kautta Zurückin tallipihaan vain lyhyt matka. Se suoritetaan hyvin nopeassa tahdissa, jotteivät paikallaan odotelleet hevoset vilustuisi, vaan saisivat lämpöä lihaksiinsa. Tallilla on tuttuun tapaan varattu jokaisen osallistujan hevoselle yksi karsinapaikka ja yksi haka vuorokaudeksi, ja ihmisille illallinen, aamiainen ja nukkumapaikka päärakennuksesta. Osa porukasta tulee pidemmän matkan päästä ja siinä tapauksessa on sovittava erityisjärjestelyistä. Majoitus ensimmäiseen mahdolliseen lähtöaikaan asti kuuluu joka tapauksessa reissun hintaan.

  Who's in?

Horses and riders
Porukka on turvallisuussyistä jaettu kahdeksi, pienemmäksi jengiksi. Molemmat porukat kulkevat saman reitin, mutta toinen starttaa puoli tuntia myöhemmin. Nyt on hyvä hetki sanoa, ettei siedä jompaakumpaa vetäjistä, niin talliporukka tietää sitten sijoittaa ratsukon oikeaan ryhmään. :) Osallistujat järjestyksessä sen mukaan, mihin kohtaan jonossa sijoittuvat.

Ykkösryhmää vetää Ban - The F-Word Rück
Minulla ja Rukilla oli alkumatkasta ongelmia rauhassa pysymisessä, koska viimeisestä kunnon maastoreissusta oli kuitenkin niin pitkä matka. Tottakai Ruki vanhan kunnon kotopaikkansa reitit tunsi, joten rauhoittui pian olemaan hyvä esimerkki muille, paikkaan vasta tutustuville ratsuille. Kaupunkiosuus oli meidän suosikkimme taas kerran, koska pienessä Inzellissä on paljon nähtävää. Ruki katseli ja kuunteli. Se kiinnostui koirista, jotka se jo tunsi ja tiesi. Se hirnahti huoltoaseman miehelle, joka tapaa aina välillä tulla ratsuani taputtelemaan. Poika oli iloinen ja pirteä koko matkan, ja jo pelkästään se olisi saanut minutkin hyvälle tuulelle. Parasta kuitenkin oli meidän molempien mielestä hyvä seura.

- Diana - Pegasos
Peggy piti koto-Saksassa kävelemisestä. Ori oli niin hyvätapainen ja kiltti, että sitä olisi aivan ruunaksi luullut, mutta tammoille hirnuskeleminen kertoi muuta. Muuten hevonen pysyi todella hienosti ja rauhallisena, vaikka kaupungilla muutama autonkuljettaja erehtyikin tuuttaamaan, koirat räksyttivät ja vieraita ratsuja vilisi ympärillä. Peggy ei myöskään väsynyt matkalla, vaan viitsi kulkea koko ajan korvat pystyssä ja reippain askelin. Se viihdytti itseään ja muita jahtaamalla omista kavioistaan lentävää lunta, mutta ei keksinyt mitään ilkeää. Tällainen erilainen maastoilu tuntuu sopivan tälle hevoselle!

- Tuire N. - Casparus v.d. Sneek
Iloiselle ja pirteälle Kasperille Zurückin maastot ja ratsut olivatkin jo tuttu juttu, ja hevonen näytti nauttivan paluusta suuresti. Oli yllätys, että se muisti tervehtiä jopa näitä saksalaisia ratsukolleegoitaan, kun ratsastimme ohi talvilaitumella pyrähtelevistä hevosista. Kaupungissakin Kasperi oli iloisella ja pirteällä tuulella, juuri sellainen oma itsensä, millaisena se on Zurückissa jo totuttu näkemään. Ori muisti jopa kahvilan takana kesät talvet mölyävät sonnit eikä enää kavahtanut niitä, vaan pikeminkin pyrki moikkaamaan. Toivottavasti tämä tuttu ratsukko nähdään Inzellissä vielä monet kerrat!

- yersinio - Duren Yuna
Uuna näytti alusta asti niin fiiniltä ja komealta, että vähän epäilin, onko siitä maastoon ollenkaan. Tamma kuitenkin osoitti heti alussa, että jos on kaunis, ei se todellakaan tarkoita, etteikö voisi olla fiksu ja osaava. Kaunotar käyttäytyi pelottomasti niin kaupungissa kuin sivuteillä ja puistossakin, mutta pelleily sen pahoihin tapoihin näytti kuuluvan. Uuna tahtoi vetää päätään alas ja pukittaa aina, kun vauhti vähän kiihtyi, ja sen se teki vain siksi, että meno oli niin hauskaa. Inzellin alakouluikäisistä lapsistakin Uuna oli ihana prinsessahevonen, ja ratsu käyttäytyi oikein hyvin, vaikka pikkuihmiset ympäröivätkin sen puistossa taputtelevine käsineen ja nauravine suineeen.

- nica - Miss Poker Face
Missy ei aiheuttanut kenellekään erityistä huolta tai vaivaa, vaan pysyi jonossa paikallaan ja eteni tyynesti muiden mukana. Se oli ulkomuodoltaan fiini kuin kilparatsu, mutta suhtautui maaston äkillisiin tapauksiin tottuneen uteliaasti aivan kuin olisi asunut elämänsä Inzellissä. Sonnit taisivat olla uusi tuttavuus, koska niitä tamma tuijotti todella tarkasti, mutta ei se niitäkään erityisesti säikähtänyt tai pelännyt. Kunhan katseli. Sen sijaan paikallaan pysyminen tauon aikana oli tuskaa, koska Missy oli menopäällä ja halusi vain jatkaa eteenpäin. Kyllä tamma silti pysyi nahoissaan paikkoja hajottamatta ja selviytyi aivan hyvin takaisin Zurückin pihaan.

- Tiia. - Joybridge Miracle
Mira se vasta hilpeä oli! Vaikka tamma oli muita pienempi, se oli vähintään yhtä sisukas, rohkea ja fiksu, kuin isommatkin ratsut. Maastoilun lomassa ponilla jäi aikaa vielä leikkimiseen. Se hirnahti kahvilan takana nölyäville sonneille kuin parhaille kavereilleen, nuuski korvat hörössä lapsia, jotka ryntäsivät puistossa taputtelemaan ja tuntui naureskelevan itsekseen uuden maiseman hilpeydelle. Tottahan Mira ymmärsi, että Inzell oli uusi juttu, ja vieläpä hauska. Tamma ei väsynyt tai koheltanut liikaa reissulla ja pysyi aivan hyvin muiden mukana porukassa. Itse tallin omistajalle tuli tosiasiassa ponikuume, kun hän tutustui tähän tyttöön...


Kakkosryhmää vetää Markus - J-Rock
Jaksan yllättyä joka kerta, kun ratsastan Rokilla maastossa tai kaupungilla. Sitä kuvittelisi, että ori kyllästyisi pikkuhiljaa samoihin maisemiin, mutta ei. Inzell nukkuu talvisin, mitään ei tapahdu, mikään ei muutu, ja kesälläkin on oikeastaan sama homma. Tänäänkin pikkukaupunki oli samanlainen, kuin eilen ja toissapäivänä. Silti Roki jaksoi porhaltaa korvat hörössä, nuuhkuttaa samoja hajuja, kuin eilenkin ja innostua samoista lemmikkikoirista, kuin eilenkin. Se hirnui sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Müller-kaupan omistajalle ja jatkoi tyytyväisenä E-Edekan suuntaan.

- riella. - Festive's Snowfoot
Lumpparia ei paljon Inzellin hangesta erottanut, paitsi tummista silmistä. Ne silmät olivat iloiset, kun maisemat vähän vaihtuivat Saksan puolelle ja kaikki oli erilaista. Pilvet ovat Inzellissä lähempänä maata, kuin kotona, ja Alpitkin reunustavat uneliasta kaupunkia. Lumppari ymmärsi keskittyä näihin suurempiin juttuihin sen sijaan, että olisi säikkynyt ääniä, elukoita tai autoja. Poni kiiruhti astuen kaksi askelta siinä, missä johtohevonen yhden, mutta ei väsyyt tai kyllästynyt mukana sinnittelemiseen. Sen mielestä näytti olevan hauskaa kulkea kunnon kävelyä. Toivottavasti ruuna menee yhtä hienosti kotonakin, eikä tuumaa, että rauhallinen vauhti tutut polut ovat nössöille.

- tangerine - Gaustrich PB
Vaikka Kassu näytti ensin vähän liian levottomalta ja voimakkaalta ratsulta tälle lenkille, ratsastaja tunsi sen hyvin ja osasi pitää pojan kurissa ja järjestyksessä. Pienintäkään pelkoa siitä, että upeannäköinen ori olisi käynyt jonkun päälle tai lähtenyt käsistä, ei ollut olemassa. Muita kokeneempana, vanhempana ja viisaanpana ori osasi jo suhtautua pieniin yllätyksiin kärsivällisesti. Jaa, koira. Jahas, siellähän on sonni. Katsos poikasta, kiljuvia lapsia. Silti Kassu ei ollut missään nimessä tylsä tai masentunut - se vain osasi nauttia olennaisesta hötkyilemättä typerien pikkuasioiden kanssa.

- Durch - Lloyd van Zeld
Luukkaalle ei muodostunut reissussa muita ongelmia, kuin pientä säpsymistä. Se on ihan terve reaktio uudessa paikassa, ja varmasti ori on rennompi sitten seuraavalla kerralla. Nytkin se pysyi jonossa ja pystyi olemaan paikallaan, vaikka siitä näki, kuinka karvat nousivat esimerkiksi sonnien kohdalla pystyyn. Kunto herralla puolestaan ei todellakaan pettänyt, vaan se olisi jaksanut saman lenkin vaikka juosten. Ratsastajalla olikin pari kertaa hommaa pitää hevosensa kurissa, kun ratsulta löytyikin yhtäkkiä paljon virtaa ja mielenkiintoa juoksemista kohtaan. Ehjänä sitä silti Zuruckin pihaan saavuttiin ja Luukaskin oli oikein tyytyväinen.

- Puuha-Anni - Hisman Kapinallinen
Kapu, oikea suomenhevonen oli omiaan Inzellin talvipakkaseen ja hitaanpuoleiseen lenkkiin. Ratsastaja pysyi lämpimänä vääntäessään hieman itsepäisen hevosensa kanssa, mutta kyllä molemmat osapuolet näyttivät iloiselta pienistä erimielisyyksistä huolimatta. Kapu tuntui suhtautuvan Zurückin oreihin hieman vihamielisesti, mutta ainakin itse maastoilu ja kaupunkikierros olivat sille mieleen. Luulen, että ori piti silti eniten siitä hetkestä, kun iltakaurat saapuivat ja talli oli niin hämärästi valaistu, että tuntui ihan, kuin kotona olisi. Oman omistajan läsnäolo lievensi hevosen stressiä niin, että se pystyi olemaan iloinen.

- Viuhtii - Shalimar
Hali nautiskeli uusista maisemista ja mukavasta lenkkiseurasta venyttämällä askeliaan oikein kunnolla ja pärskimällä silkasta hyvästä olosta. Inzell sopi sille oikein hyvin. Oli sitten ylämäkeä, alamäkeä tai tasaista, paikallaanoloa tai laukkapätkää, Hali nautti maastoilusta ja uudesta, vieraasta alppimaisemasta. Yleensä hevosten vauhti kiihtyy paluumatkalla ihan vain siksi, että ne haluavat lepoon, mutta ei Halin vain. Se köpötteli kaikessa rauhassa koko retken alusta loppuun eikä edes viimeisen ravipätkän aikana yrittänyt kiilata monen muun hevosen tapaan, jotta pääsisi etummaiseksi ja ensimmäisenä karsinaan.

Running with us
This One, Mai Tai Ahihi, Paco, Kara

How to get in?
Jos haluat mukaan, mailaa osoitteeseen neovisual@veritiara.org otsikolla "Zur, maasto 3101" ja kerro seuraavat asiat vapaassa muodossa.
- Osallistujan nimi
- Hevosen nimi ja osoite
- Kumpi ryhmä, jos sillä on väliä
- Mahdollista erityishuomioitavaa (jokin tietty paikka letkassa hyvä/huono, pelkää jotain tiettyä... ...)
- Tuotko mukaasi esimerkiksi koiran tms kirmaamaan hevosten mukana? Ilmoita nimi ja osoite
- Tuleeko mukaan jokin toinen ratsukko (joka ei saa kommenttia)? Ilmoita ratsastaja, hevosen nimi ja osoite
- Muuta?

Ilmoittautumisten oltava perillä viimeistään 300110

ulkosun ja kuvan © Eveliina K 2007   kuvien © Oresama/Zurück
Luvaton kopiointi on rikos !